Viime aikoina Kiinasta on kantautunut kiintoisia uskonnon alaan liittyviä uutisia.

Hong Kongissa käyty kampanja television ja painetun sanan siveellistämiseksi saavutti lakipisteensä toukokuussa. Ikärajoja säätelevä Television and Entertainment Licensing Authority vastaanotti 2041 valitusta, joissa vaadittiin kerrassaan rivon ja epämoraalisen kirjan luokittelemista K-18-materiaaliksi lastensuojelun ja julkisen moraalin edistämisen nimissä. Perustelut olivat painavat. Kyseisessä mitä sopimattomimmassa teoksessa esiintyy insestiä, eläimiinsekaantumista ja silmitöntä väkivaltaa.

Tämä teos on tietysti Raamattu. Mikäli siveellisyysvaatimuksia olisi noudatettu johdonmukaisesti, olisi Raamattua saanut myydä ja levittää tästä alkaen Hong Kongissa vain kelmuun käärittynä yksinomaan täysi-ikäisille asiakkaille. Lisäksi kelmun päällä olisi ollut tarra "ei lasten käsiin".  

Totta kai kyseessä oli protesti. Median vahtikoirat olivat ottaneet hampaisiinsa hongkongilaisen opiskelijalehden Student Pressin, jonka kolumnisti oli kysynyt lukijoiltaan, onko heillä epätavallisia seksifantasioita. Kiinan kansantasavallan kaltaisessa maassa saattaisi olettaa, että poliittiset kiistakirjoitukset herättäisivät ennemmin sensorien huomion. Nyt tämän yhden hyvin epäpoliittisen kolumnin ansiosta opiskelijalehden ilmestyminen vaarantui. Vastaiskuna opiskelijat ilmiantoivat Raamatun.

Huvittavinta asiassa on, että Raamattua puolustavat kirkonmiehet epätoivossaan käyttivät Raamatun puolustamiseksi samoja perusteluja, joita yleensä on käytetty heitä vastaan heidän hyökätessään sopimattomaksi katsomaansa kirjallisuutta ja elokuvaa kohtaan. "Jos Raamatussa kerrotaankin raiskauksesta, se ei tarkoita, että sellaiseen käytökseen rohkaistaisiin" tähdensi närkästynyt hongkongilainen pappi Wu Chi-Wai. "Se on tervettä järkeä!" hän lisäsi.

Viestinnän moraalia säätelevä TELA päätti muutaman viikon kuluttua vapauttaa Raamatun epäilyksistä perusteella, että Raamattu on historiallinen uskonnollinen teksti, joka on osa sivilisaation perintöä.

Muualla Manner-Kiinassa Raamatulla menee paremmin. Kiinan Washingtonin Suurlähetystön virallinen julkilausuma ilmoittaa, että kahden viime vuosikymmenen aikana Kiinassa on painettu yli 20 miljoonaa Raamattua ja yli 8 miljoonaa virsikirjaa. "Tämä painosmäärä täyttää hyvin maan 10 miljoonan kristityn ja 4 miljoonan roomalaiskatolisen tarpeet", totesi uskontotieteilijä Feng Jinyuan uutistoimisto Xinhuan välityksellä.   

Tiibetissä uskonnolla ei mene valitettavasti yhtä hyvin. 1.9. voimaan tullut vertaistaan hakeva laki säätää, että tästä syksystä alkaen Tiibetin lamat eivät saa jälleensyntyä ilman Kiinan kommunistisen puolueen hallitseman hallituksen virallista lupaa. 14 kohdan laki määrää suuntaviivat, joiden sisällä Tiibetin elävien buddhien tulee tästä alkaen harjoittaa jälleensyntymistään.

Lain tarkoituksena on sitoa Tiibetin hengellinen valta, joka on myös poliittista valtaa, vielä entistäkin tiukemmin Beijingin keskusjohdon kontrolliin. Aiemmin on syntynyt riita kysymyksestä, kuka on oikea jälleensyntynyt Panchen Lama. Arvonimeä kantaa tällä hetkellä Beijingin tukema ehdokas. Kun 72-vuotiaasta Dalai Lamasta aika jättää, hänen seuraajansa valitaan Beijingissä, ellei maassa tapahdu huomattavia poliittisia muutoksia.

 

Entisen evankelistan Marjoe Gortnerin (synt. 1944) menestys ei ollut niinkään armolahja tai uskon ansiota kuin kotikasvatuksen tulosta. Kapaloikäinen Marjoe, jonka nimi on yhdistelmä nimistä Maria ja Josef, osasi laulaa Hallelujaa ennen kuin hän oppi puhumaan. Yhdeksän kuukauden kypsässä iässä hänen äitinsä opetti pikku-Marjoeta hihkaisemaan oikealla tavalla "Glory" mikrofoniin. Halloweenina 1948 neljävuotiaasta Marjoesta tuli kaikkien aikojen nuorin virallisesti tehtäväänsä vihitty pappi, joka kuljetettiin Paramountin studioille johtamaan hääseremoniaa. Marjoe Gortner oli pian alansa ihmelapsi, evankelioimisen Shirley Temple, jonka pikkupojan cowboy-puvussa pitämät saarnat esitettiin ulkoaopitun moitteettomasti ja hiotusti.
 
On arvioitu, että perhe ansaitsi Marjoe Gortnerin avulla kolme miljoonaa dollaria. Valitettavasti pian Marjoen 16-vuotispäivän jälkeen hänen isänsä livisti rahat mukanaan. Pettynyt Marjoe lähti San Franciscoon, jossa hän eli hippinä ja vanhemman naisen rakastajana. Kun hän huomasi olevansa vähissä varoissa, hän päätti palata evankelioinnin pariin ja aloitti karismaattiset show-illat, joihin otettiin mallia sen ajan rock-konserteista. Marjoe ansaitsi sen verran kiertueillaan, että saattoi pitää puolet vuodesta vapaata.

Uran alussa Gortner kierteli USA:n etelävaltioiden raamattuvyöhykettä ristiin rastiin. Piskuisilla takamailla hän vakuuttui siitä, että evankelioiminen oli näiden seutujen tärkein viihteen laji. Tarjolla ei ollut alun alkaenkaan kovin paljoa huvituksia. Nämä ihmiset eivät käyneet elokuvissa, eivätkä juopotelleet baareissa. Rock-konsertit oli heille mahdoton ajatus. Mutta jokainen tarvitsee purkautumistien, joten he menevät hengellisiin kokouksiin, tanssivat, laulavat ja puhuvat kielillä. Miksipä ei viihdettä voisi tarjota yhtä hyvin hyvä sanoma, jota varten koristeltiin esiintymistiloja, jonne yleisö ja esiintyjät saapuivat parhaimmissaan ja musiikkikin oli hyvää. Gortnerin velvollisuus oli antaa yleisölle parastaan. Itse asiassa pelastus oli kauppatavara, jota saattoi markkinoida siinä missä Coca-Colaa. Toisinaan menetelmätkin olivat samoja.

Tässä ammatissa kuului asiaan, että Gortner ei nuukaillut jaellessaan avokätisesti ikuisia kirouksia ja helvetin kauhuja kuulijakuntansa keskuuteen. Gortnerin onnettomuus oli, että hän alkoi kysyä itseltään, millä oikeudella hän sellaista teki. Omantunnon kysymysten kanssa painittuaan hän päätti, että vuoden 1971 jäähyväiskiertue taltioitaisiin dokumenttielokuvaksi. Yleisö ja Gortnerin evankeliset kollegat ja tukijat eivät kuitenkaan tienneet, että elokuvaan tulisi sisältymään Gortnerin lavan takana ja tien päällä lausumia kommentteja, joissa hän selvitti perinpohjin evankelioijan ammatin saloja. Sarah Kernochanin ja Howard Smithin dokumentti Marjoe voitti 1972 parhaan dokumenttielokuvan Oscarin.

"Minulla ei ole ihmeellisiä voimia", joukkopsykologiasta ja esiintymistaidosta luennoiva Gortner tähdentää kuulijoilleen. "Eikä muillakaan alalla toimivilla. Sadat ihmiset parantuivat minun kiertueillani, mutta tiedän pirun hyvin, että minä en ainakaan tehnyt mitään."

"Koko bisneksen perusta on, että poimitaan kaveri, jolla selvästi on ongelma. Hänellä ei ole mennyt elämä kuten hän toivoi, hän etsii jotakin, usein hän on yksinäinen ja niin poispäin. Hän sitten tulee herätyskokoukseen ja näkee ympärillään ihmisiä jotka näyttävät onnellisilta,  He kutsuvat häntä mukaan klikkiin ja se näyttää hänestä hienolta. Hän kuulee ihmisten sanovan "Hei, elämäni on muuttunut" tai "Hei, löysin uuden duunin". Siinä vaiheessa hän on valmis pelastetuksi tai uudelleensyntyneeksi. Kun hän on pelastettu, häntä taputetaan selkään. Se on kuin tulisi hyväksytyksi eliittiklubiin."

