Olen viikonlopun muualla. Oheinen kavalkaadi maailman epäonnistuneimpia rikostapauksia tyydyttänee arvoisan lukijan erikoisuudenjanon muutamaksi päiväksi. Minulla on myös aiheeseen liittyvä tarina Zimbabwesta, mutta se on niin hyvä, että kerron sen erikseen joskus toiste. Käyttäytykää hyvin, älkääkä kuolko ainakaan nauruun.

---

Milanossa 1948 taskuvaras Paulo Gaudenzi sieppasi raitiovaunussa lompakon. Hän jäi pois seuraavalla pysäkillä ja alkoi tutkia saalistaan. Äkkiä hän lähti juoksemaan, tavoitti raitiovaunun, hyppäsi siihen, ja alkoi löylyttää uhriaan pahanpäiväisesti. Lompakossa oli Paulon vaimon valokuva kera omistuskirjoituksen "Maailman ihanimmalle rakastajalle".

1968 detroitilainen murtovaras J.Ealey otti koiransa mukaan keikalle. Murtovaras joutui äkisti pakenemaan, ja hänen lempeä koiransa unohtui rikospaikalle ihmettelemään, minnekähän isäntä hävisi. Poliisit eivät ihmetelleet. He sanoivat "kotiin poika!", ja pääsivät murtovarkaan asunnolle lähes samaan aikaan kuin murtovaraskin.

1969 Portlandissa, Oregonissa tehtiin vaivihkaa huomiotaherättämätön pankkiryöstön yritys. Mies tuli kassaluukulle ja työnsi virkailijalle lapun, jossa luki "Tämä on ryöstö. Pankaa kaikki rahat paperipussiin." Virkailija kohotti kulmiaan ja kirjoitti lapun kääntöpuolelle "Minulla ei ole paperipussia." Varas pakeni.

Useasti kerrottu klassinen esimerkki vähemmän lahjakkaasta rikollisesta on englantilainen Philip McCutcheon. 1971 McCutcheon toimitettiin 20. kerran oikeuden eteen. Tällä kertaa hän oli kaahaillut humalassa ympäri kaupunkia tehtyään sitä ennen ryöstön. Yorkin kruununoikeudessa tuomari Rodney Percy lausui legendaariset sanansa: "Miten kummassa voitte odottaa pärjäävänne murtovarkaana? Teillä on surkastunut käsi, tekojalka ja vain yksi silmä. Teidät on napattu Otleyssa, Leedsissä, Harrogatessa, Norwichissa, Beverlyssä, Hullissa ja Yorkissa. Teidän on korkea aika lopettaa. Ei teistä ole murtovarkaaksi, kun te jäätte joka kerta kiinni!"

1972 herra J.Egan Lontoosta varasti proomun Thamesin rannalta. Hänet pidätettiin välittömästi. Herra Egan oli autuaan tietämätön siitä tosiseikasta, että tuona päivänä Englannissa oli satamalakko, ja hänen aluksensa oli ainoa, joka oli liikkeellä.

Toukokuussa 1976 herrat Vernon Drinkwater ja Raymond Heap Blackburnista joutuivat syytteeseen auton varastamisesta. He yrittivät myydä sitä sen oikealle omistajalle.

Talvella 1978 newyorkilainen murtovaras yritti murtautua valintamyymälään kattoikkunan kautta. Havaittuaan ikkunan liian pieneksi hän riisui paksut vaatteensa, ja heitti ne ikkunasta sisään. Ikävä kyllä hän ei mahtunut ikkunasta vieläkään. Pari tuntia katolla paleltuaan murtovaras joutui kiinnittämään parin poliisin huomion, jotta saisi vaatteensa takaisin.

15.3.1978 lontoolainen David Rich herätti kummastusta yrittäessään ryöstää oman pankkinsa sivukonttorin. Kolmilla sukkahousuilla ja huivilla naamioitunut Rich ilmoitti, että hänellä on ase, ja komensi virkailijat ja asiakkaat lattialle. Rich oli naamioitunut kuitenkin siinä määrin ansiokkaasti, ettei hän nähnyt naamionsa lävitse juuri mitään. Aseen sijasta hän otti esille silmälasikotelonsa. Kun Rich oli uhkaillut panttivankejaan muutaman minuutin ajan silmälasikotelolla, hän oivalsi että jotakin on pielessä. Hän pakeni ulos ovesta ja jatkoi omalla ainutlaatuisella tyylillään piiloutumalla pankin lähelle pysäköidyn auton taakse. Hänet pidätettiin hetken kuluttua.

