Jari Lehtinen esittää: Tarpeettoman tiedon aarreaitta. Tragikoomisia merkintöjä historian ja nykypäivän marginaaleista. Suuria persoonallisuuksia, sankareita ja antisankareita. Kiinnostavia historiallisia hahmoja. Asiantuntemuksen pilkkaamista. Sankari: Sigurd Wettenhovi-Aspa. Konna: Mauno Koivisto. Kukaan joka vihaa wikipediaa, ei voi olla läpeensä paha. Mustalla listalla myös facebook ja irc-galleria - jo on kumma, jos ei edes netissä saa olla rauhassa. Söhlöposti: chiyo @ azumanga . zzn . com. QTH: Lahti. Puhelin on, vastaamisesta ei takeita.
Ne tekevät sen itse. Vaaliaamun lehdessä: Pyromaanin valinta!
Jos pitää paikkansa että 10% suomalaisista syö mielialalääkkeitä, niin eikö tätäkin kannattaisi hyödyntää kampanjoinnissa. Kyseessä olisi varteenotettava segmentti: bipolaarikon valinta.
En ota kantaa, mitä lääkkeitä Niinistön copy käyttää ja onko ne jääneet ottamatta.
|
|
Saako tätä huumorilevyä jostakin fyysisenä singlenä? Ostan.
(pirun söhlöpostisi ei avaudu minulle, joten tästä tuli nyt harmikseni julkinen kirje - ja paha haaste sinulle!)
Kiitos ensinnäkin erinomaisen hauskasta sivustostasi.
Toisekseen henk.kohtaisiin pyyteisiini: tarjolla olisi uutta, kotimaista \"originellia\" materiaalia reposteltavaksesi.
Olen pannut merkille, että meitä saattaa yhdistää viehtymys samanlaiseen huumoriin ja kuvamaailmaan. Sen pääset arvioimaan kohta antamistani linkeistä.
Tarjoan sinulle kunniaa olla ensimmäinen, joka ottaa julkisesti kantaa luomalleni uudelle, mullistavalle runokielelle. Parnassoa tai HS:a ei kiinnosta mikään valmiiksi pureskelematon, joten heittäydyn armoillesi ja ruoskittavaksesi. Onhan uudet asiat saatava julki, ennenkuin ne voidaan teilata. (Van Gogh joutui odottamaan mielestäni kohtuuttoman kauan, mutta silloin ei ollutkaan nettiä tai Tekno-Kekkoa.)
Arvioin, että mahdollisen kohderyhmäni tavoittaisin parhaiten sinun kunnioitettavalta saitiltasi - ovathan kävijämääräsi kadehdittavia. Vastalahjaksi minulla on tarjota vain linkki sinun sivuillesi ja (mahd.ikuinen) kiitollisuuteni.
En anna neuvoa, miten sinun pitäisi suhtautua tuotoksiini. Loka, rapa, sarkasmi, nuoleskelu ja julkinen häpäisy - kaikki ovat tervetullutta. Vain julkisuus on tärkeintä (ei minulle, vaan \"Lätinälle\" jonka luovutan kansalliseksi omaisuudeksi rakkaudesta Suomen kieltämme kohtaan).
Lyhyesti: Lätinä on kielileikki, jonka avulla voi kirjoittaa esim. \"kaksoisrunoja\" tai salaviestejä. Itse olen käyttänyt kieltäni varsin rajoittuneesti: lähinnä pilkkaamiseen.
Säännöt ovat yksinkertaiset:
1) kirjaimistomme erikoisuudet Ä ja Ö muuttuvat A:ksi ja O:ksi - ja päinvastoin.
2) kirjaimista muodostunut jono voi jakautua sanoiksi mielivaltaisesti, kunhan ne muodostavat vain mielekkäitä lauseita.
3) mikään ei ole pyhää johtuen kielen armottomasta logiikasta. Tässä kirjoitusmuodossa runo vie miestä, eikä päinvastoin.
Näiden evästeiden kera kehotan sinua kurkistamaan muutamaa esimerkkiä helpoimmasta päästä. Ensimmäinen on aforistinen kirjoittajan testamenttini kaikille kirjoittajille: http://www.juhaollila.net/146
Toinen linkki ottaa kantaa äskeisten presidentinvaalien 9. ja 10. ehdokkaaseen: http://www.juhaollila.net/140
Kirjoitin \"Lätinä-runon\" kaikista pres.ehdokkaista todistaakseni itselleni, että tällä kirjoittamisen kaikkein haastavimmalla formaatilla pystyy kirjoittamaan asiasta kuin asiasta aina tuoreella tavalla - huolimatta kieleni rajallisesta sanastosta.
Pitkiä runoja on tällä hetkellä olemassa n. 23 kpl, - ja lisää on tulossa.
\"Pähkähullua,\" sanoi eräs, \"mutta hauskaa!\"
Olen nyt vapaata riistaa terävälle kynällesi!
T: Juha Ollila
http://www.juhaollila.net/
Kriitikko minussa sanoo, että tätä tekniikkaa käytettäessä pitäisi vastinparien olla prikulleen napakat. Siellä esiintyy horjumista silloin tällöin. Jos ne karsisi pois, niin teho (?) kasvaisi ekspotentiaalisesti.
Itse olen joutessani näperrellyt Ollin siipirikkomuksia:
Päähän ei nyt veri mene,
kaatui tädin merivene.
Lahjaksi on mäti turhaa,
kiitokseksi täti murhaa.
En vain tiedä, mitä niilläkään tekisi.
Olet hyvinkin oikeassa. Pitkissä runoissa teemat on lähes mahdotonta pitää kasassa, ja tarinat hyppivät absurdeille raiteilleen.
Pressarunoistani olen mielestäni parhaiten onnistunut Arhinmäen kohdalla. http://www.juhaollila.net/136
Molemmat runopuoliskot kritisoivat kulttuurin leikkauksia - ja toisessa runossa olen onnistunut pitäytymään jalkapallo-teemassa. Loppupäätelmätkin lienevät napakat.
Jatkossa aion paneutua lyhyempään, aforismin kaltaiseen muotoon, missä napakkuus syntyy juurikin niukasta ilmaisusta. Lukijan tulkinnalle jää tällöin rajallinen, mutta riittävä määrä \"ilmaa\". (esim. http://www.juhaollila.net/146 )
Kunhan ehdin, on minun itse kirjoitettava essee Lätinän estetiikasta, tekniikasta ja merkityksestä ;)
Jään innolla odottamaan uusimpia juttujasi. Sielunrauhaa!