"Evankelistan on hyvä tietää, että varsinainen show on yleisö. Evankelista on vain kapellimestari. Hän tarkkailee joukkoa, yrittää johdattaa heidät kliimaksiin tietyssä vaiheessa iltaa. Aloitetaan sanomalla että olet kuullut, että tästä tulee merkittävä ilta. Joukko lähtee vyörymään ja saarnaajan täytyy varoa ettei hän pysäytä sitä. Kaikki johdattaa kohti hetkeä, jolloin seurakunta on ekstaasissa. Sama juttu rock-konsertissa. Ensin on vaikuttava sisääntulo ja avauskappale, sitten vanhoja klassikoita, ja lopuksi hittisingle. Evankelistan hittisingle on henkinen uudelleensyntyminen."

"Kun sielu on pelastettu, seuraava askel on Pyhän Hengen vuodattaminen. Käännynnäiselle sanotaan "No niin, nyt kun sinut on pelastettu, ota vastaan Pyhä Henki." Siitä seuraa "kielillä puhuminen". Osa siitä on halua todistaa itselle ja muille että on otettu vastaan armolahja, mutta siihen myös aktiivisesti rohkaistaan. Jotkut saavat sen lahjan samana iltana, jotkut viikkojen päästä. Käännynnäiselle sanotaan "rakastamme sinua ja toivomme että saat sen tänä iltana". Kaikki tavoittelevat sitä. Se on tavattoman voimakas elämys, joka muistuttaa transsia. Sillä hetkellä ihminen unohtaa kaikki huolensa. Häntä ympäröi ihmiset, joihin hän luottaa, ja jotka kaikki sanovat "Rakastamme sinua. Kaikki on hyvin. Kristus hyväksyy sinut." Ennemmin tai myöhemmin hän alkaa puhua kielillä, ja uudet ystävät ovat haltioissaan, ja siitä ei tule loppua."

"Kielillä puhuminen on opittua", Gortner korostaa. "Se on purkaus jonka itse opettaa itselleen. Vanhemmat, kirkko ja Raamattu – jos otat sen kirjaimellisesti – sanovat että Pyhä Henki saa sinut puhumaan toisilla kielillä. Hiljalleen vakuutut siitä, että kielillä puhuminen on itsesi läpi käyvän hengen äärimmäinen ilmaus. Ensimmäisellä kerralla ehkä soperrat "dut-dut-dut", mutta kuulet muita ja opit heiltä ja seuraavalla kerralla se meneekin "dut.dut-dut-um-dut-deet-dut". Ennen kuin arvaakaan, niin äkkiä on vuodattamassa julki "elahando satelaikki konte lemosantrai aseeja"."

Gortner kieltäytyy kuitenkin kritisoimasta kielillä puhumista. "Tietenkään se ei ole mitään "kieltä", mutta se on kunnioitusta herättävä ilmiö. En halua halveksia sellaista enkä ole ikinä halveksinut. Tarkastelen sitä vain rationaalisesta näkokulmasta. En näe että se on mitään jumalallista, että taivaasta iskisi näkymätön leka ja täräyttäisi päähän. Se on oppimisprosessi. Kuten pianon soittaminen, mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä paremmaksi siinä tulee."

Marjoe Gortner luo viimeisen silmäyksen menneisyyteensä. "Kun matkustin kiertueilla, vastaan tuli ihmisiä, jotka janosivat tulla pelastetuksi. Saatoin tavata jonkun hepun, joka oli hämmentävän avoin ja raikas tuttavuus. Mutta neljä vuotta myöhemmin tapasin hänet uudelleen ja tästä hepusta oli tullut tiukkapipoinen suvaitsematon kunnon kristitty, koska nyt hän eli Kristuksessa. Siinä vaara piilee. Ihmiset janoavat elämyksiä. He tahtovat tuntea olonsa hyväksi, ja se voi auttaa heidän elämäänsä. Mutta kun alat sellaisen operaation, kuvaan astuu  ihmisten kontrollointi, valta ja raha. TV-evankelistojen tekniikka on aina sama. On aika samantekevää, mitä sanoo. Jos heidän puhumansa kirjoittaisi ylös ja tarkastelisi sitä, niin joka toinen lause kumoaa joka toisen. Se on yleisön ruokkimista ja sen tuntemusten ohjailua. Ainoa järkevä hyvin muotoiltu ajatus, joka toistuu ja joka menee varmasti perille on: Lähettäkää rahaa."

Gortner on kokeillut kykyjään myös poliittisena puhujana. Hän oli mukana kannattamassa Jerry Brownia Kalifornian kuvernööriksi. Kun hänen piti puhua, hän vaistosi että yleisö oli vihamielinen, ja se teki hänet hermostuneeksi. "Lavalla oli kaksi lippua, USA:n lippu ja Kalifornian lippu. Hiljaa kävelin lippujen luo ja sitten keksin, mitä sanoisin. En tiedä mistä se tuli, mutta hypistelin lippua ja sanoin "Muistan kuinka luin että Betsy Ross ompeli ensimmäisen Amerikan lipun. Tänään ne valmistetaan Japanissa." Se iski työläisyleisöön, ja siitä hetkestä eteenpäin olin heille Jumala."

"Luennoin parissakymmenessä yliopistossa vuosittain ja esitän niissä demonstraatioita uskolla parantamisesta. Mutta en lähde tekemään niitä noin vain. Heidän pitää itse pyytää sitä. Kerron heille että itse en usko siihen, että käytän paljon temppuja – luennon otsikko on "Retoriikka ja karisma" – eli olen jo kertonut koko jutun kuinka se tehdään, mutta silti he haluavat nähdä sen. Torjun ajatuksen. "Ei, ette te välitä siitä." Ja he vastaavat "Kyllä, kyllä, näytä meille!" Ja minä vastaan "Ette te siihen kumminkaan usko, joten ei siitä tule mitään." Huomaatteko? Annan heidän ruinata parikymmentä minuuttia, ja sitten pyydän vapaaehtoisen. Vapaaehtoinen tulee ja sanon hänelle "Haluatko voida paremmin? Älä valehtele! Olet tässä vain vitsin vuoksi, koska haluat tehdä vaikutuksen kavereihisi ja minusta pellen. Ole hyvä ja mene takaisin istumaan." Olen todella tylynä, soudan ja huopaan kunnes tämä tyttö sanoo kyyneleet silmissä "Ei, ei, minä uskon!" Ja sitten – vaikka nämä ovat yliopisto-opiskelijoita ja teen tämän pilan päiten, niin sanon vanhan repliikkini "Jeesuksen nimeen!", kosketan häntä päähän, ja pam, vapaaehtoinen kaatuu lattiaan. Joka ikinen kerta!"

Robert M.Price: Evangelism as entertainment

"Ylähuoneen vaalien jälkeen pääministeri Junichiro Koizumin tulee luovuttaa paikkansa Jeesus Matayoshille, ainoalle oikealle Jumalalle. Jos hän ei kykene, hänen tulee suorittaa harakiri ja kuolla. Jeesus Matayoshi, ainoa oikea Jumala, heittää hänet helvetin tuliseen järveen. Syy tähän on: silmä silmästä, hammas hampaasta. Sama koskee äänestäjiä, jotka eivät äänestä Jeesus Matayoshia, ainoaa oikeaa Jumalaa. Asiasta lähemmin vaalimainoksissa."

Päästäisen aikoihin nähtiin kiintoisa ja kiistelty dokumentti Jeesuksen sukuhaudan etsimisestä. Talpiotin kaivausten tulosten merkitystä puolusteltiin todennäköisyyslaskennalla ja DNA-tutkimuksella. Valitettavasti tämä on puppua, sillä kaikkihan toki tietävät että Jeesuksen hauta sijaitsee Kashmirissa.

Paikalliset ovat kauan tienneet, että paikalliseen hautaan on laskettu suuri persoonallisuus. Häntä kutsutaan nimellä Yuz Asaf, Allahin profeetta. Todisteena on esitetty Maulvi Abdullahin vuonna 1899 kirjoittama selonteko tutkimuksistaan, jotka osoittavat, että muslimit pitävät hautaa suuressa arvossa ja vierailevat siellä säännöllisesti osoittamassa kunnioitustaan. Vainajaa ei ole haudattu hindujen tapaan. Shiialaiset oppineet pitävät tosiasiana, että haudassa lepää ulkomaalainen prinssi, joka eli 600 vuotta "ennen meidän profeettaamme", eli 600 vuotta ennen Muhammedia, joka kuoli vuonna 632.

