Legendaarinen merirosvo Kapteeni Kidd oli merten kauhu, verenhimoinen ja pelätty mies, joka ryösti ja keräsi sapeli hampaissaan satumaisen aarteen, jota ei koskaan löydetty. Katsotaan mitä tahansa romaania tai elokuvaa, tämä on se kuva jonka hänestä saamme.

Todellinen Kapteeni Kidd oli liikemies, joka pestattiin merirosvoksi. Tehottoman uransa aikana Kidd ryösti kaksi (2) isoa kauppalaivaa, joutui piiloutumaan hyttiinsä omalta miehistöltään, joka uhkasi hänen henkeään ja lähti tarmokkaamman merirosvon matkaan heti kun pääsi. Kiddillä oli Englannin kruunun lupa harjoittaa merirosvousta sotatoimena valtakunnan vihollisia vastaan. Kun hän toi saaliinsa sijoittajilleen, hänet pidätettiin. Hänelle tarjottiin armahdusta, jonka oikeus mitätöi, ja hänet hirtettiin. Ja mitä tulee hänen satumaiseen aarteeseensa, se oli luvattu etukäteen osuuksina hovin ja hallituksen rahoittajille. Loput mitkä jäi jäljelle, Englannin hallitus korkeimman arvovaltaisesti takavarikoi leskeltä ja lapsilta, jättäen heidät puille paljaille.

Sellaisesta kyynisestä reaalipolitiikasta ei kovin väkevää seikkailuelokuvaa tietenkään saa aikaan. Kun todellisuus ja legenda ovat ristiriidassa, on syytä painaa legenda.

"Kruunun merirosvo" oli Englannin vakiintunutta politiikkaa, joka alkoi jo 1500-luvulla kun Elisabeth I valtuutti Sir Francis Draken sotimaan espanjalaisia vastaan kaikilla maailman merillä. 1600-luvun kuuluisin merirosvo Henry Morgan loi uransa samalla tavalla. Kun kohtuullisesti menestynyt newyorkilainen kauppias William Kidd (1645-1701) tarttui tarjoukseen 1696, hänellä ei ollut mitään syytä epäillä kruunun suojelusta.

Kiddin toimeksianto tosin oli poikkeuksellinen. Hän sai oikeuden hyökätä kaikkien kansakuntien aluksia vastaan ja pitää saaliin. Mitä poliittisia ongelmia tästä myöhemmin seuraisi, sitä Kidd tuskin osasi epäillä. Hänen tehtävälistansa kärjessä oli vangita neljä pahamaineista merirosvoa, Thomas Too, John Ireland, Tho Wake ja William Maze. Ketään heistä Kidd ei saanut kiinni.

Laivan ja miehistön rahoituksen takasivat bulvaanien välityksellä neljä hyvin huomattavaa englantilaista hallituksen edustajaa. Heille kyseessä oli puhdas liiketoimi. Sijoittajina oli Englannin lordikansleri John Somers, Amiraliteetin ensimmäinen lordi, Oxfordin jaarli, ja kaksi valtiosihteeriä, Romneyn jaarli ja Shrewsburyn herttua. Kuninkaalle kuului 10% osuus saaliista. Uuden Englannin kenraalikuvernööri Lordi Bellamont ja hänen vaikutusvaltainen ystävänsä Robert Livingstone olivat saava 7,5% kumpikin. Jos saaliin arvo ylitti 100 000 puntaa, kapteeni Kidd itse sai pitää laivan.

Kidd ei löytänyt ensimmäistäkään merirosvoa Atlantin vesiltä. Hän päätyi Intian valtamerelle, jossa hän alkoi metsästää ranskalaisia vihollisaluksia. Ensimmäinen laiva, jonka Kidd vihdoin sai kaapattua, osoittautui hollantilaiseksi. Miehistö olisi halunnut ryövätä aluksen siitä huolimatta, mutta Kidd sai heidät perääntymään pistooleilla uhaten.

Kidd vaihtoi taktiikkaa. Hän nosti Ranskan lipun mastoon ja sai houkuteltua viereensä Ranskan lipun alla purjehtineen Quedach Merchantin. Heti kun kiinnityshaat olivat paikallaan, Kidd nosti mastoon Englannin lipun. Quedach Merchant osoittautui armenialaiseksi kauppalaivaksi, jonka miehistö oli maureja, mutta koska se purjehti ranskalaisilla papereilla, sotatoimi oli laillinen. Saaliin arvo oli 400 000 puntaa. Kidd kaappasi vielä toisen ranskalaisen aluksen, ja suuntasi maihin Madagaskarille.

Madagaskarilla seisoi ankkurissa Moca Frigate, merirosvo Robert Cullifordin alus. Kun Kidd ampui merkkilaukauksen saapuessaan satamaan, Cullifordin piraatit pakenivat. Kidd ehdotti, että he kaappaisivat Mocan saman tien, mutta nyt miehistö asettui vastahankaan. Kidd ei ollut saanut aikaan mitään kolmessa vuodessa. Cullifordin leivissä miehistö voisi saada parempaa saalista ja jakaa sen heti, ilman että se vietäisiin Bostoniin rahoittajien tarkastettavaksi. 97 Kiddin miestä nousi kapinaan. Kidd linnoittautui hyttiinsä ja tukki oven ryöstösaaliilla. Hänelle jäi 13 miestä ja rippeet siitä, mitä miehistö vei mukanaan hylätessään Kiddin alukset.

