Platonin (427-347 eKr) Valtion lähtökohta oli ymmärrettävä. Jos ateenalaisessa demokratiassa käy päinsä tuomita valtakunnan terävin kyseenalaistaja ja toisinajattelija kuolemaan, kuten Sokrateelle kävi, niin mitä me teemme sellaisella demokratialla? Kysymys oli erittäin oikea. Mutta koska kuolemanrangaistuksen kieltäminen ei jostain syystä käynyt päinsä, Platon lähti hakemaan vastausta mahdollisimman hankalalla tavalla, muokkaamalla valtion sellaiseksi että se kunnioittaisi Sokratesta.

Valtio on kuin ihmisruumis, päästää Platon Sokrateen möläyttämään, ja jatkaa että sieluja on kolmenlaisia; tuottavia, suojelevia ja hallitsevia. Heidän hallitsevat ominaisuutensa ovat ruokahalu, henki ja järki. Heidän hyveensä vastaavassa järjestyksessä ovat itsehillintä, rohkeus ja viisaus. Näin oli luotu yhteiskuntakone, insinööritaidon saavutus, joka perustui kolmen tarkasti rajatun yhteiskuntaluokan samanaikaiselle toiminnalle. Oikeus on tässä kuvassa samaa kuin hyvä terveys ihmisruumiille, saavutettavissa vain näiden kolmen saumattoman harmonian avulla.

Käytännön sovellusten kannalta Platonilla on kerrottavanaan mullistavia asioita: miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Kun naiset näin on otettu kansalaisiksi ja vapautettu kotityöstä, saatetaan lasten kasvatus siirtää valtion tehtäväksi. Perhe instituutiona käy samalla tarpeettomaksi, joten se voidaan lakkauttaa. Lasten ruokinnan, hoidon ja opetuksen Platon asettaa vartijaluokan tehtäväksi. Vartijoiden moraalisen hyveen täytyy olla köyhyys, koska se erottaa heidät tyydytystä etsivästä rahvaasta ja ehkäisee korruptiota. Vartijoiden lapsia risteytetään, jotta parhaat ominaisuudet jalostuisivat sukupolvien myötä. Tämä saattaa aiheuttaa närää vanhemmissa ja kukaties lapsissakin, joten on syytä pitää huoli, ettei kukaan saa tietää, ketkä hänen vanhempansa tai lapsensa ovat. Käytännön toteututustavaksi Platon ehdottaa huijausta. Kumppanit paritetaan vuotuisissa hedelmällisyysmenoissa arvonnalla, joka on etukäteen junailtu.

Helsingin Sanomien yleisönosastoon kirjoittavia sankarivainajia miellyttää suuresti siteerata Platonin Valtiosta kohtaa, jossa lausutaan että lasten kasvatuksessa on tärkeää, että lasten ei anneta seurata "vaarallisia" taiteita tai esityksiä. Sitaatit loppuvat aina sopivasti siihen, ennen kuin Platon määrää vakavasti, että lasten tulee saada pienestä pitäen sotilaskoulutusta ja osallistua henkilökohtaisesti verenvuodatukseen, jotta valiojoukko heistä saattaisi aikanaan liittyä vartijaluokkaan ylläpitämään yhteiskuntajärjestystä. Platonin valtio ei ollut haihattelijoita eikä pehmoilijoita varten. Ja jos joku jostain syystä oli eri mieltä, niin – no, hän oli kuin luolavertauksen vanki, jolla ei ollut harmainta aavistusta asioiden todellisesta luonteesta. Sellainen henkilö saatettiin kuitenkin uudelleenkoulutuksella ja perinpohjaisella ideologisella työllä muokata filosofiksi, joka jonakin kauniina päivänä voisi jopa saada paikan politbyroossa Vladimir Platonin reliefin alla.

Täydellisen järjen hallitsemaa valtiota on valitettavan vaikeaa luoda, joten Platon näkee vain kaksi vaihtoehtoa: joko filosofien on noustava kuninkaiksi tai sitten kuninkaiden on ryhdyttävä filosofeiksi. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa Platon näkee realistisesti enemmän mahdollisuuksia. Platonin tähtioppilaan Aristoteleen kasvattama filosofikuningas Aleksanteri Suuri sittemmin ratkaisi tunnetulla filosofiallaan mm. Gordionin solmun, ja valloitti koko itäisen Välimeren ja Lähi-Idän Intian rajalle asti, kunnes kuoli monipäiväisten syöminkien ja juopottelun jälkeen Babylonissa 11.6.323 eKr.