20.1.1979 englantilainen David Goddall lähti liikkeelle suorittaakseen muutaman myymälävarkauden. Hän marssi tavarataloon ja toimitti asiansa rutiinilla. Ovella häntä odotti peräti kahdeksan myymäläetsivää, jotka osallistuivat myymäläetsivien kokoukseen ja olivat valinneet kokouspaikakseen juuri tämän tavaratalon.

Coopervillessä Ohiossa paikallisessa pankissa vieraili 1992 yritteliäitä, joskin taitamattomia rosvoja. He porasivat kassakaapin oven läpi ja yllättyivät nähdessään edessään tiiliseinän. He jatkoivat poraamista, ja tiiliseinän romahdettua havaitsivat olevansa jälleen kadulla.

Norjassa taasen murtokopla räjäytti kassakaapin auki dynamiitilla. He työskentelivät erittäin varovaisesti, ja laskivat tarkkaan, mikä määrä dynamiittia pitäisi räjäyttää, jotta kassakaappi saataisiin auki sen sisällön vahingoittumatta. Savun hälvettyä he kankesivat oven auki, ja näkivät mitä kassakaappi sisälsi. Aivan oikein. Dynamiittia.

1994 New Jerseyssä pidätettiin mies siitä hyvästä, että hän oli ampunut tietokonettaan. Mies närkästyi ja halusi tietää, miksi hän ei saisi ampua tietokonettaan oman kotinsa rauhassa. Poliisi vastasi, että virkavalta olisi suhtautunut hänen tapaukseensa joustavasti, ellei hän olisi ampunut lainvastaisia onttokärkisiä luoteja rekisteröimättömällä aseella.

Joulukuussa 1995 kolme teini-ikäistä varasti auton Virginian Alexandriassa. Pian he huomasivat, että poliisiauto seurasi heitä. Joukkio hylkäsi auton ja pakeni metsään kohti tiilirakennusta, joka osoittautui lähemmin tarkasteltuna Alexandrian pääpoliisiasemaksi ja kaupunginvankilaksi. Kauhuissaan varkaat kääntyivät takaisin metsään, törmätäkseen kymmeniin poliiseihin jotka olivat metsässä harjoittelemassa takaa-ajoa ja vankikarkureiden jäljitystä. Alexandrian poliisimestari totesi melkein säälien "Niillä kavereilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Paikalla oli niin paljon poliiseja, että oli vaikea selvittää, kuka oikeastaan pidätti heidät."

1999 kolme teksasilaista miestä asetettiin syytteeseen koska he olivat suunnitelleet tappavansa presidentti Bill Clintonin kaktuksella. Nämä itsenäisen Teksasin puolesta taistelevat neropatit olivat aikoneet saastuttaa kaktuksen piikit HI-viruksella, ja ampua piikit presidenttiin muunnellulla savukkeensytyttimellä.

1999 Swafhamissa, Norfolkissa, julistettiin vangituksi mies, joka oli uhannut tappaa sosiaalityöntekijän. Mies oli tiettävästi saanut tarpeekseen siitä, että hänelle luvattu kiukunhallintakurssi oli jälleen kerran lykkääntynyt.

Kolmekymmentä vuotta paperipussiryöstäjän jälkeen näyttämölle astui sipulirengasryöstäjä. Kukaties kyseessä oli hänen poikansa. Mies marssi hampurilaisbaariin Michiganin Ypsilantissa. Hän vilautti asetta ja vaati käteistä. Myyjä vastasi, ettei hän pysty avaamaan kassakonetta, ellei hänelle esitetä tilausta. Ryöstäjä tilasi sipulirenkaita. Myyjä valitteli, että kello on vasta 7.50 aamulla, eikä sipulirenkaita tarjoilla aamiaiseksi. Turhautunut ryöstäjä häipyi paikalta.

