Symbolien erityinen ominaisuus on tehdä eroa muihin symboleihin. Ne määrittävät itsensä esittämällä tunnistettavan merkin, joka on olemassa poiketakseen muista merkeistä. Symbolisesta merkistä tulee tällöin ilmaisu tai ele, joka ilmaisee näkyvästi sen mikä muuten on näkymätöntä, vaikka itsessään se ei ole mitään. Mikä tahansa voi olla symboli, mikä tahansa voidaan käsittää symboliksi, jos ei muuten, niin parjaustarkoituksessa.

Tästä kaikesta seuraa että symboli on täyttä tyhjää. Koska se on täyttä tyhjää, sen merkeissä on erityisen antoisaa käydä ankaria taisteluja asioista, joilla ei ole mitään todellista merkitystä yhdellekään ihmiselle.

Niinpä kun 1960-luvun lopulla nuoriso halusi tehdä pesäeron vanhempiinsa (syihin ja niiden oikeutukseen en puutu), kävi päinsä ilmaista se lukuisilla ulkoisilla tunnusmerkeillä. Yksi näkyvimpiä keinoja oli kasvattaa pitkät hiukset. Miksi? Koska se tehosi. Sitä raivon määrää, jota vanhemmat sukupolvet pitkiin hiuksiin kohdistivat, on täysin mahdotonta käsittää, jos ajattelee sitä vihana pelkkää hiusten pituutta kohtaan. Pitkissä hiuksissa oli symbolinen viesti. Ne jotka kasvattivat hiuksensa, tiesivät sen hyvin. Se viesti meni myös täydellisesti perille pitkätukkien vanhemmille. Ne, jotka seurasivat vain muotia eivätkä tienneet muodin symbolisesta merkityksestä, järkyttyivät ja saattoivat vain ihmetellä reaktioiden rajuutta. Monet eivät ole voineet ymmärtää, saati hyväksyä, kokemaansa kohtelua vielä tänäkään päivänä. (Asiasta on olemassa muistelmia.)

1970 mentiin niin pitkälle, että USA:n edustajainhuoneessa Tip O'Neill tilasi avustajaltaan muistion siitä, minkä pituinen miesten tukka on historian aikana ollut. Myöhemmin monta kautta kongressin puhemiehenä toiminut O'Neill saattoi osoittaa parlamentin lehtereiltä, että historiassa pitkätukkaisuus on ollut sääntö. Kristuksen syntymän jälkeisistä ajoista 90% oli ollut sellaisia, jolloin miespuolisilla henkilöillä oli ollut tapana kantaa pitkää tukkaa. Joukossa oli sellaisia pitkätukkaisia kommunistinarkkarihippejä kuin Jeesus, George Washington ja Benjamin Franklin. "Länsimaissa miesten lyhyt tukka ja täydellinen parranajo on muotioikku, joka on ollut tapa vasta noin vuodesta 1871, kun Preussi valloitti Ranskan. Kaikilla Amerikan suurimmilla sankareilla on ollut pitkä tukka. Pitkätukkaisuus ei ole asia, jota amerikkalaisten tarvitsisi pitää hälyyttävänä."

Tämä pitkällinen selitys ilmeisesti päivänselvästä asiasta kertoo tietysti siitä, että en ymmärrä symboleja ollenkaan. Patsaiden kaateleminen on suurinpiirtein turhuuden multihuipennus. En voi kuolemaksenikaan käsittää, mitä järkeä, mielekkyyttä tai sivistystä on siinä, että jokin kankaanpala pitää hävittää tietyin erityisin menoin, tai kuten muualla maailmassa, sitä ei saa polttaa. Enkä liioin pysty käsittämään miksi se pitäisi sitten polttaa. "Poltan tässä Amerikan Yhdysvallat tuikkaamalla tuleen tämän kankaanpalan!" Just niin. Lähettäkää sitten kortti sairaalasta jos viitsitte.