Henry More Smith oli mies, jolla oli Kykyjä. Entinen metodistisaarnaaja herätti huomiota 1800-luvun alussa Kanadassa pakotaiteilijana, jota kahleet ja sellit eivät pidätelleet.

Smith pidätettiin New Brunswickissa 1814 hevosvarkaudesta syytettynä. Hevosen omistanut herra Knox oli ajanut Smithiä takaa pitkin maata ja kun hän lopulta sai hevosvarkaan kiinni, kohtelu oli sen mukainen. Smith esitteli sellissään ruhjeitaan, yski verta, sai kylmänpuuskia ja hikoili kuumeisena. Hänen tilansa oli niin huono, että hänelle annettiin patja kuolinvuoteeksi. Smith pyysi kuuman tiiliskiven itseään lämmittääkseen. Kun vanginvartijan poika lähti hakemaan sitä, hän jätti sellin oven auki hetkeksi. Smith pakeni.

Kun Smith tuotiin uudestaan selliinsä, tällä kertaa hänet teljettiin käsiraudoilla, jalkaraudoilla ja kettingeillä kiinni seinään muurattuun metallirenkaaseen. Kaularauta oli viisi senttiä leveä. Smith onnistui niskansa voimilla murtamaan sen katki. Sen jälkeen vanginvartija tarkastuksellaan huomasi, että ikkunan kalterit oli sahattu lähes poikki. Jollakin ilveellä Smith oli onnistunut keplottelemaan irti raudoistaan.

Kun ikkunaan oli asetettu uudet kalterit ja oveen järeät lukot, Smith löydettiin sellistään seuraavaksi naisen seurassa. Hahmo, joka oli konstruoitu pimeässä sellissä lumpuista ja oljista ja juomakaukalosta, muistutti elävästi hänen vaimoaan. Smith lyötiin entistä järeämpiin rautoihin, ja seuraavana aamuna hän oli vapaa niistä ja valitti vanginvartijalle, kuinka epämukavia sellaiset kapistukset ovat. Ruumiintarkastuksessa löytyi saha, jonka Smith oli kehittänyt kellonjousesta.

Tämän jälkeen Smithin kahleet eivät enää sahautuneet poikki. Ne murtuivat. Sheriffi Walter Bates, joka oli vastuussa vangista, ei pystynyt keksimään, miten tämä oli mahdollista. Kettingit vaihdettiin häränvaljaisiin, jotka naulattiin lattiaan, kunnes nekin vuorostaan hajosivat Smithin käsittelyssä palasiksi.

Oikeus oli edistynyt tällä välillä sen verran, että hevosvarkaalle luettiin kuolemantuomio. Nyt hän alkoi käyttäytyä oudohkolla tavalla. Hän ryhtyi nälkälakkoon ja repi kiljuen ja ulvoen kaikki vaatteet, mitkä hänelle tarjottiin. Käsiraudoissa sysipimeässä ilman työkaluja Smith askarteli lumpunriekaleista, oljista, ja hiilistä kymmenen hahmon nukketeatterin, jonka hän värjäsi verellään. Kokoelmaan kuului mm. Napoleon harlekiinin asussa ja naisia ja lapsia, jotka sheriffi Batesin mukaan "tanssivat ja liikehtivät täsmällisyydellä, joka ei ole kuvattavissa." Smithin luona alkoi käydä vierailijoita, jotka halusivat nähdä tämän ihmeellisen esityksen.

Smith olisi selvästi voinut ansaita leipänsä sirkuksessa, taikurina, kahlekuninkaana tai jopa fakiirina. Hänestä kerrottiin, että hän oli immuuni sellin kylmyydelle, että hänen kahleensa olivat aina lämpimiä, ja että hän pystyi sytyttämään tulen selliin kannettuihin nuotiopuihin "ilman näkyviä apuvälineitä". Hän myös ennusti teenlehdistä ja kertoi ennalta että tiettynä päivänä kello neljä saapuisivat tietyt asiakirjat, joiden ansiosta hän pääsee vapauteen ja matkustaisi veden yli. Viranomaisten laatimat asiakirjat saapuivat täsmälleen luvattuna hetkenä, ja niissä luvattiin Smithille armahdus ehdolla, että hän lähtisi ikuisiksi ajoiksi New Brunswickista.

Eipä aikaakaan kun Henry More Smith pidätettiin uudestaan, tällä kertaa New Havenissa. Häntä syytettiin murtautumisesta neidon makuuhuoneeseen, jossa hän oli varastanut yhden tämän korvakoruista hänen nukkuessaan. Syksyllä 1817 hän kärsi kolmen vuoden vankeustuomiota hylätyssä kuparikaivoksessa Connecticutissa. Hänet oli vapautettu pakkotyöstä "väkivaltaisten purkausten" takia. Sen sijaan hän askarteli munniharppuja, kynäveitsiä, sormuksia ja muita käsityötuotteita. Kun tuomio oli ohi, hän lahjoitti vanginvartijalle taskuveitsen, jonka kahvaan oli rakennettu kello, joka näytti tarkkaa aikaa.

Valitettavasti Smith ei taaskaan käyttänyt lahjojaan hyödykseen. Hän toimi lainsuojattomana pitkin Pohjois-Amerikkaa. Hän tapasi New Brunswickin sheriffi Batesin veljen, ja pyysi luovuttamaan sheriffille kirjeen. Kirje oli kirjoitettu salakielellä, jota kukaan ei pystynyt tulkitsemaan. Samanlaisen kirjeen hän lähetti myös kapteeni Brantille, syystä, jota kukaan ei tiedä. Pakomatkoillaan Smith harhautti etsijöitä ratsastamalla hevosella, joka oli kengitetty väärinpäin.

Sheriffi Batesin mukaan Henry More Smith jatkoi uraansa esiintymällä saarnaaja Henry Hopkinsina. Hän kuului saaneen paljon seuraajia. Helmikuussa 1835 Smith yritti ryöstää New Yorkin postin, mutta hänet saatiin kiinni. Yllättävää kyllä, Smith onnistui pakenemaan Torontoon, jossa hänet pidätettiin murtovarkauksista. Tämän jälkeen monipuolinen veijari Smith katoaa näkyvistämme historian hämärään.

Smithin muotokuvaksi väitetty piirros on nähtävissä New Brunswickin Frederictonissa toimivan The Lunar Rogue Pubin logossa.