Bank Of American konttoriin San Franciscossa astui ryöstäjä, otti tiskiltä pankkisiirtolomakkeen, ja kirjoitti siihen "Tää on röystö. Paa kaikki mani tähän pussiin." Sen jälkeen hän asettui kohteliaasti jonoon päästäkseen tiskille. Jono eteni tuskastuttavan hitaasti. Ryöstäjä poistui jonosta ja käveli kadun toiselle puolelle Wells Fargon konttoriin, jossa näytti olevan vähemmän asiakkaita. Wells Fargon konttoristi vastaanotti lapun, ja pahoitteli "Valitettavasti tämä on Wells Fargo. En voi hyväksyä röystöilmoitusta, joka on kirjoitettu Bank Of American lomakkeelle. Teidän pitää palata vastapäiseen pankkiin." Pettynyt ryöstäjä palasi takaisin kadun toiselle puolelle. Kun Wells Fargon konttoristin hälyttämät poliisit saapuivat Bank Of American konttoriin, he löysivät miehen sisältä jonosta odottamassa yhä vuoroaan.

Jouluussa 2004 60-vuotias mieshenkilö saapui niinikään ryöstöaikeissa Wells Fargon konttoriin. Hän esitti virkailijalle lapun, josa hän vaati rahaa, ja pakeni paikalta. Varkaan paettua virkailija käänsi lapun ja huomasi että se oli kirjoitettu ehdonalaistodistuksen kääntöpuolelle, ja asiakirjassa oli miehen nimi ja osoite. Varas oli ehdonalaisessa pankkiryöstön johdosta.

Peter Ball, Langleyssa, Berkshiressä, joutui valitettavan varkauden uhriksi. Rosvot veivät tältä lintujenystävältä 15 kirjekyyhkystä. Pian kuitenkin osoittautui, että varkaat olivat päästäneet linnut jostain syystä vapaaksi, ja ne lensivät välittömästi takaisin kotilakkaansa.

Kirjekyyhkyset näyttelivät tärkeää roolia myös Saksan Nestlen kiristystapauksessa. Kiristäjä Alexandru Nemeth väitti myrkyttäneensä osan Nestlen tuotteista, jotka oli jo jaettu kauppoihin ympäri maata. Nestle joutui vetämään kaikki tuotteet pois myynnistä varmuuden vuoksi. Nemeth lupasi lopettaa, jos hänelle luovutettaisiin pussillinen timantteja, jotka sidottaisiin kirjekyyhkyn jalkaan. Frankfurtin poliisi seurasi kirjekyyhkyä ja löysi vaivatta tiensä Nemethin kotiin. Myrtynyt Nemeth sanoi olleensa vakuuttunut, että hänen suunnitelmansa oli idioottivarma, mutta "ilmeisesti näin ei ollutkaan asianlaita."

Eläimet ovat muutenkin ihmisten parhaita ystäviä, vai mitä voisi päätellä seuraavasta. Itävallassa murtovaras sai päähänsä perin huonosti harkitun ajatuksen murtautua Robert Koloinin konditoriaan Villachissa. Kun hän hiiviskeli pimeässä toimiston poikki, hänen kimppuunsa hyökkäsi papukaija Lola. Kamppaillessaan papukaijaa vastaan murtomies kaatoi lasiastian, jossa kyykäärme Egor oli viettämässä rauhaisia yöuniaan. Egor ei pitänyt äkillisestä herätyksestä. Murtomies näki taskulampun valossa, kuinka Egor luikerteli häntä kohti, ja silloin leipurin rakkain lemmikki mainalintu Peppino päätti aloittaa suosikki-imitaationsa, ja matki ovikelloa. Täydellisessä paniikissa murtomies syöksyi näyteikkunan läpi ja haavoitti itseään pahasti. Tässä vaiheessa leipuri Koloini oli vihdoin päättänyt ottaa selvää, mitä kummaa alakerrassa oli oikein tekeillä. Hän löysi toimistonsa kaaoksen vallassa, mutta kassakaappi oli ehjä ja kaikki käteinen tallella.

