Sansibarissa vangittiin 1973 72 henkilöä epäiltynä osavaltion päämiehen murhasta ja valtiopetoksesta. Kansantuomioistuimessa oli edustettuna yksi ainoa täysinoppinut lakimies, Lontoossa opiskellut valtionsyyttäjä Wolfgang Dourado.

Syytetyt peruuttivat tunnustuksensa, ja väittivät tehneensä ne kidutettuina. Omia asianajajia ei syytetyille annettu, vaan Wolfgang Dourado määrättiin syyttämisen lisäksi hoitamaan myös puolustusta. Puolustaja Dourado oli onnistunut saamaan vapautetuksi vuoden päästä 24 asiakastaan. Syyttäjänä hän oli onnistunut myös mainiosti. 34 oli tuomittu kuolemaan ja viisi vankeuteen. Kaikkia asianajaja Dourado kehotti valittamaan päätöksestä.

Hovioikeus valmisteli juttua seuraavan vuoden verran ennen kuin aloitti asian käsittelyn. Wolfgang Douradon toiminnan ansiosta kuolemantuomioista kymmenen peruttiin ja loppujen täytäntöönpanoa lykättiin. Dourado laati näiden puolesta vetoomuksen korkeimpaan oikeuteen. Asia tuli siellä esille jälleen vuoden kuluttua. Tällä kertaa puolustaja Dourado selvisi helpolla, sillä syyttäjä Dourado oli päättänyt luopua kuolemanrangaistuksista.

Oikeus katsoi, että kuolemantuomio oli jätettävä voimaan seitsemän syytetyn kohdalla. Näistä neljä kuitenkin oli vangittu manner-Tansaniassa, ja vaikka syyttäjä Dourado vaati heidän luovuttamistaan Sansibariin, siihen ei voitu suostua sillä perusteella, että Sansibarissa ei käytetty riippumattomia puolustusasianajajia. Tieto tästä epäkohdasta oli saatu toveri Douradolta.

(Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema, 1985)