1955 Ford alkoi suunnitella vuosikymmenen autoa, jolla piti olla kaikki mahdollisuudet menestyä. Lopputulokseksi tuli, että yhtäkään mahdollisuutta epäonnistua ei jätetty käyttämättä.

Malli ristittiin nimellä "Edsel", kaikista mahdollisista maailman nimistä, koska näin haluttiin kunnioittaa Henry Fordin poikaa, Edsel Fordia. "Ikään kuin tuote olisi ollut jokin 1800-luvun satulasaippua!" voihkivat nykyajan markkinatutkijat. Kehitystyöhön käytettiin ennennäkemättömät 250 miljoonaa dollaria. 1957-1959 Edsel-malli tuotti Fordille tappiota 350 miljoonaa dollaria. Autoa piti myydä 200 000 kappaletta vuodessa. Kahtena ensimmäisenä vuonna niitä kävi kaupaksi yhteensä vajaa 100 000 kappaletta.

Fordin suunnitelmissa oli tehdä komea, iso auto, joka vetoaisi eteenpäin pyrkiviin nuoriin miehiin. Autosta tuli häikäisevän ruma, kuin 80-vuotiaan piirtäjän luonnos siitä millaisella autolla hän olisi halunnut ajaa 60 vuotta sitten. Ehkä näin olikin. Time-lehden kriitikko lausui tökeröstä etusäleiköstä että "se näyttää Oldsmobilelta, joka imeskelee sitruunaa".

Yksityiskohtaista mielenkiintoa kohdistettiin siihen kysymykseen, millaisia henkilöitä Ford jalomielisyydessään suvaitsisi hyväksyä auton ostajiksi, mutta ei lainkaan paneuduttu auton hintatasoon, turvallisuuteen, eikä ominaisuuksiin.

Tuloksena oli hirvitys, jossa parhaassa tapauksessa oli ainakin yksi tai useampi seuraavista vioista: ovet jotka eivät suostuneet sulkeutumaan, konepelti ja takaluukku jotka eivät suostuneet avautumaan, lohkeileva maali (jota sai sellaisissa värisävyissä kuin kuutamonharmaa, talismaninpunainen tai kuusenvihreänmetallinen, älkääkä kysykö mitä ihmettä nuo värit olivat), vaihteet jotka leikkasivat kiinni, jarrut jotka pettivät, ja polkimet jotka eivät painuneet vaikka olisi ollut kolme jalkaa yrittämässä.

Vaihteiden hallinta oli sijoitettu ohjauspyörään, mikä oli ennennäkemätöntä ja eräs Edselin tärkeimmistä myyntiargumenteista. Pahaksi onneksi vaihteet tuppasivat tippumaan itsekseen peruutukselle samalla kun auto kulki eteenpäin. Lisäksi oli tavanomaista, että Edselin moottori ylikuumeni helposti, ja etuvalot saattoivat kytkeytyä omaksi huvikseen päälle ja pois.

Amerikkalaista yleisöä ei yhtään naurattanut myöskään Edselin ilmaantumisen psykologinen ajoitus. Neuvostoliitto oli juuri laukaissut Sputnikin, ja amerikkalaisilla oli käsissään - no, heillä oli Edsel! Auto, joka ihanteellisissa oloissa saattoi todella kulkea 8 mailia gallonalla, hyvällä säällä, jos vaihteet suostuivat toimimaan. Noina vuosina amerikkalaisten kielenkäytössä FORD tuli tarkoittamaan lyhennettä sanoista "Failure Of Research & Development", ja EDSEL tarkoitti "Every Day Something Else Leaks". Eräs autokauppias mainitsi, että hänen tietääkseen vain yhden ainoan kerran Edsel olisi varastettu.

Kaiken huipuksi tämä ylellisyystuote tuotiin markkinoille ajankohtana, jolloin asiakkaat yhä enemmän halusivat taloudellisia autoja. "Vallankumouksellinen läpimurto" Ford Edselistä totisesti tuli. Se on markkinointitutkimuksen ja tuotesuunnittelun klassikko, oppikirjatapaus, väärä auto väärillä markkinoilla väärään aikaan. Se otetaan esille vieläkin, kun tarvitaan varoittavaa esimerkkiä.

The News Herald haastatteli 1997 entistä Edselin markkinointipäällikköä John Smithiä, joka vietti vanhuudenpäiviään Panamassa. "Edsel oli monessa suhteessa aikaansa edellä", Smith muistutti. "Ja rakenteellisetkin viat olisi voitu korjata, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Tiedättekö mitä, minua ei oikeastaan vaivaa se, että Edselistä on tehty munauksen synonyymi. Se on vain… Se on vain…"

Smith jäi katselemaan kaukaisuuteen, eikä saanut sanotuksi oikein lausettaan loppuun.