Urho Kekkonen oli viisas mies.

Kun vuonna 1967 Kauko Kareen kirjaa Tähän on tultu latonut mikkeliläinen Pauli Ihalainen oli suorittanut valtiollisesti ihailtavan ja epäitsekkään stasi-ilmiannon ja tiedottanut presidentti Kekkoselle kirjan sisällöstä, niin Kekkonen vastasi: ”Mutta kun maassa ei ole ennakkosensuuria, ei sille mahda mitään. Mahdollisuus oikeudellisiin toimenpiteisiin on tietenkin avoinna, mutta kirjan hillitön räikeys vie siltä parhaiten jalat alta.” (Kekkonen: Kirjeitä myllystäni 1, s. 298)

Kekkosen kirje oli niin taitavasti laadittu, että se sai kaikki lukijat olemaan hänen kanssaan samaa mieltä. Niille, jotka olivat huolissaan ennakkosensuurin pystyttämisestä, Kekkonen tyynnytteli että sellaista ei ole eikä tule. Niille, jotka olivat huolissaan Kekkosen linjan puolesta, Kekkonen rauhoitteli että Kare on itse paras todistus itseään vastaan.

Kyseisessä opuksessa anglofiili sosiaalidemokraatti Kare todisteli Suomen muuttumista kansantasavallaksi luettelemalla yksityiskohtaisesti, kuinka paljon televisiossa esitettiin neuvostoliittolaista ohjelmaa, jota kukaan ei katsonut.

Se oli silloin kun asiat olivat vielä hyvin ja Suomessa sananvapaus.

Unohtakaa koko juttu. Tällä viikolla vuonna 2011 Suomen tasavallassa käräjäoikeudessa määrättiin tekijänoikeusjärjestöjen nostaman kanteen seurauksena, että Elisa Oyj:n tulee poistaa asiakkaidensa saatavilta Pirate Bayn sivusto 100 000 euron uhkasakon nojalla. Vieläkö ihmiset kehtaavat louskuttaa leuoillaan jumiin menneen automaatin tavoin kertosäettä ”Suomessa ei ole ennakkosensuuria” ja uskottelevat uskovansa siihen? Otsikot asiasta eivät ole enää tyyliä ”Sensuuria Suomeen”, vaan ”Lisää sensuuria Suomeen”. Ne pitävät paikkansa.

Käräjäoikeuden tuomari Juha Saarenvirta toteaa ratkaisussa, että jokainen käytettävissä oleva estotoimi on mitä ilmeisimmin mahdollista kiertää. Tämä ei silti estä millään muotoa oikeutta päättämästä, että pääsyn estämiseksi The Pirate Bay -palveluun Elisa Oyj:n on poistettava The Pirate Bayn käyttämät domain -nimet nimipalvelimeltaan sekä estettävä liikenne palvelun käyttämiin IP-numeroihin” (mikä esto on siis mahdollista kiertää).

Olemme nyt tekemisissä sen kysymyksen kanssa, mikä on mielekästä. Käräjäoikeuden mielestä tunnustetut toimimattomuudetkin huomioon ottaen tilanne on niin vakava, että näin epätoivoinen ratkaisu on mielekäs. Kummaksuttavuuksista eniten silmille ampaisee se seikka, että vaaditaan blokattavaksi yhtä (1) piraattisivua yhden (1) palveluntarjoajan verkossa. DNA:ta ei vaadita blokkaamaan Mininovaa. Soneraa ei vaadita blokkaamaan Torrentzia. Tämä ei ole edes hulluinta.  Hulluinta asiassa on, että Pirate Bayn trackerit, jotka ovat siis niitä välityspalvelimia joiden kautta mahdollisesti saa koneelleen tiedostoja, ovat olleet jo kauan suljettuna, marraskuusta 2009.

Oikeudessa on Ruotsissa ja muualla vängätty kysymyksestä, onko torrenttisivusto hakukone vai mikä, mutta sellainen kysymyksenasettelu ja Googleen vertaileminen on sivuun puhumista. Kiistattomimmalta vaikuttaa, että verkkosivu on julkaisu. Käräjäoikeuden päätöksellä Elisa Oyj:n tulee poistaa saatavilta julkaisu.

Perustuslain 12 pykälä: Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kun näin on, mikä muu voisi olla kyseessä ellei sananvapauskysymys.

Ei perustuslaista ole pakko pitää. Sitä voi muuttaa. Viimeksi näin tapahtui viikko sitten. Itse eläisin mieluusti maassa, jossa viranomaisilla ja etujärjestöillä on mahdollisimman vähän sanomista siihen, mitä saan lukea.

Sanokaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta eivätkö poliitikot innolla vakuuttaneet, kun ip-osoitteiden blokkaus palveluntarjoajan puolella alkoi, että tätä käytetään vain ja ainoastaan lapsipornon torjuntaan, jos siihenkään?

