Latvialainen Edvard Leedskalnin (1887-1951) kihlasi 26-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman Agnesin. Päivää ennen häitä Agnes kuitenkin kertoi hiljaa, ettei hän halua naida Edvardia, koska tämä oli liian vanha ja liian köyhä. Leedskalnin lähti maasta ja vaelteli ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Hän oli kovin lyhyt mies, alle 150-senttinen, mutta osallistui silti karjanajoon Teksasissa, ja työskenteli savotalla.

1919 Leedskalnin sai tuberkuloosin ja etsiytyi Floridan ilmastoon. Seuraavat 30 vuotta hän asui eristäytyneenä Floridan rannikolla ja valmisti uskomattomia koralliveistoksia, esimerkiksi kaksitoista keinutuolia, Floridan kartan, tähtitieteellisiä instrumentteja, ja kahdeksanmetrisen obeliskin - kaikki korallista. Menetettyä rakkauttaan muistaen hän valmisti myös kaksi sänkyä ja kaksi kehtoa, nekin korallista.

Ensimmäisen 20 vuoden aikana Leedskalnin kaiversi yksinään yli tuhat tonnia korallia. 1940 hän alkoi rakentaa korallilinnaa, edelleen ilman kenenkään apua. Jokainen seinän osa oli 2,4 metriä korkea, 1,2 metriä leveä, metrin paksu, ja painoi yli kuusi tonnia. Hänen saavutuksensa mykistivät insinöörejä ja tiedemiehiä, jotka vertasivat hänen salaista rakennustaitoaan Stonehengen ja pyramiidien tekijöiden tietämykseen. Leedskalnin kohautti olkapäitään ja mutisi vain "satun tuntemaan vipulait".

Leedskalnin julkaisi myös lukuisia teoksia, joissa hän esitti ristiriitaisesti vastaanotettuja näkemyksiä kasveista ja niiden viljelystä, sähköstä ja magnetismista. Tämä vannounut poikamies kirjoitti luonnollisesti myös teoksen "Kirja jokaiseen kotiin", joka seikkaperäisesti osoitti, kuinka eletään onnellisessa avioliitossa ja kasvatetaan terveitä lapsia. Hän neuvoi, että vanhemmat eivät saa syöttää tyttäriään liiaksi koska muuten heistä tulee liian isoja, eikä myöskään ole suotavaa että lasten annetaan hymyillä, sillä siitä syntyy ryppyjä. Naisten tulisi olla neitsyitä avioliittoon saakka, mutta sulhasen olisi hyvä harjoitella morsiamen äidin kanssa.

Leedskalnin eli yksinomaan korpuilla ja sardiineilla, ja kaikesta päätellen menehtyi aliravitsemuksen aiheuttamiin oireisiin joulukuussa 1951. Hän oli ripustanut oveensa kyltin "menin sairaalaan" ja matkusti bussilla Miamiin. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan. Hänen jälkisäädöksensä löydettiin vasta 1953, ja se sisälsi ohjeet, joiden perusteella löydettiin 35 sadan dollarin seteliä, hänen elinikäiset säästönsä.