Keskiajan keskiaikaisuuksista keskeisimpiä olivat oikeudenkäynnit eläimiä vastaan. Ne eivät olleet harvinaisia. Muuan historioitsija on laskenut niitä jopa 200 yhden vuosisadan ajalta. Eläinoikeudenkäynneissä noudatettiin kaikkia asiaankuuluvia muodollisuuksia. Eläimillä oli oma puolustusasianajajansa, syytetty esitti syytekirjelmän, arvovaltaisia juristeja siteerattiin, todistajat vannoivat valoja, ja lopulta tuomio julistettiin ja pantiin täytäntöön. Kotieläimistä useimmiten oikeuden eteen joutuivat siat, jotka kiihdyksissään saattoivat surmata ja syödä lapsen. Siat olivat keskiaikana yleinen näky Euroopan kaupunkien kaduilla. Sikoja pidettiin kaupungeissa puhtaanapitolaitoksena, ja niitä esiintyi kaikkialla missä oli jätteitä.

Nuoren burgundilaisen sikopaimenen poika joutui 5.9.1370 kolmen emäsiän saaliiksi, jotka ilmeisesti pelkäsivät että paimen uhkasi niiden porsaita. Koko sikalauma pidätettiin murhaajien rikostovereina, mutta lauman omistaja anoi että nuoret porsaat vapautettaisiin. Anomuksesta heltyneenä Burgundin herttua julisti että vain kolme sikamaista murhaajaa teloitettaisiin "siitä huolimatta että toiset olivat nähneet pojan kuolevan eivätkä kuitenkaan ryhtyneet puolustamaan häntä."

Kun Sevignyssä 1547 haastettiin emäsika kuuden porsaansa kanssa oikeuteen syytettynä lapsen syömisestä, asianajaja puolusti syytettyjä niin ansiokkaasti että vain emä tapettiin ja porsaat päästettiin vapaaksi. Lieventäväksi asianhaaraksi katsottiin että porsaat olivat pieniä ja niiden äiti oli näyttänyt huonoa esimerkkiä. Kolme viikkoa myöhemmin samat porsaat olivat jälleen oikeudessa, koska niiden omistaja kieltäytyi vastaamasta siitä, että ne käyttäytyisivät jatkossa kunnolla. Omistaja pelkäsi, että porsaissa ilmenisi äidiltä peritty rikollinen taipumus.

Rankaisutoimet olivat joskus sadistisia. Kun vesikauhuinen koira haastettiin oikeuteen vastaamaan pahanteostaan, sitä oli rangaistava asteittaisella silpomisella. Koiraa silvottiin yhtä monta kertaa kuin se oli purrut ihmisiä. Ensin oli leikattava korvat, sitten häntä, ja lopuksi jalat. Käytettiin myös piinapenkkiä ja muita klassisia menetelmiä, joilla tavanomaisesti tutkittiin, oliko ihmissyytetty joutunut paholaisen valtaan.

Näyttävät oikeudenkäynnit olivat suuria yleisötilaisuuksia. Yleisölle ne tarjosivat raakaa huvia. 1386 Normandiassa haastettiin jälleen oikeuteen sika, jota syytettiin pikkulapsen surmaamisesta. Koko Falaisen kaupungin asujaimisto lähti liikkeelle. Kuolemantuomio langetettiin, ja onneton sika puettiin ihmisen vaatteisiin. Sitä ruoskittiin ja silvottiin, kunnes se tuotiin teurastuspölkylle. Zürichin torilla 1442 järjestetyssä tarkoin dokumentoidussa oikeudenkäynnissä sankka yleisöjoukko seurasi herpaantumattoman mielenkiinnon vallassa, kuinka viittoihin pukeutuneet lautamiehet asettuivat istumaan korokkeelle, tuomari iski mustaa sauvaansa ja komensi syytetyn esiin. Syytetty oli valtavan kokoinen susi, joka tuotiin paikalle tukevassa häkissä. Syyttäjä luki syytekirjelmän, jossa sutta syytettiin kahden pikkutytön surmaamisesta. Yleisön paheksunnalla ei ollut rajoja. Lukuisten todistajien kuulemisen jälkeen vanki julistettiin syylliseksi ja päätti päivänsä hirsipuussa kansanjoukkojen riemuitessa ja huutaessa eläköön.

Sittemmin maineikas ranskalainen juristi Bartholemew Chassennee tuli nuorena lakimiehenä kuuluisaksi juuri eläinoikeudenkäynnissä 1521. Rotat olivat tuhonneet Autunin maakunnan kauravarastot ja Chassennee määrättiin puolustamaan rottia. Kun rotat eivät saapuneet vastaamaan haasteeseen ensimmäisessä oikeudenistunnossa, Chassennee väitti menestyksellisesti, että haaste oli levitetty liian pienellä alueella, ja että kaikkien rottien olisi tultava vastaamaan, koska syyte koski hiippakunnan kaikkia rottia. Rotat loistivat poissaolollaan seuraavassakin istunnossa, jolloin Chassennee selitti, että hänen päämiehensä pelkäsivät tulla esiin koloistaan, koska kaikkialla liikkui kantajien ilkeitä kissoja. Hän tähdensi, että haastetulle on suotava turvallinen pääsy oikeuden eteen, ja että olisi kohtuullista, jos kantajat myöntäisivät menettäneensä jutun mikäli syytettyjä ahdisteltaisiin. Valamiehistö oli samaa mieltä, mutta kantajat kieltäytyivät, joten juttu raukesi.