Englannin maineikkaimpiin astrologeihin kuulunut John Partridge sai totisesti maistaa omaa lääkettään vuonna 1708. Tuona vuonna ilmestynyt almanakka ennusti hänen kuolevan, ja lukijat uskoivat enemmän almanakkaan kuin omiin silmiinsä.

1700-luvulla almanakat olivat ajan suosituinta kirjallisuutta. Tapana oli, että almanakoissa ilmestyi myös ennustuksia tulevan vuoden tapahtumista. Helmikuussa 1708 Lontoossa ilmestynyt Isaac Bickerstaffin laatima almanakka "Ennustuksia vuodelle 1708" ennusti suorasukaisesti ja rohkeasti, että kuuluisa astrologi John Partridge menehtyisi hirvittävän kuumeen kourissa täsmälleen kello 23 kuluvan vuoden maaliskuun 29. päivänä.

Lontoolaisia ennustus huvitti ja pelotti. Astrologi Partridge vastasi nopeasti ja julisti Bickerstaffin huijariksi runoilemalla vastineen "Se on silkkaa petosta enkä aio sitä sietää / Maaliskuun lopussa sen kaikki meistä tietää." Haaste oli kuitenkin heitetty. Lontoo pidätti henkeään. Mitä tapahtuisi maaliskuun 29. päivänä?

Yöllä 29. maaliskuuta Bickerstaffin painosta levitettiin tyylikästä mustareunaista lentolehtistä, jossa otsikolla "Elegia" kerrottiin että Partridge oli kuollut. Bickerstaff ilmoitti käyneensä katsomassa Partridgea tämän kuolinvuoteella. Viimeisinä sanoinaan kuuluisa astrologi oli tunnustanut Bickerstaffille, että hän oli ollut huijari. Hän oli kirjoittanut tekaistuja ennustuksiaan ansaitakseen rahaa vaimonsa elatukseen, lentolehtisessä luki.

Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä julkaistiin anonyymi pamfletti "Hra Bickerstaffin ensimmäisen ennustuksen vaikutukset", jossa todettiin että Bickerstaffin ennustus oli osunut oikeaan, mutta että hän oli erehtynyt neljällä tunnilla, sillä Partridge oli kuollut illalla kello 7.05, eikä 11. Ottaen huomioon, että uutiset levisivät hitaasti suusta suuhun, tieto Partridgen kuolemasta oli tavoittanut lontoolaiset 1.4.1708. Kyllä, aprillipäivänä.

Kukaan ei ollutkaan sen hämmästyneempi kuin astrologi John Partridge itse, kun aamulla 1.4. hänet herätettiin tapaamaan väkeä, joka oli kerääntynyt hänen talonsa ulko-ovelle kysymään, milloin ja miten hautajaiset järjestettäisiin. Kun Partridge lähti ulos, ihmiset tuijottivat häntä pitkään, tai tulivat kiihdyksissään kertomaan, kuinka hän erehdyttävästi muistutti poisnukkunutta astrologia.

Raivoissaan Partridge julkaisi vastapamfletin, jossa hän intti olevansa hengissä, ja syytti Bickerstaffia petoksesta. Bickerstaff vastasi viileästi seuraavassa pamfletissa, että Partridge on selvästi kuolleiden kirjoissa, sillä yksikään elossa oleva mies ei olisi julkaissut sellaista roskaa, mitä oli kirjoitettu Partridgen omassa viimeisimmässä almanakassa. Lisäksi Partridgen oma vaimo oli todistettavasti sanonut, että Partridgessa "ei ole elämää eikä sielua".

Osoittautui että "Isaac Bickerstaff" oli todellisuudessa ei kukaan muu kuin Jonathan Swift. Swiftin tarkoitus oli häpäistä Partridge, koska hänen hyökkäyksensä kirkkoa kohtaan olivat menneet Swiftin mielestä liian pitkälle. Partridgen menehtyminen kuumeeseen oli vitsi, joka viittasi Partridgen omaan ennustukseen siitä että kuume-epidemia pyyhkäisisi Lontoon yli huhtikuussa 1708. Swiftin tempauksen ansiosta Partridgen almanakka lakkasi lopulta ilmestymästä.