Varhain aamulla 25.1.1672 tähtitieteilijä Giovanni Domenico Cassini oli mielipuuhassaan tarkastelemassa taivaankappaleita Pariisin observatorion kylmien kivien päällä, kun hän huomasi pienen kohteen Venuksen lähellä. Cassini tarkkaili kappaletta kymmenisen minuuttia. Varovaisena ja asiallisena tiedemiehenä Cassini ei halunnut julkistaa outoa havaintoa, ennen kuin se olisi varmistettu. Havainto vaikutti pitkään satunnaiselta, koska hän ei saanut yrityksistä huolimatta sitä uudelleen näkyviin. Mutta 18.8.1686 kello 4.15 aamulla hän näki sen jälleen. Kappale oli suuri, kooltaan peräti neljäsosa Venuksesta ja sen pinnasta ¾ halkaisijan mitan päässä. Cassini tarkasteli sitä tällä kertaa 15 minuuttia ja teki havainnosta merkinnän muistiinpanoihinsa.

23.10.1740 englantilainen teleskooppien rakentaja James Short havaitsi Lontoossa Venuksen lähellä taivaankappaleen, joka oli kooltaan kolmasosa Venuksesta ja tarkasteli sitä kokonaisen tunnin. 20.5.1759 Andreas Mayer teki Greifswaldissa puolen tunnin ajan havaintoja Venuksen seuralaisesta.

Ajatus että Venuksella olisi kuu, herätti runsaasti epäluuloja tähtieteilijöiden parissa, sillä toisin kuin muiden planeettojen seuralaiset, Venuksen kuu käyttäytyi hyvin epäystävällisesti. Se oli nähtävissä vain silloin kun sitä itseään tuntui huvittavan. 1800-luvulla sille annettiin nimeksi Neith. Nimi viittaa Egyptin salaperäiseen oppineisuuden jumalattareen, jonka huntua ei kuolevainen voinut riisua. Mutta vuonna 1761 Venuksen kuu heitti kaiken häveliäisyyden tiehensä ja siitä tehtiin lukuisia havaintoja ympäri Eurooppaa.

Myöhempi Berliinin tiedeakatemian johtaja, matemaatikko-astronomi Joseph Louis Lagrange havaitsi Venuksen kuun Marseillessa helmikuun 10. 11. ja 12. päivänä. Mitä epäilevämmin mokomaan kuuhun suhtautunut pyrstötähtien löytäjä Jacques Montaigne havaitsi sen Limogesissa maaliskuun 3. 4. 7. ja 11. päivänä. Montbarron vahvisti asian Auxerressa maaliskuun 15. 28. ja 29. päivänä. 6. kesäkuuta Krefeldissä Scheuten katseli kuinka Venus liikkui auringon kiekon ylitse ja näki kuinka planeettaa seurasi pieni piste sen vierellä. Vielä Kööpenhaminassa samana kesänä Roedkier teki kahdeksan havaintoa Venuksen kuusta. Christian Horrebow onnistui näkemään Venuksen kuun Kööpenhaminassa vielä kerran 1768, ja sitten tapahtui jotakin ällistyttävää.

Kuu katosi. Uutterista maineikkaiden astronomien sinnikkäistä yrityksistä huolimatta Venuksen kuusta ei tehty seuraavan sadan vuoden aikana yhden yhtä havaintoa. 1884 Jean-Charles Houzeau, entinen Brysselin observatorion johtaja, uudisti mielenkiinnon Venuksen kuuta kohtaan esittämällä että kuu oli todellisuudessa planeetta, joka kiersi auringon ympäri 283 päivässä ja oli konjuktiossa Venuksen kanssa 1080 päivän välein. Hänen käsialaansa oli myös nimi Neith.

1887 Belgian tiedeakatemia totesi raportissaan, että jokainen Venuksen kuusta tehty havainto oli ollut väärä. Roedkierin havainnot olivat erityisen hyvin selitettävissä. Hän oli nähnyt Chi Orionisin, M Taurin, 71 Orionisin ja Nu Geminorumin. James Short oli nähnyt 8:nnen suuruusluokan tähden. Le Verrierin ja Montaignen havainnot selittyivät nekin muilla tähdillä. Horrebow oli nähnyt Theta Libraen. Raportin ilmestyttyä ilmaantui esiin enää yksi ainoa havainto, jonka teki legendaarisen tarkkanäköinen Edward E. Barnard 1892. Hänen ilmoittamassaan paikassa ei ole tähtiä. Tähtitieteilijät toteavat, että koskaan ei saada tietää, oliko Barnardin näkemä kappale tunnistamaton asteroidi vai kukaties lyhytikäinen nova.

Mutta tähdet, asteroidit ja novat harvemmin puikahtavat auringon eteen, joten Scheutenin havainto 6.6.1761 täytyy selittää muilla keinoin. Hän saattoi tietysti nähdä väärin. Samaa Venuksen ylikulkua auringon editse todisti samaan aikaan myös Samuel Dunn Chelseassa. Hän ei havainnut Venuksen vierellä pistettä. Stroobantin havainnot Kööpenhaminassa 1764 jäivät belgialaisilta niin ikään selittämättä.

Vuosisatojen varrella mystinen Venuksen kuu on tulkittu milloin miksikin. 1960-luvulla tuli muodikkaaksi esittää outo kappale avaruusalukseksi. Astronomian historian suurille nimille löytyi odottamatonta käyttöä, kun he saivat todistaa havainnoillaan vieraan sivilisaation vierailun jälkikäteen. Maanläheisempi selitys oli vanha ja hyväksi koettu: näemme sitä mitä haluamme nähdä. Jos kyllin kauan etsii jotakin, jotakin varmasti myös löytää.

1800-luvun jälkeen Neith on pysytellyt meiltä piilossa. Ranskalainen astronomi ilmoitti nettikeskustelussa laskeneensa, että jos Venuksella olisi kiertolainen joka olisi maan kuun kokoinen, se olisi nähtävissä paljaalla silmällä, eikä sen etäisyys planeetasta olisi niin suuri, että erehtymisen vaaraa olisi. Mutta olisihan se hienoa.