Yllätys sensuurin liukeneminen aina laajemmalle alueelle ei pitäisi olla. Jo helmikuussa 2009 Jukka Kemppinen Lex Nokiasta (Se siitä, sanoi Linden, 25.2.2009): ”En ole ennen kuullutkaan, että Sähköisen viestinnän tietosuojalaki liittyisi tavalla tai toisella tekijänoikeuteen. Mutta nyt uutisissa on planssi, jossa yhdeksi kolmesta lain tavoitteesta kerrotaan tekijänoikeuden suojaaman materiaalin kopiointi, luultavasti siis kopioinnin estäminen.

Toivon että tämä on televisiouutisten erehdys. Pelkään että tämä ei ole televisiouutisten erehdys. En löydä tekijänoikeus- sanaa hallituksen esityksestä. Tekijänoikeuden suojaaman materiaalin kopiointi ei liioin ole sellaista viestin lähettämistä tai vastaanottamista, jota sähköisen viestinnän tietosuojalaki koskee (2 §).”

Sen jälkeen on Suomessa saatettu voimaan sellainenkin laki, jonka nojalla voidaan tuomita julkilausutuista mielipiteistä, jos ne katsotaan rasistisiksi. Vielä tänäkin päivänä on täysin tietymätöntä ja tutkimatonta, mikä voidaan määritellä rasistiseksi. Oikea vastaus: kaikki. Niin on, jos siltä näyttää.

Olihan Dragon Ballkin lastensuojelijoille ”kovaa pornoa, tosi kovaa”. Siinä teoksessa kun esiintyi pariin kertaan paljaita tissejä ja merkityksistään irroitettu puputyttöpuku, joiden näkyminen on suuren julkilausuman aihe. Ja eikös oikeus vastikään todennut, että ei ole pahoinpitelyä teippailla lapsia kiinni tuoliin. Erityisenä lieventävänä asianhaarana mainittiin, että teippi ei koskettanut ihoa vaan vaatteita. Teippaamisesta yksikään lastenkidutusjärjestö ei ole katsonut aiheelliseksi esittää yhtäkään vetoomusta toisin kuin paljaista tisseistä… mutta tästä olen kirjoittanut ennenkin.

Tutkittava: olisiko mahdollista teippailla tuomareita kiinni tuoliinsa, kun kyseessä ei kerran ole pahoinpitely.

Ripeimmät poliitikot ovat ehtineet moittimaan päätöstä. Vihreiden nuorten tiedotteessa muistutetaan, että ”Ennakkosensuuri ei kuulu avoimeen yhteiskuntaan. Paras keino taistella piratismia vastaan on pohtia sisällöntuottajien kanssa uusia ansaintalogiikoita ja jakelukanavia, ei rikkoa tietoyhteiskunnan perusperiaatteita, huomauttaa Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen.”

Paloma Hannonen? Hetkinen! Oliko tämä henkilö se pikkuprinsessa, joka oli sitä mieltä, että jos känninen örveltää paikallisbussissa jotakin laittamatonta, niin Suomen Jääkiekkoliitto on hänelle kauniin anteeksipyynnön velkaa. Voi minun päiviäni. Toivon totisesti, että tärkeät asiat eivät ole maassamme tällaisista poliitikoista kiinni.

Ne muuten ovat täsmälleen tämänkaltaisista elämänmuodoista kiinni. Saatanan tunarit.

Tekisin tästä kaikesta yhä kiihtyvästä, syvenevästä ja rakenteellisemmasta sensuurista kaksi käytännön johtopäätöstä.

1) Kaikki tämänkaltaiset ja tulevatkin estot voi kiertää mahdottoman kätevästi minkä tahansa selaimen proxy-asetuksilla. Näkyvät suositelleen kommenttipalstoilla maagista osoitetta 8.8.8.8, joka käyttää Googlea selaimen välityspalvelimena. TOR-verkosta puhumattakaan, jos ei ole kiireinen ihminen.

Koputan puuta, että kyseinen suojaus ei ole tehokas, ja tämän nojalla siitä on laillista keskustella. Tehokkaan suojauksen kiertämisestä keskusteleminenhan on Lex Karpelan nojalla rikos.

Se hyvä (?) puoli näissä tapauksissa on, että näiden rajoittavien ilmiöiden yleistyessä kaikki mahdolliset estot ja kiellot kiertävät välineet tulevat yhä laajemmin tunnetuksi ja helpommn käytettäviksi niillekin, jotka eivät ole koskaan kuulleet proxyista.

2) Taiteilijat, muusikot ja kirjailijat, joille sananvapauden luulisi olevan ammattinsa elinehto, ovat sitä ensimmäisenä nakertamassa etujärjestöjensä kautta. Kantajien joukossa on mm. Sanasto ry.  Kirjailija Lehtisen täytyykin nyt muistaa muistaa, missä ei pidä olla mukana.

Ironista kyllä, jos käräjäoikeuden tuomio pysyy, niin pääsemme pahasta. Koskaan ei enää tarvitse valehdella tai teeskennellä, että Suomessa vallitsisi jonkinlainen sananvapaus. Voimme olla vihdoin rehellisiä. Se voisi olla vapauttava elämys. Jäljelle jää Vaclav Havelin toteamus, jonka mukaan jos sananvapautta ei ole, täytyy toimia ikään kuin sellainen olisi. Jopa Suomen kansantasavallassa.

Tuntuupa jo terapeuttiselta.