Vastakkaisista luuloista huolimatta Euroveisuissa on kuultu hyvääkin musiikkia. Ilkeänä ja inhana olen diskvalifioinut joukosta automaattisesti kaikki voittajat. Volare, Piove ja Love Is Blue eivät ole mukana, koska ne olisivat liian itsestäänselviä.

Sergio & Estebaliz (Espanja): Tu volveras (Alvsjömässan, Tukholma 22.3.1975)

Cuantame como paso.

Kaikkien aikojen viisuvuonna 1973 Mocedades oli esittänyt Eres tu:n, jota syytettiin vuoden 1966 Brez besedin plagiaatiksi. Väitteessä ei ollut hitustakaan tolkkua, mutta silti sitä yhä toistellaan artikkeleissa ja lähteissä papukaijamaisen paukapäisesti. Espanja hävisi voiton maalikameran kuvalla (4 pistettä) Luxemburgin finnhitsille ja Espanjasta puolestaan jäi kaksi pistettä Cliff Richard, koska hän ei muutakaan osaa. Mutta kosto on suloinen. Eres tu pääsi Amerikan singlelistan yhdeksänneksi, siitäkin huolimatta että radioasemat soittivat mieluummin a-puolen espanjankielisen version b-puolen englanninkielisen version sijasta.

Kahta vuotta myöhemmin Mocedadesien Sergio Blanco Rivas ja Estebaliz Uranga Ameraza irroittautuivat duoksi, joka esitti Eres tu:n säveltäjän Juan Carlos Calderonin laulun Tu volveras. Siitä ei tullut ikinä suurta menestystä ja Ding-Ding-A-Dongin hallitsemassa Abba-aikakauden kilpailussa balladi saavutti lässähtäneenoloisen kymmenennen sijan.

Tämä on tietysti huutavan väärin, sillä sävelmässä tapahtuu aivan uskomattomia asioita. Eres tu oli hittikamaa, mutta Tu volveras on mestariteos. Se on niitä lauluja, joita ei voi kutsua edes sävellykseksi, vaan se tapahtuu itsestään, unenomaisella tavalla. Säkeistön viimeinen sana volveras on kaksi kertaa seuraavan säkeistön ensimmäinen sana. Toisen säkeistön jälkeisessä bridgessä Sergio kuulostaa epäilyttävän imelältä, mutta heti perään lauletaan pehmeästi ne soinnut, jotka oli tarkoituksella sivuutettu ensimmäisellä kerralla. Länsimaisen iskelmämusiikin suurin hetki koskaan kohdassa 2:30. Mikä hitto siinä on, että tällaista ei enää tehdä.

Pas-de-Deux (Belgia): Rendez-vous (Rudi Sedlmeyer-Halle, München 23.4.1983)

Rendez-vous, maar de maat is vol en mijn kop is toe.

Belgian karsinta vuonna 1983 oli ennennäkemätön. Vuoden 1980 Telexin syntetisaattoripioneerien täydellisen menestymättömyyden innostamana mukaan oli kutsuttu teknomuusikko Walter Verdin, joka sävelsi kappaleen ja sanoitti Dett Peyskensille ja Hilde van Roylle kokonaista yksitoista sanaa, joita toistettiin kappaleen aikana etu- ja takaperin.

Yleisö olisi nähnyt mielellään kisoissa ylämummojen suosikin Wim de Craenen, jolla oli tarjottavanaan herttaisen tyhjänpäiväinen balladi. Kun raatien pisteitä lueteltiin, Wim de Craene meni johtoon ja sai salilta raikuvat aplodit. Mutta heti perään lueteltiin Pas-de-Deux’n pisteet, jotka olivat lähes täysiä kymppejä. Ensin kuului varovaiset aplodit. Sitten haukottiin henkeä. Sen perään alkoi voimakas buuaus.

Kun voittajien piti tulla lavalle esittämään triumfisävelmänsä uudestaan, taustanauha lähti soimaan liian aikaisin. Se vaimennettiin pois viiden sekunnin jälkeen. Yleisö oivalsi tilaisuutensa ja antoi koko illan raikuvimmat ja innostuneimmat suosionosoitukset. Lähetyksen juontaja hymyili väsyneesti ja totesi että anteeksi vain, että tämä on nyt tällaista. 

Eurooppalaiset raadit palkitsivat avantgardistisen ja kokeellisen minimalismin 13 pisteellä, jolla hävittiin jopa Jahn Teigenille, mutta Cetin Alp jätettiin sentään nieleskelemään pölyä. Olipa noissa kisoissa mukana myös Ofra Haza, joka onnistui pinnistämään kakkoseksi vuosia ennen kuin Im nin alusta tuli euroopanlaajuinen hitti.

Alice & Franco Battiato (Italia): I treni di Tozeur (Kirchberg Theatre, Luxemburg 5.5.1984)

Tämä valinta on pakollinen, mutta se on erinomainen kappale siitä huolimatta.

Italia tarjosi parastaan ja lähetti kaksi suurinta tähteään, jotka taritsivat yleisölle battaiatomaisen postmodernin esityksen. Battiato oli jo vuonna 1981 oli hankkinut Alicelle (Carla Bissi) San Remon voiton Beethoven-bagatellilla Per Elisa. Huomattavaa on, että San Remossa voittaja ratkottiin yleisöäänestyksellä jo kauan ennen kuin Euroviisuissa sorruttiin moiseen populismiin, mikä todisti että italialaisen yleisön maku on ennakkoluulottamampi kuin mitä välttämättä osaisi arvata.