Pyhiinvaellusten kannalta olisi edullista, jos Jeesuksella olisi useampia hautoja ympäri maailmaa. Yllättävän varteenotettava pyhiinvaelluskohde on Japani - kaikista mahdollisista maailman maista.

Honsun pohjoisimmassa kolkassa, Aomorin prefektuurissa Herain pienessä kylässä, sijaitsee Jeesuksen hauta. Tänne hän asettui, meni naimisiin, ja kuoli 106 vuoden korkeassa iässä. Paikallisen tarinan mukaan Jeesus saapui Japaniin ensi kertaa 21-vuotiaana ja laski maihin Hashidaten satamassa, Suurten opettajien johdolla hän opetteli Japanin kieltä, kirjallisuutta ja muita oppiaineita. Nimellä Taro Jurai tunnettu Jeesus palasi 11 vuoden opintojen jälkeen takaisin Juudeaan, jossa hän opetti paikallisille asioita luvatusta valtakunnasta, Japanista. Valitettavasti, tarina kertoo, hänen opetuksensa katsottiin liian radikaaleiksi, joten hänet tuomittiin kuolemaan.

Herain legendan mukaan Jeesus pakeni ristiinnaulitsemista siten, että hänen identtinen kaksoisveljensä  nostettiin ristille hänen sijastaan. Kun veli teki kuolemaa Golgatalla, Jeesus oli jo kaukana. Mukaansa hän otti veljensä korvan ja Neitsyt Marian hiussuortuvan. Selvittyään vaarallisesta matkasta Siperian poikki Kristus saapui Japaniin, asettui Heraihin, otti vaimon nimeltä Miyuko ja sai kolme tytärtä.

Jos tarinaan tästä tarinasta on uskominen, niin 1935 Kiyomaru Takeuchi sattui löytämään Ibarakin prefektuurista 1900 vuotta vanhan käsikirjoituksen, jossa kerrottiin Jeesuksen elämäntarina Japanissa. Viranomaiset kielsivät välittömästi levittämästä tällaista uutista. Alkuperäinen käsikirjoitus tuhoutui Tokion pommituksissa, joten jäljelle jäi herra Takeuchin itsensä laatimat kopiot, jotka kaikkien asianosaisten vaivoja säästäen olivat sopivasti käännetty nykyjapaniksi.

Jeesuksen kysyntä Japanissa ei rajoitu pelkästään hautoihin. Japanissa vaikuttaa ilmielävä Jeesus. Poliitikko Mitsuo Matayoshi perusti 1997 Maailman Taloudellisen Yhteisön Puolueen, jonka kulmakivenä on herra Matayoshin vakaumus siitä, että hän on Jeesus Kristus.

Hra Matayoshin ohjelma on sekoitus augustinolaista oppia ja konservatiivista politiikkaa. Hän ilmoittaa toteuttavansa Kristuksen ominaisuudessa viimeisen tuomion, mutta pysyttelevänsä tuomiossaan tiukasti vallitsevan poliittisen järjestelmän ja lainsäädännön puitteissa. Hänen ensimmäinen askeleensa Vapahtajana on päästä Japanin pääministeriksi, minkä jälkeen hän uudistaa Japanin yhteiskunnan ja Yhdistyneiden Kansakuntien olisi syytä valita hänet pääsihteerikseen. Maailman taloudellinen järjestelmä muokataan suuntaan, joka rohkaisee jokaista kansakuntaa omavaraisuuteen. Maailmankauppa ja globalisaatio levittää Matayoshin mielestä tyytymättömyyttä ja epätasa-arvoa.

On arveltu, että Matayoshin poliittisiin ja taloudellisiin katsantokantoihin on vaikuttanut suuresti se tosiseikka, että hän on okinawalainen, ja Okinawassa on vuosikymmeniä vastustettu amerikkalaisten lentotukikohtaa. Okinawalaisten mielestä heidän saarensa on laittomasti miehitetty.

Matayoshi on osallistunut lukuisiin parlamentti- ja pormestarinvaaleihin, mutta häntä ei ole koskaan valittu. Entisen preppauskoulun opettajan omaperäinen ohjelma ei ole herättänyt kovin suurta kannatusta, vaikka hän kampanjoi ahkerasti kaiutinautolla (hyvin yleinen tapa). Äänestyshalukkaita kansalaisia saattaa karkoittaa hänen viestinsä parista myös se pikkuseikka, että hän huutaa iskulauseitaan kabuki-tyylisesti korkealla ja venytetyllä äänellä.

Unkarilainen kardinaali Jozsef Mindszenty (1892-1975) tuli tunnetuksi siitä, että hän oli vallassa olevien kannalta aina väärällä puolella. 1956 Unkarin kansannousun epäonnistuttua hän pakeni Yhdysvaltojen Budapestin suurlähetystöön ja eli siellä 15 vuotta.

Ensimmäisen kerran kardinaali pidätettiin 1919 Unkarin lyhytaikaisen kansantasavallan aikana. 1941 hän liittyi pienviljelijöiden puolueeseen, joka vastusti Unkarin fasismia. Nuoliristihallitus vangitsi hänet loppuvuodesta 1944 ja kardinaali sai syytteen maanpetoksesta. Hänet vapautettiin huhtikuussa 1945. Tavoilleen uskollisena hän vaihteeksi joutui pidätetyksi joulukuussa 1948, tällä kertaa kommunistihallituksen toimesta. Kardinaali saattoi todeta, että maanpetos- ja vehkeilysyytteet olivat suorastaan samoja, mitä natsit olivat lukeneet hänelle kolmea vuotta aiemmin.

Mindszeny vapautettiin vankilasta kansannousun suurena vankien vapauttamispäivänä 30.10.1956. Hän esittäytyi Unkarin kansalle Kossuth Radiossa heti pääministeri Imre Nagyn puheenvuoron jälkeen 1.11.1956 kello 19.50.

Kunnon pappismiehen tavoin kelpo kardinaali esiintyi flegmaattisen rauhallisesti ja puhui kiirehtimättä, antaen jokaisen sanan upota kuulijakuntaan, joka lauseen päättyessä oli joko nukahtanut tai unohtanut miten lause oikeastaan alkoi. Kardinaali ylisti vapaustaistelua, nuorisoa, ja sankarillisia esikuvia. Hän lupasi pitää kansakunnalle kahden päivän kuluttua uuden puheen, jossa hän hahmottelisi myönteisen kehityksen ääriviivat.

3.11.1956 kello 20 kardinaali jatkoi siitä mihin jäi. Hän kertoi, että pitkä vankeus oli jättänyt häneen jälkensä, muistutti kansallislaulun sanoista, ja totesi että Unkari haluaa hyviä naapuruussuhteita kaikkiin maihin. Hän puolusti Unkarin puolueettomuutta ja eroa Varsovan liitosta, ja korosti että Unkari ei ole hyökännyt Neuvostoliittoa vastaan. Unkarin vapaustaistelu oli vertaansa vailla koko maailmassa. Tarvitaan uudet, vapaat ja rehelliset vaalit maassa.

Seuraavana päivänä radiossa kommunistipoliitikko Janos Kadar, jota puolestaan Nagyn edeltäjän Rakosin hallitus oli kiduttanut, vannoi tukeaan vallankumoukselle. Kun Kadarin lausunto lähetettiin, hän istui jo lentokoneessa matkalla Moskovaan. Hänestä tuli Unkarin kansantasavallan puoluejohtaja seuraavaksi 33 vuodeksi, kunnes hänet kohteliaasti taputettiin ulos parlamentin istunnossa 1989 "pitkästä ja uskollisesta palveluksesta kiittäen". Kadarin hallitus käytti kardinaalin puhetta todisteena pappis-imperialististen "voimien" (miksi kaikista yksittäisistä ihmisistä aina halutaan tehdä poliittisessa propagandassa "voimia" tai "tahoja"?) vastavallankumouksellisesta työstä.

Tuona samaisena päivänä neuvostojoukot aloittivat Budapestin piirityksen uudestaan. Vastarinta kukistettiin helposti Unkarin radion lähettäessä avunpyyntöjä, joihin Suezilla telmivät länsivallat vastasivat Punaisen Ristin paketeilla. Imre Nagy hakeutui turvaan Jugoslavian suurlähetystöön. Kuinka ollakaan, Molotov ja Tito olivat jo etukäteen sopineet, että Jugoslavia luovuttaisi Nagyn, jos hän sattuisi putoamaan heidän käsiinsä. Näin myös tapahtui.

Kardinaali Mindszentylle Nagy oli antanut parempia neuvoja kuin itselleen. Kardinaali noudatti Nagyn neuvoa ja käveli 4.11.1956 USA:n suurlähetystön portista sisään turvapaikkaa hakemaan. Hän poistui suurlähetystöstä vasta 28.9.1971.