Sillä välin Itä-Intian kauppakomppania oli saanut kuulla STT:n uutisia, että hurja merirosvo Kidd ja hänen raaka miehistönsä oli kaapannut "kymmeniä laivoja", mm. maurien laivan Quedach Merchantin. Intian suurmogulia oli lepytettävä. Muuten kaikki kauppa- ja sotilassuhteet Intiaan katkeaisivat. Kidd julistettiin merirosvoksi ja hänestä annettiin etsintäkuulutus.

Kidd luopui toivosta saada värvättyä väkeä Madagaskarilta. Kaikki tiesivät Kiddin menevän Bostoniin. Kuka asettaisi itsensä alttiiksi, kun saalis valuisi kuitenkin muiden taskuihin. Kidd, joka oli jo kaksi vuotta myöhässä sovitusta paluuajasta, lipui aluksineen rauhallisesti Anguillaan, jossa hän sai kuulla olevansa etsintäkuulutettu. Loputkin miehet karkasivat matkoihinsa.

Anguillassa 1699 Kiddillä oli vähintään 10 000 punnan omaisuus, jonka turvin hän olisi voinut elää loppuelämänsä Karibialla äveriäänä miehenä, mutta hän halusi täyttää sitoumuksensa ja oletti, että asia selviää, kunhan hän esittää kaappaamiensa kahden laivan ranskalaiset passit. Hän purjehti New Yorkiin, lähetti laivojen passit kenraalikuvernööri Bellamontille, ja sai häneltä lämpimän vastauksen, jossa luvattiin kuninkaallinen armahdus.

Kidd rohkaistuneena purjehti määränpäähänsä Bostoniin. Hän saapui perille 1.7.1699. Kenraalikuvernööri Bellamont aikailematta pidätti hänet. Laivaston alus kuljetti vangin tuomittavaksi Lontooseen, jossa Kidd sai nauttia hänen majesteettinsa vankilan vieraanvaraisuudesta toista vuotta ennen kuin oikeudenkäynti alkoi keväällä 1701. Oikeudessa Kidd pyysi tuomaria huomioimaan ranskalaiset asiakirjat, jotka osoittivat hänen syyttömyytensä. Mutta Kiddiä syytettiinkin myös murhasta.

Maksetut todistajat vannoivat, että Kidd, kuumaverinen skotti, oli aluksellaan joutunut riitoihin tykkimies William Mooren kanssa. Eräänä päivänä Kiddin kulkiessa ohitse oli Moore nimittänyt Kiddiä rakkikoiraksi. Kidd oli iskenyt Moorea rautavanteisella saavilla. Moore menehtyi seuraavana päivänä. Kidd puolustautui sillä, että hänen aikomuksensa ei ollut tappaa, sitä paitsi kapinan uhka oli suuri. Lukuisia todistajia, hänen entisiä kapinoineita miehistön jäseniään, saapui kertomaan värikkäitä lausuntoja, joista Kidd huomautti, että nämä miehet vannovat mitä tahansa.

Tuomion harkitsemiseen kului yksi tunti. Kruunun tuomari julisti, että ranskalaisia passeja ei ole tullut ilmi, ja ne on nähnyt vain syytetty itse, jos niitä on koskaan ollutkaan. Syytetty oli hakenut kuninkaallista armahdusta, mutta lähestynyt asiassa sellaista virkamiestä, joka ei ollut asiassa toimivaltainen, joten armahdus on merkityksetön. 24.5.1701 kapteeni Kidd hirtettiin.

Seuraavana päivänä 25.5.1701 parlamentissa lordikansleri Somers myönsi, että hän oli ollut osakkaana Kiddin liiketoimissa, mutta se oli täysin laillista, eikä hän sitä paitsi ollut saanut siitä voittoa. Itä-Intian kauppakomppania ilmoitti juhlallisesti Intian suurmogulille, että paholaismainen merirosvo Kidd oli hirtetty. Lopullisesti oikeus toteutui, kun Kiddin leskeltä ja lapsilta takavarikoitiin kaikki heidän omaisuutensa. Kuningatar Anne sijoitti näin saadut 6471 puntaa Greenwichin sairaalan perustamiseen. Myös Moca Frigaten kapteenille, merirosvo Cullifordille kävi hyvin. Hän oli osoittanut asiansa oikealle virkamiehelle. Hänelle myönnettiin täysi armahdus.

Englannin parlamentin arkistossa on täydellinen selonteko Kiddin asiakirjoista, jotka koottiin maaliskuussa 1701 oikeuskäsittelyä varten. Se, että luettelossa on selvällä englannin kielellä merkittynä "kaksi ranskalaista passia" ei yllättäne ketään. Kapteeni Kiddin ruumis sidottiin vahvoilla nahkavöillä ja ripustettiin Tilbury Pointiin Thamesin suulle, jossa se roikkui vuosikaudet varoitukseksi kaikille jotka harkitsivat merirosvousta ja kenties myös niille, jotka erehtyisivät luottamaan hänen majesteettinsa hallituksen lupauksiin.