Battiaton italohitit olivat jännittävä sekoitus syntetisaattoriminimalismia ja kunnianhimoisuutta. Yhteistyö Alicen kanssa kesti oman aikansa, kunnes Alice huomasi Battiaton jääneen ehkä kelaamaan liiaksi yhtä ja samaa. Mutta senkin jälkeen, kun tiet olivat eronneet, Alice omi Battiatolta Prospettiva Nevskin, josta tuli hänen konserttiensa ehkä odotetuin numero. 1980-luvun lopulla Alicen tärkeimmät laulut kirjoitti Juri Camisasca, joka oli siihen asti viettänyt aikansa benediktiiniluostarissa itseään etsimässä.

Tozeurin junissa ollaan kadonnutta aikaa etsimässä. Laulun fellinimäisellä videolla asia tehtiin selväksi italian kielen taidottomillekin. Battiaton ja Rosario Cosentinon sanoissa kirkkojen raunioista on tullut tähtienvälisten alusten varastopaikkoja ja suolakaivoksessa iskee äkkiä muisto ja herää halu elää toisenlaista elämää, jossa katsellaan kuinka junat puuskuttavat Tozeuriin. La Scalan mezzosopraanoiden laulamaan väliosaan Giusto Pio etsi Mozartin Taikahuilusta Emanuel Schikanederin säkeen ”Doch wir wollen dir ihn zeigen,und du wirst“.

Rautatie Tunisian Tozeuriin on todella olemassa. Sen rakennutti valtavin kustannuksin maan kuningas 1900-luvun alussa, jotta hän saattaisi matkustaa suureelliseen tyyliin talvipalatsiinsa Atlas-vuorille. Tarkoitusta varten Ranskan valtio lahjoitti vuonna 1910 luksusjunan, jonka vaunut oli maalattu syvänpunaisiksi.

Kaiken tämän panostuksen ja monisävyisten viitteiden tuloksena oli totta kai vaivainen viides sija -  vai pitäisikö sanoa sentään viides sija. Suomi kyllä teki voitavansa ja antoi 12 pistettä. Täällä olisikin alkanut tapahtua murhia, jos toisin olisi käynyt.

Seija Simolan itsensä kääntämää suomenkielistä versiota Juna Turkuun ei usein kuulla, mitä en kauheasti osaa ihmetellä.

Sofia Vossou (Kreikka): I anixi (Cinecitta, Rooma, 4.5.1991)

Tämänhän pitäisi olla vitsi. Mustiin pukeutunut blondattu diiva, jolla on julmettu ääni, kuulostaa kammottavalla tavalla Alla Pugatshovalta, mutta Sofia Vossou puhaltaa hiukset päästä. Tätä kuunnellessaan alkaa vihdoinkin tajuta joitakin asioita Odysseuksesta ja Oidipuksesta. Tässä meillä on Kirke, Jocasta ja Penelope samassa persoonassa, ja kaupan päälle Maria Callas. Tämä on niin komeaa, että siihen on kätketty jo enemmän kuin vain ripaus julmuutta.

Säveltäjä-sanoittaja Andreas Mikroutsikosin ura kulki tämän jälkeen ryminällä alaspäin. Hänestä tuli Kreikan epätosi-TV:n hallitsija, jonka show’t perustuivat mitä omituisimmille skandaaleille, huipentumana lemmenongelmia käsitellyt sarja Apo kardikas, jonka eräässä jaksossa nainen valitti miehensä pakottavan häntä yhteyteen koiran kanssa. Viranomaiset lakkauttivat ohjelman siihen ja Mikroutsikos puolustautui väittämällä, että kaikki hänen ohjelmansa kuvaavat palasia todellisuudestamme, eivätkä ne katoa minnekään sillä, että niistä ei puhuta. Kriitikot tuhahtivat, että  Mikroutsikosin ohjelmat kuvaavat lähinnä millä keinoilla viekotellaan katsojia, ja että hänelle ihmisarvo on kauppatavaraa.

Sofia Vossou puolestaan levytti pari levyä ortodoksimunkkien kanssa.

Guildo Horn & Die Ortopädische Strumpfe (Saksa): Guildo hat euch Lieb (National Indoor Arena, Birmingham 9.5.1998)

Suomen euroviisuauktoriteetti Asko Murtomäki oli sitä mieltä, että tämä Stefan Raabin ralphsiegelmäisellä salanimellä Alf Igel kirjoittama ironisen nerokas antieuroviisu oli ”TÄYTTÄ PASKAA”. Kiitän ja kuittaan, ja lausun että tässä on samaa asennetta kuin Lordilla joitakin vuosia myöhemmin. Jostain syystä jälkimmäinen kyllä kelpasi mainiosti herra Murtomäelle. Turha odottaa vastausta kysymykseen, miksi. Guildo Hornin esitys lehmänkelloineen ja kiipeämisineen oli spektakulaarinen, eikä siihen tarvittu edes pyrotekniikkaa.

Irvilaulaja Guildo Hornin ensimmäinen suuri menestys oli Steffi Grafille omistettu Ich mag Steffi, jonka sävelmä on tuttu Bee Geesien How Deep Is Your Love, suomeksi Olet mulle maailmain. Stefan Raab puolestaan jatkoi samalla linjalla kahta vuotta myöhemmin Wadde hadde dudde da:lla, kunnes hän kaappasi Saksan euroviisut kokonaan itselleen ja perusti vielä kaupan päälle Bundesviisut, jossa Saksan osavaltiot kilpailevat keskenään.

Ensimmäinen semifinaali tänään klo 22.00 TV2