Kardinaali oli amerikkalaisille 15 vuoden ajan suorastaan suurenmoinen riesa. Vanhanaikainen ja äärikonservatiivi pappismies vei oman tilansa muutenkin ylimiehitetystä ja ahtaasta rakennuksesta, josta häntä ei saanut pois edes kulumalla. Lähetystörakennuksen laajennukselle eivät unkarilaiset halunneet myöntää lupaa ennen kuin arvon kardinaali olisi poistettu irtaimistoluettelosta. Kardinaali ei osallistunut Vatikaanin kirkolliskokoukseen 1962 paavin kutsusta huolimatta. Unkarin uskontoasioista vastaava kulttuuriministeri György Aztel sai vatsanväänteitä ajatuksesta, että vanheneva ja sairasteleva erakko Mindszenty menisi vielä kuolemaan ja hänestä tulisi kansannousun viimeinen marttyyri. Kadarin hallitus tarjosi lopulta kardinaalille vapaata pääsyä Itävaltaan. Hän kieltäytyi.

Paavi Paavali VI sai asian ratkaistuksi. Kompromississa Vatikaani palautti suhteet Unkarin hallitukseen ja Mindszenty, jota paavi kutsui "historian uhriksi", lähti Itävaltaan, kaikesta päätellen enemmän paavin käskystä kuin omasta halustaan. Itävallassa poliittinen peli jatkui, kun paavi vaati häntä eroamaan Unkarin katolisen kirkon johdosta. Midszeny kieltäytyi ehdottomasti ja loukkaantui moisesta ehdotuksesta. Paavi vastasi bullalla, joka riisti Mindszenyltä hänen asemansa ja virkansa. Unkarin kardinaalin paikkaa ei kuitenkaan täytetty, ennen kuin Mindszeny kuoli 1975.

Katolisen kirkon elämäkerrassa mainitaan, että Mindszeny oli urhea ja vakaumuksellinen pappismies ja samalla traaginen ja surkea hahmo. Myöhempi historia - myös vuoden 1989 jälkeen - on syyttänyt kardinaalia feodaaliaikaisen maanomistuksen ja aristokratian kyseenalaistamattomuudesta, ja todennut että hänen sotaa edeltäneet mielipiteensä eivät vastanneet tavallisten kansalaisten etuja. Hänen julistamisensa pyhimykseksi on Unkarin katolisen kirkon tärkeimpiä tavoitteita.

Renessanssin alkuhämärissä prostituutio oli Roomassa niin yleistä, että paavit eivät vain sallineet sitä, vaan myös verottivat ja sääntelivät elinkeinoa. Erään arvion mukaan 1490 Rooman 100 000:sta asukkaasta 6800 oli "kunnioitettuja kurtisaaneja". Satunnaisia ammatin harjoittajia ei laskettu. Prostituoidut olivat järjestäytyneet. Heillä oli oma ammattikiltansa, omat suojeluspyhimyksensä (Maria Magdalena), ja joulun juhlallisuuksissa he marssivat juhlaparaatissa, joka aina houkutteli runsaasti katselijoita. Eri vaiheissa renessanssin aikoina prostituoiduilta perittiin maksua vaunuissa ajamisesta. Toisinaan heidän tuli hankkia virallinen lisenssi ammattinsa harjoittamiselle. Hinta oli noin 10% heidän vuotuisista tuloistaan.

Paavi Sixtus IV (1471-1484) tyytyi verottamaan prostituoituja. Alexander VI (1492-1503) tarjosi vuokralle useita rakennuksia bordellitarkoituksiin, kuten on luettavissa ediktistä 23.6.1496. Alexander VI on paremmin tunnettu aiemmalla nimellään, hän oli kardinaali Rodrigo Borgia. Hän otti rakastajattarekseen 15-vuotiaan Giulia Farnesen, joka oli jo naimisissa Orsino Orsinin kanssa. "Orsini oli hyvä aviomies. Hänen toinen silmänsä oli sokea ja toista silmää hän osasi iskeä." Paavin tytär Lucrezia Borgia ei tuhlannut aikaa, vaan meni naimisiin 13-vuotiaana. Häiden silminnäkijäkuvauksessa kerrotaan, että "Karamelleja viskottiin naisten rinnoille, etenkin kauniiden naisten. Tämä kaikki tehtiin Jumalan ja Rooman kirkon ylistykseksi ja kunniaksi." Jos haluaa nähdä paavin rakastajattaren kuvan, se on mahdollista. Giulia Farnese oli mallina lukuisissa Vatikaanissa nähtävissä uskonnollisissa maalauksissa, kuten Rafaelin mosaiikissa, josta kuva yllä.

Aikalaismuistelmien mukaan paavin bordellit toimivat vielä pitkälle 1500-luvun loppuun. Julius II (1503-1513) julkaisi 2.7.1510 bullan, jolla rajoitettiin bordellien toiminta-aluetta. Ilotalot paavin palatsin vierestä suljettiin ja toiminta rajattiin tarkoitusta varten rajatulle alueelle. Siitä tuli punaisten lyhtyjen kaupunginosan esikuva, joka kopioitiin moniin Euroopan kaupunkeihin. Paavit Leo X (1513-1521) ja Klemens VII (1523-1534) sallivat prostituution ehdolla, että prostituoidun kuoltua neljänneksen hänen omaisuudestaan perisi Pyhän Maria Magdalenan seurakunta.

Sen jälkeen kun prostituoidut ajettiin omiin kortteleihinsa, julkaisi paavi Pius IV (1559-1565) bullan, jossa kiellettiin "huonomaineisia naisia" asumasta kirkkorakennusten lähellä, ja kiellettiin alle seitsemänvuotiaita tyttöjä myymästä "sikuria" kaduilla. "An Underground Education"-kirjan kirjoittaja Richard Zacks epäilee, että kukkienmyynti oli tässä tapauksessa eufemismi. Prostituoitujen liikkuminen julkisilla paikoilla oli rajattu arkipäiviin. Rikkomuksesta rangaistiin julkisella ruoskinnalla, joka keräsi runsaasti yleisöä, jos kohteena oli kuuluisa kurtisaani.

Paavi Pius V (1566-1572) lopulta päätti, että prostituoidut olivat liian näkyvä ilmiö. Paavi Paavali IV oli rakennuttanut kymmenen vuotta aiemmin muurin juutalaisten asuttaman kaupunginosan, getton, ympärille. Pius V rakennutti 1569 samanlaisen muurin prostituoitujen kortteleiden ympärille. Muurissa oli vain kaksi sisään- ja uloskäyntiä. Portit lukittiin yöksi. Pius V sai hurskaudessaan päähänsä, että olisi aiheellista pitää portit lukittuna koko paastokuukauden ajan 1570. Kun prostituoidut alkoivat kuolla nälkään, paavi ilmoitti kustantavansa nälkiintyneille kurtisaaneille ruokatarvikkeita kunhan portit pysyisivät kiinni.

Mikäli muistan oikein, niin viimeinen juhlaparaati nähtiin 1958, kun prostituutio saatettiin Italiassa lainvastaiseksi. Viimeisenä päivänä prostituoidut ja heidän asiakkaansa järjestivät monissa Italian kaupungeissa paraatikulkueita merkkipäivän muistoksi.

Emanuel H. Bronner (1908-1997) oli saippuatehtailija, jonka kuuluisin tuote oli nestemäinen saippua. Syntyään Bronner oli Saksan juutalaisia Heilbronnereita Heilbronnerin kaupungista. Perhe muutti Yhdysvaltoihin 1929. Hitlerin noustua valtaan Heilbronner pudotti "Heil"in nimestään pois.

Bronner ei ollut rabbi, mutta harras uskovainen. Ajatukset ihmiskunnan ykseydestä ja Jumalan rakkaudesta olivat Bronnerille tärkeitä. Toisen Maailmansodan päätyttyä Bronner aloitti suurisuuntaisen yhden miehen kampanjan ihmiskunnan pelastamiseksi. Hän kirjoitti kirjeitä maailman valtiomiehille, saarnasi yhden Jumalan oppia, vastusti kommunismia ja veden fluorausta, ja suostutteli saksalaisella aksentillaan opiskelijoita puolelleen. Hänet pidätettiin Chicagon Yliopistossa 1946 kun hän oli joutunut sanaharkkaan ja kieltäytyi poistumasta rehtorin kansliasta vapaaehtoisesti.

Bronner vietiin mielisairaalaan, jossa hänet puettiin pakkopaitaan ja hänelle annettiin sähköshokki"hoitoa", jota hän myöhemmin syytti sokeutumisensa syyksi. Oltuaan puoli vuotta mielisairaalassa hän onnistui varastamaan 20 dollaria hoitajan käsilaukusta, otti jalat alleen ja osti sanomalehden etsiäkseen sieltä kimppakyyti-ilmoituksia. Bronner päätti suunnata Los Angelesiin, koska siellä häntä ei tunnettu.

