Pikkupoikana minulla oli puinen junarata. Sillä oli jännää suunnitella liikennereittejä ja kehittää vaarallisia onnettomuuksia. Samaa vanhaa lelua muokkaamalla on siitä luotu nyt nykyaikaistettu versio. Liikennöinti ei ole sinänsä muuttunut miksikään. Se on yhtä tärkeää kuin ennenkin. Mutta nyt lisäksi voi kuulla network-maailman ääniä!

Jos arvoisalla lukijalla tapahtui yhtä täydellinen nauruun repeäminen kuin minullakin, niin voin vain kysäistä tuttavallisesti, että mitäs me vanhat pierut.

- Kuka on vienyt sähköpostini?
- Katso farkkujesi taskusta.
- Ei siellä ollut kuin virus... Hei, mä haluan lisäosan, jossa on myös roskapostia!
- Ei ole tilaa sellaiselle.

Emo-hahmo! Network-maailman ääniä! Tämä on loistava! Lisää tällaista!