16.1.1997 Amsterdamissa ryöstö epäonnistui, koska liikkeen ainoa paikalla ollut työntekijä oli vierastyöläinen, eikä osannut kunnolla hollantia. Naamioitunut ryöstäjä menetti mahdollisuutensa, kun hän ei onnistunut kommunikoimaan myyjälle, että hän halusi rahaa. Epätoivoinen keskustelu oli yhä käynnissä poliisien saapuessa paikalle. "Kielimuurilla on omat etunsa", totesi liikkeen edustaja.

Sao Paulossa saatiin kaksi murtomiestä verekseltään kiinni, kun talon asukkaat odottamatta palasivat kotiinsa. Sisällä touhunnut rosvo oli liian huonokuuloinen kuullakseen kumppaninsa varoitukset, ja ulkona vartiossa seissyt kumppani oli liian huonokuntoinen paetakseen paikalta. Poliisi sai selville, että molemmat varkaat olivat 78-vuotiaita.

Myöskään Edward Blaine ei osannut lopettaa uraansa ajoissa. Vuonna 1963 hra Blaine sai 20 vuoden tuomion pankkiryöstöstä. Suuri comeback tapahtui 40 vuotta myöhemmin kun 61-vuotias Blaine yritti ryöstää Union Bank & Trustin konttorin Port Royalissa, Virginiassa. Blaine ei huomannut ottaa mukaansa kyllin tilavaa kassia, joten hän pakeni pankista tiputellen sadan dollarin seteleitä housuntaskuistaan. Päästyään pakoautolleen hän tajusi lukinneensa auton avaimet sisään. Yritteliäs herra Blaine etsi maasta halon, jolla hän ajatteli rikkovansa auton ikkunan, mutta todettuaan yrityksen toivottomuuden hän heitti halon vihaisesti menemään. Halko teki täysosuman herra Emmett Lowen rekkaan. Hra Lowe ei ilahtunut. Hän otti aseensa ja ajoi Blainea takaa 200 metrin matkan. Takaa-ajoa seuranneessa käsikähmässä Blaine ampui Lowea, mutta osuikin omaan jalkaansa hetkeä ennen kuin Lowe ampui Blainea samaan jalkaan.

New Yorkissa puolestaan pankkirosvo Anthony Colella oli onnistunut sieppaamaan 1300 dollaria, ja paennut hyvässä järjestyksessä paikalta. Hän ehti jo onnitella itseään onnistuneesta ryöstöstä, kun äkkiä ohikulkija pahoinpiteli hänet ja vei rahat. Syvästi närkästyneenä Colella marssi lähimmälle poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, ja joutui pidätetyksi alkuperäisestä ryöstöstä.

Poliisikaan ei ole erehtymätön. Joskus taannoin, kun juopumus julkisella paikalla oli vielä rangaistava teko, Cumbriassa Englannissa päätettiin pistää kadulta parempaan talteen mieshenkilö, jonka oireet olivat selvät: miehen katse kiilui oudosti ja silmät tapittivat päässä. Oikeuteen päästyään mies esitteli tuomarille lasisilmänsä.

Perusta tiedoitettiin 17.12.1996 että uutterat poliisit olivat ajaneet ryöstäjiä takaa Andeille saakka. Silminnäkijät kertoivat, että umpikujaan jouduttuaan ryöstäjät lahjoivat poliisit paksuilla setelinipuilla ja pakenivat paikalta. Kun poliisit alkoivat laskea rahojaan seuraavana aamuna, he havaitsivat että heidät oli lahjottu väärennetyillä seteleillä.

Alibin takaaminen ei sekään aina onnistu tarkoitetulla tavalla. Kun poliisit syyttivät neworleansilaisen Christine Powersin poikaa osalliseksi autosta suoritettuun murhaan, hän raivostui kuten jokainen kunnon äiti silloin kun poikaa syytetään aiheetta. "Asia on päivänselvä!" Powers läksytti poliiseja. "Stevellä ei voinut olla mitään osuutta asiaan, koska täsmälleen kello 10.30 hän oli aivan toisella puolella kaupunkia murhaamassa yhtä toista tyyppiä joka on meille velkaa."