Matkalla kuljettaja pistäytyi Las Vegasiin pelaamaan. Bronner päätti, että matkakumppanit olivat ystävystyneet jo hänen kanssaan, joten hän uskoutui heille ja kertoi paenneensa mielisairaalasta. Rakkaat ystävät lähtivät Las Vegasista ilman Bronneria. Bronner meni vuorostaan rulettipöydän ääreen ja voitti rahat jotka riittivät bussilippuun Los Angelesiin. Useita kuukausia hän asusti pennittömänä paikallisessa NMKY:ssä, ei huoneessa, vaan katolla. Kyyhkyset pitivät hänelle seuraa.

Kun Bronner alkoi saada palkkaa palomiehenä, hän ryhtyi käynnistämään uudelleen isänsä saippuayritystä, joka jäi Saksaan. Reseptit olivat yhä hänen muistissaan, ja niinpä hän alkoi keittää takapihalla saippuaa 20 gallonan tynnyreissä. Hän hämmensi seosta luudanvarrella ja pullotti liuoksen käsin. Tästä alkoi tyypillinen amerikkalainen menestystarina, joka johti suureen tehtaaseen, mutta se ei ole enää niin kiinnostavaa kuin mitä pulloissa luki.

Alunperin pulloissa oli omaperäisen innokkaita käyttöohjeita. "LIUOTA! LIUOTA! OK!" Tai: "Käytä vain 2 kosmetiikkaa, runsasta yöunta ja Dr.Bronnerin Taikasaippuaa puhdistaaksesi ruumiin-mielen-sielun-hengen välittömästi yhtyen Yhdeksi! Kaikki-Yhtä! Täydellinen puhtaus on Jumalaista! Kasvoihin, päänahkaan & rentouttavaan ruumiinharjaukseen, lisää hetimiten kylpypyyhkeeseen ammeessa jossa on kuumaa vettä. Puserra vesi. Aseta kasvojen & päänahan päälle. Hiero sormenpäillä. Toista 3 tai 4 kertaa kunnes kädet, Jalat ja kaikki on hierottu, aina sydäntä kohti. Pese pyyhe kuumassa vedessä ja hiero uudelleen. Hengitä syvään! Puhtaus on puoli ruokaa. 9 minuutin kuluessa tunnet virkistyneeksi, putipuhtaaksi, säästäen 90% kuumasta vedestä ja saippuasta, valmiina opettamaan koko Ihmiskunnalle Moraalin Aapista Kaikki-Yhtä-Jumal-Usko! Kaikki olemme yhtä tai emme mitään! KAIKKI-YHTÄ! KAIKKI-YHTÄ! KAIKKI-YHTÄ!"

Kun Bronner huomasi, että saippuoiden pakkaukset juuri kiinnittivät asiakkaiden huomion, hänen pullojensa ja saippuapalojensa pakkaukset painettiin lopulta pienellä fontilla täyteen Bronnerin elämänfilosofisia ja maailmankatsomuksellisia näkemyksiä. Tätähän hän oli halunnut maailmalle kertoa. Miksi hän ei voisi levittää sanaa samalla kun levittää saippuaa ja terveyttä.

Aluksi viestit olivat lyhyitä, tähän tapaan.

"Vain kova työ - Jumalan laki voi pelastaa meidät, mutta entä jos opetamme vain kaltaisillemme? Silloin meitä kaikkia vihataan! Joten täytyy opettaa ystäville & vihollisille, koko Ihmiskunnalle, koko-totuus, kova-työ, sananvapaus, lehdistön-&-voitonjako Moraalin Aapinen Kaikki-Yhtä-Jumal-Usko, salaman-kaltainen, 6-miljardia vahva, sillä me olemme Kaikki-Yhtä tai ei mitään!"

"Mitä Jumala lähettää, ottakaa vastaan ilontäyteisyydessä! Himo suurempaan rikkauteen ennustaa että he kaatuvat. Hänellä ei ole kotia, täällä on vain autiomaa. Eteenpäin pyhiinvaeltaja, eteenpäin!"

"Suuren Opettajan täytyy ensin itsensä-elättävä kovatyöntekijä olla, kuten Alesen-Baeck-Carnegie- Cousteau-Hammer-Liebman-Paine- Pike-Sanger-Spinoza-Strauss-Szasz-Wilke- Yadin-Zamenhof tai hänen toimestaan suurinkin opetus valuu hiekkaan, kansamme tuhoksi! "Kaikki kansat!" lisäsi Puuseppä Jeesus tulee ihmiseksi! Ihmiseksi!"

Lopulta yhden saippuapalan kääreen yksi (1) sivu saattoi kantaa pinnallaan seuraavanlaisen julistuksen:

"Täydellinen puhtaus on Jumalaista! Kuka muu kuin Jumala antoi ihmiselle Rakkauden joka saa pölynkin kukoistamaan elämää! Runous, yhditävä Kaikki-Yhtä! Kaikki rohkeasti! Kaikki elämä! Kuka muu kuin Jumala! "Kuulkaa Lapset Ikuinen Isä Ikuisesti Yksi! Einstein, 1939, sen jälkeen kun Natsit ja Kommarit liittoutuivat, ehdotti avaruuspommeja jotka tuhoavat kaiken, ellemme lopultakin opeta Moraalin Aakkosia todellinen rabbi Hillel opetti Jeesuksen yhdistämään kaikki Kaikki-Yhtä-Jumal-Uskoa. Kuten opettavat tähtitieteilijät Aabraham-Israel-Mooses-Buddha-Hillel-Jeesus-Spinoza-Paine-Sagan & Muhammed, keksitään joka 76 vuosi, 6000 vuotta Jumalan Lain Lähettiläs, Messiaan merkki, Halleyn komeetta: "OLEMME KAIKKI YHTÄ TAI EI MITÄÄN!" "EI OLE MUUTA JUMALAA KUIN JUMALA!" "OPETTAKAA RAKASTAMAAN VIHOLLISTANNE!" "KUULKAA LAPSET IKUINEN ISÄ IKUISESTI YHTÄ!" Israel-Mooses-Buddha-Jeesus-Muhammed: YHTÄ! KAIKKI YHTÄ!"

Saippualiuospullo puolestaan kantoi pinnallaan Bronnerin koko 15 kohdan ohjelman (kohtaa 8 ei ollut). Yksi esimerkki, kohta 14:

"On kuolemansynti tuntea koko-totuus joka yhdistää kaikki, ja olla opettamatta sitä, oppi Jeesus tullessaan ihmiseksi! Mutta Marx, 2 Rabbin pojanpoika, oppi puoli-totuuden Häpeällisesti, Marx kirjoitti 1844: "Yksi Maailma Ilman Juutalaisia", aiheuttaen 66 miljoonaa murhaa, monia kidutuksessa-sokeutuneita, terrorismia! Mutta Gorbatshov keksi: "Varmasti Jumala korkeuksissa antoi meille kylliksi viisautta yhdistää kaikki kansakunnat!" Minkä anteeksipyynnön me Rabbit olemme kaikille kansakunnille velkaa että emme opettaneet Moraalin Aapista Kaikki-Yhtä-Jumal-Uskoa, todellinen Rabbi Hillel opetti Jeesuksen yhdistämään ihmiskunnan! Sillä me olemme Kaikki-Yhtä tai ei mitään! Kaikki-Yhtä! Kaikki-Yhtä! "Kuulkaa Lapset Ikuinen Isä Ikuisesti Yhtä!" Näinä aikoina hyvä ystäväni, me tiedämme että ne eivät koskaan lopu! Me teemme-työtä-laulamme-tanssimme-rakastamme, marssimme eteenpäin! Marssimme eteenpäin! Elämme tänään Jumalan lain mukaan, voitamme sanan vapauden, OK! Koko-totuuden ainoan Jumalamme kanssa, me marssimme-nousemme-yhdistymme Kaikki-Yhtä! Kaikki-Yhtä! Poikkeuksia Ikuisesti? Ei yhtään!

Kaikki-Yhtä-Jumal-Usko perusti 1000 eekkerin kaliforn. sade-metsän 1 biljoonalla puulla Jumalan avaruusalus Maa voi selvitä hengissä! Meidän 13 Essealais Syntyvyyden Säännöstely Patentti estää liikakansoituksen, pelasta elämä! Niinpä meidän kaupungissamme 19 ihmistä aloittaa astronomien paikallisosaston Israel 6000 vuotta suuri Kaikki-Yhtä-Jumal-Usko. Lähetä 10 dollaria 10:stä: 3 dollaria 1:stä Moraalin Aapisen kirjakääröstä. 6 miljardia yhdistykää kaikki vapaiksi! Pommien sijaan 6 miljardia kääröä yhdistävät Ihmiskunnan välittömästi KAIKKI-YHTÄ JUMAL-USKOON! Postilokero 28, Escondido, 92033 (CA) (760) 743-2211. KAIKKI-YHTÄ!"

