Se on maailman vanhimpia tarinoita. Sen ensimmäinen löydetty versio
tunnettiin Egyptissä 500 eKr. Sen eri variaatioita ovat kertoneet
italialaiset, ranskalaiset, skotit, ruotsalaiset ja Walt Disney. Sen
nimi on Tuhkimo. Tuhkimosta on laskettu olevan yli 700 muunnelmaa 2500
vuoden ajalta.
Tuhkimon menestys ja ajattomuus ei ihmetytä. Se on kertomus valtavasta
sosiaalisesta noususta. Se on kertomus siitä, kuinka harmaasta
hiirulaisestakin voi tulla ihailtu prinsessa. Siihen sisältyy myös
sisarkateutta, tyrannin kukistaminen, ja kaiken voittava rakkaus. Se
tarina on tehty menestymään.
Egyptiläinen vanhin versio kertoo kauniista prostituoidusta, joka
saapuu kylpemään Niilissä. Kotka sieppaa ilotytön sandaalin ja vie sen
faaraolle. Faarao aloittaa maanlaajuisen kaunottaren jäljityksen, ja
kun tyttö löytyy, tietysti hänestä tulee faaraon vaimo. Tässä
egyptiläisessä versiossa Tuhkimon sosiaalinen nousu on kaikkein
järisyttävin.
Ensimmäinen eurooppalainen versio ilmestyi 1636 Giambattista Basilen
kokoelmassa Lo Cunto de li Cunte, joka sisälsi 50 tarinaa sisilian
murteella. Tytön nimi oli Lucrezuccia, lyhyemmin lausuttuna Zezolla.
Tämän Tuhkimon alku on räväkkä. Zezolla juonii lastenhoitajan kanssa,
kuinka he saisivat hengiltä pahan äitipuolen. He väittävät että
vanhassa arkussa on aarre, ja kun äitipuoli kurkistaa sisään, raskas
arkun kansi romautetaan alas. Äitipuolen niska murtuu hetkessä.
Seuraavaksi Zezolla houkuttelee isänsä menemään naimisiin
lastenhoitajan kanssa. Mutta kun lastenhoitajan kuusi tytärtä saapuvat
taloon, Zezolla saa huomata että hänet on alennettu piiaksi. Hän
puhdistaa arinoita päivät pitkät niin, että hän saa liikanimen
Tuhkakissa, La Gatta Cennerentola.
Tuhkimon avuksi tulee taianomainen taatelipuu, josta ilmaantuu esiin
keiju, joka lupaa täyttää Tuhkimon toivomuksen. Tuhkimo lausuu
taikasanat ”Oi kultainen taatelipuu, nyt riisun itseni alasti, pue
minut”. Juhla-asuinen Tuhkimo saavuttaa suurta menestystä hovin
tanssiaisissa, ja kuningas rakastuu häneen. Hän määrää palvelijansa
ottamaan selvää, kuka tyttö on ja missä hän asuu. Määräystä säestää
tarmokas uhkaus: ”Esi-isieni sielun kautta, jos et löydä sitä tyttöä,
pieksen sinut kepillä ja potkin perseelle niin monta kertaa kuin
sinulla on haivenia parrassasi!”
Kun Tuhkimo lähtee linnasta, motivoitunut palveilja aloittaa hurjan
takaa-ajon. Hän hyppää Tuhkimon vaunujen perään roikkumaan, ja yrittää
päästä sisälle vaunuun. Palvelija tippuu alas, mutta hän on onnistunut
sieppaamaan tytöltä… ei lasikenkää, vaan puujalan.
Eikä oikeastaan puujalkaa, mutta melkein. Pianella oli 30-senttinen
korkokenkä, jonka päässä oli kalossintapaiset. Niitä käytettiin, koska
ne pitivät kengät ja sukat riittävän korkealla mutaisillakin teillä. Se
myös korotti ylhäisen naisen rutkasti rahvaan yläpuolelle,
kirjaimellisesti.
Kuningas järjestää suuret juhlat kaikille valtakunnan neidoille, ja
kokeilee kenkää jokaisen vieraan jalkaan, kunnes löytää oikean
omistajan, ja sehän on tietysti Zezolla, Tuhkimo.
Grimmin veljesten versiossa äitipuoli on innokas vakuuttamaan prinssin
siitä, että kenkä sopii hänen tyttäriensä jalkaan. Niin innokas, että
hän käyttää veistä. Kun äitipuoli ja hänen tyttärensä ovat häveliäästi
siirtyneet sivuhuoneeseen sovittamaan kenkää, sisarpuoli valittaa että
isovarvas ei sovi. Äitipuoli leikkaa sen poikki, sillä kun hänen
tyttärestään tulee kuningatar, hänen ei kuitenkaan tarvitsisi enää
eläessään kävellä.
Prinssi lähtee viemään sisarpuolta linnaan, kun matkan varrella
Tuhkimon äidin haudalla alkaa kaksi lintua sirkuttaa: ”Katso taaksesi!
Kengästä valuu verta! Kenkä on liian pieni, tämä ei ole morsiamesi.”
Prinssi palaa takaisin ja tarjoaa kenkää toiselle sisarpuolelle. Tällä
kertaa kantapää ei mahdu sisään. Äitipuoli käyttää jälleen veistä.
Tuhkimon äidin haudalla linnut jälleen kerran kavaltavat asian varsin
sokealta ja tomppelilta vaikuttavalle prinssille, ja hän palaa taas
takaisin. Viimeisellä kerralla hän sovittaa veristä kenkää Tuhkimon
jalkaan ja komedia on päätöksessään. Grimmin versio julkaistiin 1812 ja
sen muunnelmat Skotlannista ja Ruotsista ovat hyvin lähellä toisiaan.
Giambattista Basilen kokoelma on saatavilla nykyitaliaksi.
http://www.letteraturaitaliana.net/PDF/Volume_6/t133.pdf
