Epäonnistuneissa sotaharjoituksissa ei saavuteta minkäänlaisia tuloksia. Onnistuneissa saavutetaan tuloksia liikaakin.

Selvennän asiaa. Epäonnistuneimpia näytöksiä koskaan oli ilmahyökkäys, joka suoritettiin Perussa 1975 Ilmavoimien Viikon kunniaksi. 14 vanhaa kalastusvenettä oli hinattu ulapalle maaleiksi. 30 Perun ilmavoimien hävittäjäkonetta suoritti niitä vastaan vaikuttavan taistelunäytöksen. Ne tulittivat, pommittivat, kiertelivät ja kaartelivat laivaston yläpuolella varttitunnin ajan. Yleisön suureksi hämmästykseksi ne eivät onnistuneet upottamaan yhtäkään alusta.

Onnistuneimmissa sotaharjoituksissa kuolee enemmän ihmisiä kuin taisteluissa. Mutta ennen kuin osaamme täysin arvostaa May Islandin meritaistelua, on luotava pikainen katsaus Britannian mahtavan laivaston K-veneluokan kunniakkaaseen uraan ensimmäisessä maailmansodassa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisista sukellusveneistä Saksan keisarikunnan U-veneet olivat ylivoimaisia. Ne saattoivat purjehtia mielin määrin Atlantilla upottamassa sotilas- ja kauppalaivoja. Britannian amiraliteetti saattoi tuntea itsensä jokseenkin kyvyttömäksi vastata haasteeseen, päätellen siitä että sukellusveneitä ehdotettiin torjuttavaksi opetetuilla merileijonilla ja hedelmäsuolalla. Merileijonat olivat entisiä sirkuseläimiä, jotka harjoitettiin tunnistamaan potkurin ääniä. Palkkioksi ne saivat kalan. Suunnitelma meni mynkään, kun hylkeet eivät välittäneet erottaa sukellusveneen potkurin käyntiääntä muiden potkureiden käyntiäänistä. Hedelmäsuolaa puolestaan piti upottaa merenpohjaan tynnyreittäin. Sukellusveneen saapuessa paikalle hedelmäsuolatynnyrit olisi räjäytetty kauko-ohjauksella, jolloin kupliva kuohunta olisi nostanut sukellusveneenkin pinnalle. Ainakin paperilla.

Tämän kaiken piti muuttua kun Britannia aloitti K-luokan veneiden sarjavalmistuksen elokuussa 1915. Niiden edeltäjä, J-luokan sukellusvene, piti sisällään hulppean kolmen hengen miehistön, eikä saavuttanut suurempaa nopeutta kuin 24 solmua ja senkin vain pintakäynnissä. J-paatilla ei tehnyt yhtään mitään. Niinpä K-veneistä tehtiin niiden täydellisiä vastakohtia. K-veneet olivat sata metriä pitkiä ja raskaampia kuin laivaston suurimmat hävittäjät. Kaikki Britannian sukellusveneet toimivat tietysti höyryllä. Ennen sukellusta tuli sulkea höyry, sammuttaa tulipesät, laskea alas molemmat savupiiput, ja sulkea yhdeksän vesitiivistä ovea ja luukkua. Niinpä hälytyksen tullessa sukellus kesti viisi minuuttia. Kuten brittiläinen kuvaus kertoo hieman sardoniseen sävyyn: "Joutoaika tarjosi kapteenille sen ylellisyyden, että hän saattoi kävellä tarkistamassa että savupiiput ja luukut suljettiin tiiviisti". Ennätyssukelluksen suoritti vene K8, 3 minuuttia ja 25 sekuntia. Saksalaiset U-veneet sukelsivat puolessatoissa minuutissa.

Britannian laivaston historiat toteavat rohkaisevasti, että varsinaiset vaikeudet alkoivat vasta sukelluksen jälkeen. K-veneiden pituus ja paino teki niiden tasapainottamisen vaikeaksi. Pieninkin erehdys sai ne syöksymään pohjaan. Turvallisimmillaan nämä sukellusveneet olivat silloin kun ne pysyttelivät pinnalla, jolloin niiden verrattoman kankea manööverikyky pääsi oikeuksiinsa.