Mainittu Bronnerin syntyvyydensäännöstelymenetelmä käsitti sitruunamehua ja vaseliinia. 

Kun Emanuel Bronner keskusteli liikeasioista ja filosofiasta vieraidensa kanssa, hän mielellään pukeutui pantterikuvioiseen kylpytakkiin. Bronnerin kuollessa 1997 hänen menestyvä yrityksensä valmisti yli miljoona pulloa saippuaa vuosittain. Työtä ei oltu vieläkään mekanisoitu. Yhtiö ei mainostanut lainkaan. Bronnerin tehdas on yhä toiminnassa.

Ettekö usko?
http://iconocla.st/dr.bronner/

Alkukristityille itsekieltäytyminen ja ankara askeesi oli varma keino päästä Jumalan valtakuntaan. Ääriesimerkki oli Simon Styliitta (390-459), syyrialainen askeetti, joka ei halunnut valita helppoa tietä. Hän kiristi viittansa ylleen niin tiukalle, että köysi rikkoi ihon, ja aiheutti märkiviä haavoja, jotka miltei tappoivat hänet.

Simonin munkkitoverit luokittelivat hänet vaarallisiin äärimmäisyysaineksiin, ja potkivat hänet pellolle luostaristaan. Simon asettui Antiokiaan, missä hän taas oli kuolla kieltäydyttyään 40 päivän paaston aikana jopa vedestä. Hänen mottonsa oli "syökää mitä Luoja teille antaa" ja Simonin tapauksessa luoja näytti antavan hilsettä, paiseita ja sen sellaista. Simon vetäytyi erakoksi vuorille, pukeutuneena pelkkiin eläimennahkoihin. Tällainen makea elämä ei miellyttänyt häntä, joten hän murskasi oikean jalkansa kivillä täyttääkseen vaatimuksensa.

Vuorille alkoi saapua ihmisiä kuuntelemaan tätä erikoista miestä ja he pyysivät hänen siunaustaan.  Simon muutti Antiokian keskustaan, ja eli seuraavat 37 vuotta kuolemaansa asti pylvään päällä. Ensimmäinen pylväs oli vaatimaton kaksimetrinen tekele, mutta loppujen lopuksi Simon eli yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa kesät talvet. Näin hän sai lisänimensä "styliitta", pylväspyhimys (kreik. stylos = pylväs)  Ihmiset turvautuivat hädässänsä hänen apuunsa, ja kun hän näin sai tietoonsa erilaisia väärinkäytöksiä ja rikoksia, hänestä tuli yhteisössään tärkeä hahmo. Simon oli koskematon todenpuhuja, joka osoitti kuninkaille, rikollisille ja kansalaisille heidän paikkansa, ja lausui julki asiat, joita ei muuten rangaistuksen pelossa uskallettu käsitellä. Hänen juhlapäivänä katolisessa kalenterissa on tammikuun viides.

Brittiläinen rakkaus eksentrisyyteen kukki eräissä 1800-luvun seurakunnissa, joilla oli kunnia tai onnettomuus saada sielunpaimenikseen persoonallisia pappeja.

Pastori John Fitzgeraldin perheessä omintakeisuus oli tapa. Hänen veljensä, Omar Khaijamin kääntäjä, vietti päivänsä kulkien ympäri Woodbridgeä harmaassa shaalissa ja korkeassa hatussa, joka oli sidottu leuan alle nenäliinalla. Kesäisin hän taivalsi paljasjaloin saappaat tikun nenässä. John Fitzgerald puolestaan oli räiskyvä saarnastuolissa. Saarnansa aikana hän riisui kenkänsä ja sukkansa jotta saarnaaminen sujuisi vapaammin. Hän saattoi riisua myös muitakin vaatekappaleita ja seisoi yhdellä jalalla pitkiä aikoja. Korostaakseen saarnan avainkohtia Fitzgerald heilutti kynttilää kädessään ja pirskotti kuumaa vahaa eturiville.

Hänen saarnoistaan sanottiin, että ne eivät olleet tunnettuja lyhyydestään. Itse asiassa hänen vuodatuksensa juopottelun, orjuuden ja katolisten päänmenoksi kestivät pari kolmekin tuntia. Hänellä oli myös kiusallinen puhevika, joka sai hänet viheltämään ja sihisemään. Seurakunta kaikesta päätellen piti Fitzgeraldia sangen viihdyttävänä esiintyjänä, koska hänen kappelinsa oli usein täynnä kuulijoita.

John "Mad Jack" Alington (1795-1863) Hertfordshirestä puolestaan oli sitä mieltä, että mikään huomiota kiinnittävä temppu ei ollut liian halpa-arvoinen Jumalan palvelemiseksi. Hän peri isoisältään suuren omaisuuden, ja isältään paikan paikallisen kirkon pastorina. Alington herätti välittömästi huomiota sekavilla ja kyseenalaisilla saarnoillaan, jotka ilmeisesti pohjautuivat yksinomaan Korkeaan Veisuun, ja ylistivät vapaan rakkauden nautintoja.

Piispanistuin päätti erottaa Alingtonin virasta, mutta asia ei ollut suinkaan sillä selvä. Alington siirsi kirkkonsa Letchworth Halliin, ja jatkoi entiseen malliin. Useimmat kyläläiset työskentelivät hänelle ja asuivat hänen omistamissaan taloissa, joten Alingtonilla ei ollut vaikeuksia kartuttaa kolehtiaan, etenkin kun palveluun kuului ilmaista kaljaa ja viinaa. Toisinaan jumalanpalvelus karkasi siinä määrin käsistä, että Alingtonin täytyi uhkailla muutamia seurakuntalaisia haulikollaan.

Saadakseen osakseen seurakuntansa jakamattoman mielenkiinnon Alington kehitti muutamia näytösnumeroita, jotka suuresti lisäsivät tilaisuuksien viihdearvoa. Hän aloitti jumalanpalveluksen soittamalla vanhaa pianoa ja paria soittorasiaa. Kun seurakunta oli koolla, hän ratsasti keskikäytävää edestakaisin puuhevosella, jota palvelijat työnsivät. Pantterinnahkaan pukeutuneena hän aloitti saarnan, joka tyypillisesti käsitteli jotakin rakkaustarinaa. Sitten hän äkkiä katosi kankaan taakse, ja ilmaantui esiin kirkon ovella, jonne salakäytävä johti. Jumalanpalveluksen päättymisen merkki oli, kun Alington riisui peruukkinsa ja heitti sen seurakuntalaisille.

Vapaa-aikanaan tämä varhainen rocktähti-saarnaaja huvitteli makaamalla avoimessa ruumisarkussa, jota kannettiin ympäri puutarhaa. Hän selitti, että hän haluaa harjoitella tositilannetta varten. Talonpoikiensa työnantajana Alington katsoi velvollisuudekseen opettaa alaisiaan ja tässä tarkoituksessa hän muutti lampensa maailman valtamerten pienoismalliksi. Hän soudatti työläisiään lammella kelluvien maanosien välissä ja luennoi heille maantieteestä.

Pastori Homer A. Tomlinson (1892-) aloitti saarnaajanuransa, kun hänen isänsä, pienen ja vähäväkisen uskonlahkon johtaja, kuoli. Tomlinson ei onnistunut vakuuttamaan isävainajansa lahkoa kyvyistään, joten hän perusti oman lahkon. Tätä ennen Tomlinson oli pyörittänyt omaa mainostoimistoaan New Yorkissa, ja reippaat amerikkalaismalliset otteet ryydittivät hänen uskonnollista toimintaansa sen päättymiseen saakka.

Tomlinson väitti, että hänellä oli 50-100 miljoonaa seuraajaa, vaikka oikeampi arvio lienee ollut 3000. 1952 häntä mainostettiin "Messiaana jota melkein koko maailma kumartaa", ja perusti Teokraattisen Puolueen, jonka presidenttiehdokkaaksi hän ilmoittautui. Hän kannatti kirkon ja valtion yhteenliittämistä, verojen korvaamista kymmenyksillä, ja esitti luotavaksi kaksi uutta ministeriötä; oikeamielisyyden ministeriön ja Pyhän Raamatun ministeriön. Kahden epäonnistuneen vaalikampanjan jälkeen 1956 Tomlinson luopui poliittisista päämääristä ja julisti itsensä Maailman Kuninkaaksi.