Valtion loppuhuipennus on aivan oma lukunsa. Kaikkia maailman filosofeja ei kehoteta liittymään yhteen, eikä julisteta että markkinoiden näkymätön maaginen taikakäsi pelastaa kaikelta pahalta. Ei, Valtion lopussa Sokrates kertoo tarinan Alkinoosta, joka kuolemansa jälkeen koki taivaaseenastumisen ja näki platonilaisen ideoiden maailman kaikessa loistossaan. Valittujen ja oikeamielisten taivas on täynnä käsittämätöntä kauneutta. Tyranneilta sen sijaan on sinne pääsy kielletty. Vaikka maan päällä olemmekin hukassa, taivaallisella tasanteella sentään vallitsee oikeus ja järjestys. Olkaamme oikeamielisiä tai muuten jumalat meitä armahtakoon. Tarina on hieno. Sen filosofinen arvo sovittakoon määrittelemättömäksi.

Renessanssiajattelijan Tommaso Campanellan "Auringon kaupunki" vuodelta 1602 oli kunnianhimoinen yritys saattaa Platonin Valtio voimaan. Hän esitti mm. seuraavaa:
1. Valtion ylin johtaja on metafyysikko nimeltä Aurinko.
2. Valtion hallinto jakautuu hyveiden mukaan, jotka ovat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä. Kukin viranomainen hoitaa vain yhden hyveen valvonnan.
3. Esivaltaa on ehdottomasti toteltava.
4. Rikoksista ylimpiä viranomaisia vastaan rangaistaan kuolemalla.
5. Yksityisomaisuus oikeusjärjestyksenä on lakkautettu.
6. Kaikki on yhteisomaisuutta; jakelu on viranomaisten tehtävä.
7. Viranomaiset saavat suuremman ja paremman annoksen.
8. Kaikki aikuiset ovat velvollisia tekemään työtä.
9. Päivittäiseksi työajaksi määrätään neljä tuntia.
10. Työn jaottelu henkiseen ja ruumiilliseen on poistettu.
11. Huolimattomuudesta ja tottelemattomuudesta rangaistaan selkäsaunalla.
12. Valtiota hallitaan tieteellisten periaatteiden mukaan.
13. Tiedettä ja tekniikkaa tuetaan valtion toimesta.
14. Suunnittelu ja kaupunkien rakentaminen noudattavat matematiikan sääntöjä.
15. Vallitsee yleinen oppivelvollisuus. Opetus on polyteknistä.
16. Poliittisissa kysymyksissä noudatetaan kritiikin ja itsekritiikin periaatetta.
17. Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.
18. Perhe yhteiskunnallisena laitoksena on lakkautettu.
19. Itsensä maalaamisesta rangaistaan kuolemalla.
20. Pederastiasta rangaistaan kuolemalla.
21. Lisääntyminen on valtion asia.
22. Parittelua valvotaan ja säännöstellään. Se tapahtuu asianomaisten viranomaisten valvonnassa.
(Käännös: Kari Aronpuro, Vähäfysiikka.)

Jos lukijalla herää mielessään kysymys, miten tuollainen toteutetaan, hän on vaarassa menettää annoksensa. Herra Campanella oli puolestaan vaarassa menettää päänsä, kun hänen vallankumoushankkeensa Napolissa epäonnistui. Mihail Gorbatshov, joka lähti kysymään, miten tuollainen puretaan ja lakkautti tämän yhteiskuntajärjestyksen omassa maassaan, on sitä vastoin yhä hengissä.

Kaikissa teoksissaan Platon/Soktates määrittelee filosofin nöyräksi ja uteliaaksi oppineeksi, joka osoittaa viisautensa sillä, että hänellä on varaa tunnustaa kuinka hävyttömän vähän hän tietää. Valtiossa Platon yhtäkkiä muitta mutkitta olettaa että filosofit ovat viisaita. Ei mitään epäilystä. Asiantuntija on asiantuntija on asiantuntija. Sen päälle hän kehittää järjestelmän, jonka tarkoitus on tuottaa enemmän viisaampia ihmisiä kuin koskaan ennen. Kukaties poliittinen pamfletti nimeltä Valtio on inspiroinut ajattelijoita ja poliitikkoja 2300 vuotta juuri siksi, että siinä on filosofiaa tuskin nimeksi, mutta sen sijaan runsaasti suuren auktoriteetin päähänpistoja, joita on palkitsevaa tikata lähdeviitteisiin.