Nämä seikat selittävätkin K-veneiden huiman ansioluettelon:
K1 törmäsi K4:n kanssa Tanskan rannikolla 18.11.1917 ja upotettiin jotteivat saksalaiset olisi saaneet sitä käsiinsä ja nauraneet itseään kuoliaaksi.
K2 syttyi tuleen ensimmäisellä sukelluksellaan.
K3 painui pohjaan koesukelluksessa Stokes Bayssa. Veneestä ehti pelastua mm. eräs merikadetti, joka sittemmin tunnettiin kuningas Yrjö VI:nä.
K4 ajoi karille.
K5 katosi sotaharjoituksissa Biskajan lahdella 20.1.1921. Vene ilmoitti sukeltavansa, eikä siitä sen koommin kuultu.
K6 juuttui pohjaan Devonportin telakka-alueella.
K13 suoritti sukellusharjoituksia 19.1.1917 Gairlochissa Skotlannissa. Harjoitus onnistui. Vene syöksyi pohjaan kun yhtä luukkua ei saatu kiinni ja konehuoneeseen syöksyi vettä. 32 sotilasta hukkui. Vene nostettiin ylös, kunnostettiin, ja jatkoi palvelusta nimellä K22 maaliskuussa 1917.
K15 upposi ankkuripaikkaansa Portsmouthissa 25.6.1921. Kesäpäivän kuumuudessa aluksen hydraulinen öljy oli laajentunut ja sitä seuranneena kylmänä yönä vuorostaan jähmettynyt. Hydraulisen paineen lasku sai suojaluukut höltymään.  

May Islandin "meritaistelussa" 31.1.1918 kaksi K-venelaivuetta höyrysi ulos Rosythista suuren laivasto-osaston kärjessä. Täydellä vauhdilla Forthin lahdesta merelle päin purjehtineet K-veneet joutuivat väistämään miinanraivaajaparia. Jonossa kolmantena kulkeneen K14:n peräsin juuttui kiinni. Sen perässä porhalsi K22, joka oli uponnut vuotta aiemmin nimellä K13. Välttääkseen kohtalonsa uusiutumisen K22 teki mitä tehtävissä oli ja ajoi suoraan K14:n päälle.

K22:n miehistön lähettäessä hätämerkkejä saapui paikalle avuksi taisteluristelijä HMS Inflexible. Nimensä veroista joustamattomuutta osoittaen se höyrysi pimeydestä 18 solmun vauhdilla vääjäämättä suoraan K22:n kylkeen, vei mennessään 9 metrin kappaleen sen keulasta, taittoi rungon mutkalle, ja paineli takaisin pimeyteen.

Ensimmäisen laivueen kärkeen joutunut kevyt risteilijä Ithuriel oivalsi että takana on jotakin vinossa ja suoritti täyskäännöksen. Sen johtama K-venelaivue seurasi uskollisesti johtoaluksen kurssia ja kääntyi suoraan taisteluristeilijöiden, niiden saattohävittäjien ja kevyen risteilijän Fearlessin tielle.

Sekasorto oli sanoinkuvaamaton. HMS Fearless törmäsi K-venelaivueen kärkialukseen K17:ään, joka upposi kahdeksassa minuutissa. Sen takana tulleet sukellusveneet väistivät sivulle parhaansa mukaan sillä seurauksella että K6 leikkasi K4:n lähes poikki, jonka jälkeen takaa tuli K7 joka upotti koko aluksen miehistöineen. Otettuaan K4:stä vauhtia K7 puski uppoavaan K17:ään. 75 minuutissa oli kaksi sukellusvenettä uponnut, kolme vaurioitunut ja 105 merisotilasta kuollut. K-veneiden yhteenlasketut kuolonuhrit nousivat 270:aan, ja kaikki ne olivat omia.
 
Kuin vastaukseksi kysymykseen, mihin Britannian merten mahti katosi, hävittäjä HMS Saintes määrättiin sotaharjoituksissa Portsmouthissa 1947 tulittamaan maalia, joka oli vedetty sen keulan ja hinaaja Buccaneerin välille. Se ampui ohi ja upotti hinaajan.