Maailman Kuningas matkusti laajalti tuodakseen viestiä kuningaskuntansa alamaisille. Hän kruunautti itsensä 101 valtiossa aina saman seremonian mukaisesti. Yleensä tämä tapahtui paikallisella lentokentällä heti koneen laskeuduttua. Tomlinson pukeutui siniseen silkkikaapuun, piteli puhallettavaa maapalloa auktoriteettinsa osoituksena, ja istuutui kokoontaitettavalle tuolille siksi aikaa kun kultavärillä maalattu rautakruunu asetettiin hänen kutreilleen. Sitten otettiin valokuva todisteeksi tapahtumasta, ja matka jatkui seuraavaan paikkaan.

Tomlinson perusteli kuninkuuttaan Raamatun sanoilla, joissa odotettiin koko maailman hallitsijan astuvan valtaistuimelle. Kokoontaitettavalta valtaistuimeltaan Tomlinson ohjasi taitavasti ja salaisesti koko maailman kohtaloa. Omien sanojensa mukaan hän oli torjunut vallankumouksia, ehkäissyt sodan Israelin ja arabimaiden välillä, lopettanut kuivuuksia ja käynnistänyt rauhan ja sopusoinnun aikakauden.

Kun Tomlinson kruunautti itsensä Moskovan Punaisella Torilla 1958, hän saattoi julistaa sulattaneensa rautaesiripun. Neuvostoliittolainen lehdistö suhtautui Kuningas Tomlinsonin käyntiin omalla tarkkanäköisellä tavallaan kutsumalla hänen majesteettiaan "amerikkalaiseksi näyttelijäksi".

Ihminen tahtoo kuvitella, että maailma on tarina, jolla on tarinan tavoin selkeä alku, keskikohta ja loppu. Alituisesti muuttuva ympäristö masentaa ja järkyttää henkistä turvallisuutta. Olisi ihanteellista, jos voisi pyyhkäistä kaiken saastan tieltään, ja aloittaa uudestaan aivan alusta. Vääryys kukistettaisiin ja tuomittaisiin lopullisesti. Muunmuassa näihin yleisiin tuntemuksiin vetoavat ennustukset maailmanlopun tulosta. Lievimmissä tapauksissa väki saa huomata aamulla kalliolla että kappas, maailmanloppu on näemmä peruutettu. Surullisimmissa tapauksissa suoritetaan näyttävä joukkoitsemurha, jonka jäljet eloonjäävät saavat kuitenkin siivota.

Muutamia maailmanlopun päivämääriä tuhannen viime vuoden ajalta:

992: Saksalainen teologi Bernhard Thüringeniläinen arvioi maailmanlopun todennäköisesti koittavan vuonna 992. Ennustus levisi suusta suuhun, ja loppuvuodesta esiintyi paniikkia.

1000: Ilmestyskirjassa mainitaan, että saatana saa hallita vielä tuhat vuotta, mutta sen jälkeen koittaa viimeinen tuomio. Jotkut matkustivat Jerusalemiin odottamaan taivaallisen Jerusalemin laskeutumista. Suurimmalta osalta Euroopan väestöstä pelon vuosi kului täysin rauhallisesti, koska hyvin harva tiesi, että nyt elettiin vuotta 1000. Kansan ajanlasku perustui hallitsijoiden hallitusvuosiin. Kaiken kukkuraksi vielä keskiajan loppuun asti vuodenkulku laskettiin pääsiäisestä pääsiäiseen, eli uusivuosi koitti pääsiäissunnuntaina. Samalla tavalla otettiin vastaan vuosi 1410, jonka merkittävyys perustui vanhaan uskomukseen, että maailma luotiin 5590 eKr ja se kestäisi 7000 vuotta. Vuoden 1410 merkittävyys huomattiin vasta vuonna 1645, ja sekös harmitti.

20.2.1524: Saksalaisen astrologin Johann Stöfflerin kalenterissa varoitettiin merkillisistä planeettojen konjuktioista, joiden takia uhkaisi tuona päivänä uusi vedenpaisumus. Espanjalaiset astrologit vahvistivat ennustuksen lentolehtisissä, jotka levisivät ympäri Euroopan. Toulousessa  rakennettiin arkki. Jossakin väentungoksessa yksi mies tallottiin kuoliaaksi väen pakkautuessa alukseen. Brandenburgin varakreivi nousi hovin perheiden kanssa Berliinin lähistölle kovin matalalle Kreuzbergille, jota valittavat alamaiset ympäröivät. Kun mitään yllättäen ei tapahtunutkaan, laskelmia tarkistettiin, ja uudeksi tarkaksi ajankohdaksi ilmoitettiin 1588.

1588: Espanja lähetti Englantia vastaan voittamattoman armaadansa, joka lyötiin perinpohjaisesti. Joillekin hurskaille katolilaisille tämä tapaus saattoi olla yhtä kuin maailmanloppu, mutta muu maailma ei suuremmin järkkynyt perustuksillaan.

1665: Englantilainen Solomon Eccles marssi Smithfieldin torin poikki ilkosillaan, päänsä päällä pata, jossa paloi rikkiä, ja ennusti tuhoa ja viimeistä tuomiota. Hänen sanansa muistettiin, kun Lontoo paloi seuraavana vuonna, mutta toisaalta Lontoon paloon pysähtyi viimeinen Euroopassa todettu ruttoepidemia, joten onnettomuuden laatuun voi suhtautua myös suhteellisesti.

5.4.1761: Lontoossa havaittiin kaksi heikkoa maanjäristystä 28 päivän välein. William Bell -niminen entinen sotilas ennusti, että 28 päivän kuluttua tapahtuu kolmas järistys, joka olisi niin valtava, että se tietäisi vedenpaisumusta tai maailmanloppua. Varovaisimmat lontoolaiset lähtivät 5.4.1761 vesille, mutta maanjäristys oli myöskin peruutettu.

3.4.1843: Entinen ateisti William Miller oli tehnyt ennustuksen viimeisestä päivästä tutkittuaan vuoden 1833 runsaita tähdenlentoja ja huomiota herättänyttä pyrstötähteä, joka ilmestyi taivaalle 1843. New York Herald julkaisi Millerin ennustuksen ja tuhannet kokoontuivat Yhdysvaltojen itärannikon kukkuloille.

7.7.1843: Miller julkisti parannetun painoksen ennustuksestaan, ja siirsi päivämäärää runsaat kolme kuukautta eteenpäin. Hämmästyttävää kyllä, hänellä oli edelleen uskollisia seuraajia, jotka myivät kaiken omaisuutensa. Vastausta vaille jäi kysymys, mitä he aikoivat tehdä rahoillaan.

21.3.1844: Miller ei ollut niitä miehiä, jotka hevin antaisivat periksi. Hän tarkisti laskelmansa vielä kerran. 22.3.1844 hänen oli kuitenkin pakko myöntää tehneensä jälleen laskuvirheen. Lopullinen päivämäärä Harmageddonin taistelulle olisikin 22.10.1844.

22.10.1844: Liike jolla oli ollut jopa sata tuhatta kannattajaa, alkoi jokseenkin yllättävästi hajota. Vähistä uskollisista kehittyi aikanaan eri adventistien haaroja, joista nykypäivänä tärkein on Seitsemännen Päivän Adventistit. Seitsemännen Päivän Adventistit eivät ole julkaisseet uusia maailmanlopun päivämääriä.

1881: 1400-luvun suosittu ja maineikas profeetta Ursula Shipton ilmoitti jo tuolloin, että  "tuhatkahdeksansataa ja kahdeksan yksi / se vuosi koituu maailman lopuksi". Shipton oli tarkempi kuvatessaan ilman hevosia liikkuvia vaunuja, rautaisia kelluvia laivoja, ja viestintävälineitä, jotka kiidättävät ajatukset kaikkialle silmänräpäyksessä. Shiptonin profetiat ilmestyivät tässä laajuudessaan omituista kyllä vasta 1862, jolloin lennätin oli jo keksitty ja Great Eastern höyrynnyt yli Atlantin. Varhaisimmat Shiptonin ennustukset ilmestyivät 1600-luvulla, ja ne olivat paljon suppeampia.

1882: Skotlannin kuninkaallinen astronomi Charles Piazzi Smyth oli tutkinut Kheopsin pyramidin mittoja, ja laskenut niiden perusteella pythagoralaiseen numerologiaan nojautuen, että maailmanloppu tulisi joko 1882 tai 1911. 1882 oli monetkin asiat hullusti, mutta seuraava vuosi koitti vääjäämättä. 1911 Balkanilla sodittiin, mutta siihen oli jo silloin ehditty tottua.

1914: Jehovan todistajien uskontokunnan perustaja Charles Taze Russell ennusti 1872 Raamatun ja suuren pyramiidin viestien perusteella, että Kristuksen toinen tuleminen oli jo tapahtunut, ja ihmisillä oli aikaa vuoteen 1914 asti kääntyä hänen uskoonsa. Sittemmin hän ilmoitti, että aikaa oli hieman enemmän, mutta Ensimmäinen maailmansota oli sikäli vaikuttava näyttö, että pieni virhe tuhon laajuudessa annettiin yleisesti anteeksi.