Tyrone Jermain Hogan, 20, tunnusti syyllisyytensä autovarkauden yritykseen Los Angelesissa lokakuussa 2002. Herra Hogan oli yrittänyt kaapata pakettiauton tietämättä, että autossa istui Floridan Kansainvälisen Yliopiston taistelulajijoukkue. Poliisin kertoman mukaan judokat ja karatekat pitelivät herra Hogania maassa "litteänä kuin lettu" virkavallan saapuessa paikalle.  

Somersetissa, Englannissa, Colin Braggs yritti pistää paremmaksi. Hän murtautui poliisiautoon. Koska ikkunat olivat huurteessa, hän ei voinut nähdä, että kaksi poliisinaista istui sisällä autossa kaiken aikaa.

Omalla tavallaan uudet pohjalukemat yritti saada nimiinsä myös se työtön kirjanpainajaveikkonen, joka väärensi dollarin seteleitä mustalla musteella vihreän sijasta, ja joutui välittömästi kiinni yrittäessään levittää väärää rahaansa. Hän ei tiennyt olevansa värisokea.

Steven E. Peterson oli myös mykistävä rikollinen. Vuonna 2000 32-vuotias Peterson ryösti Fort Collinsissa, Coloradossa, saman lelukaupan kahdesti samana päivänä. Toisella kerralla hän uhkasi myyjälle tulevansa takaisin muutaman tunnin päästä. Hän piti sanansa. Poliisit, jotka olivat yhä paikalla tutkimassa päivän toista ryöstöä, pidättivät Petersonin heti kun hän tuli toteuttamaan kolmatta.

1994 Los Angelesissa nuori mies marssi viinakauppaan, heilutteli asettaan ja komensi myyjän luovuttamaan kaikki rahat kassasta. Sitten ryöstäjä huomasi hyllyllä pullollisen erittäin hyvää skottilaista viskiä, ja käski myyjää antamaan senkin. Myyjä kieltäytyi jyrkästi. "Miksi minä en voi saada viskiä?" ryöstäjä närkästyi. "Siihen vaaditaan 21 vuoden ikä" myyjä totesi vakuuttavuudella, jonka pystyy luomaan vain vuosikausien toisto samojen taikasanojen lausumisessa. "Minä olen 21", ryöstäjä intti ase kädessään. "Todista se" myyjä tivasi. Kiukkuinen ryöstäjä kaivoi povitaskustaan esiin ajokortin ja läimäytti sen tiskille. Myyjä tutki ajokorttia huolellisesti ja ojensi pullon. Rosvo poistui tyytyväisenä pullon ja rahojen kanssa. Kotiin päästyään häntä odottivat poliisit, jotka olivat suunnistaneet erehtymättä paikalle, olihan viinakaupan myyjä osannut kertoa heille ryöstäjän täydelliset henkilötiedot. Sama tapahtui uudestaan Indianan Evansvillessa kesäkuussa 1996, mikä viittaa siihen että kyseessä ei ole enää outous vaan maan tapa.

Kaikesta huolimatta maailman kaikkien aikojen naurettavin ryöstö toteutettiin elokuussa 1975. Kolme miestä aikoi ryöstää Skotlannin ja Rothesayn Kuninkaallisen Pankin, mutta he juuttuivat pyöröoveen. Henkilökunta auttoi heidät vapaaksi, ja kiitettyään jokaista he poistuivat noloina rakennuksesta. Muutaman minuutin kuluttua he palasivat ja toivat julki aikomuksensa ryöstää pankin, mutta henkilökunnasta yksikään ei uskonut heitä. Kun he tämän jälkeen vaativat kohtuulliset 5000 puntaa, pääkassanhoitaja nauroi heille varmana siitä, että kyseessä on hyvä vitsi. Ärsyyntynyt koplan johtaja tinki vaatimustaan ensin 500 puntaan, sitten 50 puntaan, ja lopulta 50 penniin, jolloin pääkasööri ei voinut enää hillitä naurunpuuskiaan. Tällöin yksi miehistä hyppäsi kassatiskin yli, ja rojahti saman tien lattialle nilkkaansa pidellen. Kaksi muuta yritti pakoon, mutta he juuttuivat toisen kerran pyöröoveen, ja työnsivät epätoivoisesti väärään suuntaan.