17.12.1919: Sääennustaja Alberto Porta, joka oli tunnettu tarkoista San Franciscon maanjäristyksiä koskevista ennustuksistaan, ilmoitti että "auringon liekehtivät kaasut polttavat maapallon poroksi" tuona päivänä. Auringossa ei havaittu mitään epätavallista. Porta jatkoi uraansa sääennustajana.

29.5.1928: Smythin laskelmia tarkistettiin, ja 1924 ilmestyneessä kirjassa pyramidientutkijat David Davidson ja Herbert Aldersmith julkistivat oikean päivämäärän, 29.5.1928. Siinähän sekin meni.

1940: Tämä oli eräs niitä vuosia ihmiskunnan historiassa, jolloin olisi ollut jo oikeutettuakin puhua maailmanlopusta. Virheistään varovaistuneina Davidson ja Aldersmith pelasivat kuitenkin varman päälle, ja ilmoittivat tuona vuonna uusitussa painoksessaan maailmanlopun päivämääräksi nyt 20.8.1953.

20.8.1953: Hmm?

25.12.1967: Tanskalainen Anders Jensen, Orthonin opetuslapset -lahkon johtaja vakuutti kannattajilleen, että ydintuho tekee selvää jälkeä jouluna 1967. Jensen esiintyi ympäri maailman, myös television David Frost -showssa, kertoakseen asiasta miljoonille televisionkatsojille. Jensen ja hänen 50 opetuslastaan viettivät joulun maanalaisessa bunkkerissa. Tapaninpäivänä he tulivat esiin maan pinnalle ja Jensen mainitsi olevansa oikeastaan helpottunut, että oli väärässä.

1980: Lukuisista Nostradamus-tulkinnoista kannattaa mainita vain suomalainen versio, joka julkaistiin Uusi Maailma -lehdessä 1978. Tämän tulkinnan mukaan Nostradamus on ilmoittanut Kolmannen Maailmansodan syttyvän vuonna 1980. Afganistanin miehitys ja Puolan sotatila kiristi suurvaltojen välejä tuntuvasti, mutta näkyvimmäksi saavutukseksi jäi vain Moskovan olympialaisten boikotointi.

Marraskuu 1993: Ukrainassa muuan mystikko ja henkiparantaja odotti maailmanloppua taivasalla Kiovan lähellä tuhansien seuraajiensa kanssa koko yön, mutta aamun valjettua oli pakko tunnustaa, että maailmanloppu oli taas kerran peruutettu. Väki hajaantui rauhallisesti koteihinsa sekavien tunteiden vallassa.

1998: Kun Kabbalan perusteella kerrotaan yhteen maagiset luvut 3 ja 666 keskenään, tulokseksi saadaan 1998. Lisäksi Jeesuksen kerrotaan eläneen 1998 viikkoa. Joko Jeesus oli elänyt pitempään kuin oli luultu, tai sitten väärät luvut oli kerrottu keskenään.

1999: Jeanne Dixon, kuuluisa amerikkalainen ennustaja, esitti 1960-luvulla, että Yhdyvallat ja Neuvostoliitto käyvät liittolaisina maailman viimeiseen sotaan Kiinaa vastaan, ja tapahtumat kärjistyvät Kristuksen toiseen tulemiseen.

1.1.2000: Maailmanloppua enemmän pelättiin tietokoneiden sekoamista, kun vuosiluku alkoikin kakkosella. Huippuhetki koettiin Uudessa-Seelannissa, joka oli ensimmäinen teollisuusmaa, jossa vaihdettiin vuoteen 2000. Kymmenen minuuttia vuoden vaihtumisen jälkeen kertoi pitkästyneen oloinen toimittaja Wellingtonista suorassa satelliittilähetyksessä koko maailmalle, ettei mitään mainittavaa ollutkaan tapahtunut. Millennium-bugista tuli koko vuoden suurin epäuutinen.

1.1.2001: Samanlainen antitapahtuma myös niille, jotka olivat matemaattisen tarkkoja vuosituhannen oikeasta vaihtumisajankohdasta. Valittaen on todettava, että tätä samaa vaivaista menoa joutuu kärsimään vielä ainakin yhden vuosituhannen lisää.

2060: Helmikuussa 2003 Daily Telegraph uutisoi, että sir Isaac Newton oli 1600-luvulla laskenut Harmageddonin koittavan vuonna 2060. Ennestään tiedettiin, että painovoimalain keksijä ja fyysikko oli tutkinut asiaa 50 vuoden ajan, ja kirjoittanut noin 4500 sivua laskelmia määrittääkseen maailmanlopun ajankohdan, mutta tähän mennessä ei ollut tiedossa, että hän olisi päätynyt lopputulokseen. Newtonin käsikirjoitukset löytyivät Jerusalemin kirjastosta, jonne ne oli lahjoittanut keräilijä Abraham Yahuda, joka osti ne 1930-luvulla. Suomessa Newtoniin ja Danielin kirjaan liittyviä profetioita on kehittänyt mm. tunnettu internetkirjailija Harri Veijonen

Hämmästyttävän tarkkoja, etukäteen kontrolloituja ja oikeaksi havaittuja ennustuksia on pystytty esittämään vähäisemmistä tapahtumista. Yleisesti armeliaasti unohdetaan ne lukumääräisesti useammat ennustukset, jotka ovat menneet pieleen. Toisaalta on olemassa näkemys, jonka mukaan maailmanloppu on jo tapahtunut, mutta emme vain ole huomanneet sitä. Maapallon todistetusti heikkenevä ekologinen tila on jokaisen vähänkin järkevän ihmisen huolenaihe, ja sen yhteydessä nousevat väkisinkin mieleen T.S.Eliotin kuuluisat sanat "Näin loppuu maailma / näin loppuu maailma / ei paukahda / vaan vingahtaa". Jälkipolvien kannalta merkittävimmät Nostradamuksen sanat ovat ne, joissa hän myönsi, että tulevaisuus hakee muotoaan joka hetki, ja sen lopputulokseen voi vaikuttaa.

John Allegro (1923-1988) aloitti teologin uransa menestyksellisesti. Hän oli tähtioppilas Oxfordissa, ja oli mukana 1953 kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka perehtyi vastikään löydettyihin Kuolleen Meren kirjakääröihin. Hän kirjoitti tästä aiheesta menestysteoksia, ja oli pidetty luennoitsija Manchesterin yliopistossa, erikoisalanaan Vanha Testamentti ja vertailevat seemiläiset tieteet.

1960-luvulla alkoi kuitenkin tapahtua odottamattomia. Hän julkaisi sarjan kirjoituksia, joiden perusteella häntä alettiin kutsua raamatuntutkimuksen Liberaceksi, ja jotka vähitellen tekivät hänen akateemisesta urastaan täydellisen lopun.

Ensimmäiseksi hän ilmoitti päätyneensä siihen johtopäätökseen, että kristinusko on "fallinen ja huumeinen mysteerikultti, jonka kanssa kukaan meistä ei haluaisi olla tekemisissä. Raamatun henkilöt näkivät visioita. He olivat huumetripillä." Seuraavaksi hän alkoi viitata Raamattuun "tarinointina, jota harrastivat tämä rabbi nimeltä Jeesus, hänen äitinsä ja isänsä".

Tilanne huononi entisestään, kun Allegro sai pakkomielteekseen sienet. 1970 julkaistussa teoksessa "Pyhä sieni ja risti" Allegro valaisee meille, että Raamatun tärkeimmät henkilöt Jeesusta ja Moosesta myöten olivat käveleviä sieniä, ja Kristuksen viimeiset sanat ristillä olivat ylistys sienijumalalle. Erään kriitikon mukaan teos häpäisi sienien maineen.

Nopeassa tahdissa ilmestyneet jatko-osat "Tien pää" ja "Valittu kansa" todistelivat että Mooses ja hänen seuraajansa olivat kaikki pilvessä huumaavista sienistä, ja viimein "Kadonneet jumalat" uskotteli, että Vanhan testamentin jumala oli jättiläismäinen taivaallinen penis, joka myrskyävässä kliimaksissa ejakuloi siemenen Äiti Maan povelle. Tämä teos sai Sunday Telegraphin arvioimaan, että siinä on "kaikki se tuoreus ja yhtäpitävyys mitä voi odottaa, jos keskustelee hyvin väsyneen miehen kanssa baarissa juuri ennen sulkemisaikaa".

Kun Allegrolta aiheellisesti kysyttiin, oliko hän kenties itse käyttänyt sieniä, hän kiisti sen tarmokkaasti. "Minä en olisi niin hemmetin typerä", hän vakutti.