Unkarilainen kardinaali Jozsef Mindszenty (1892-1975) tuli tunnetuksi siitä, että hän oli vallassa olevien kannalta aina väärällä puolella. 1956 Unkarin kansannousun epäonnistuttua hän pakeni Yhdysvaltojen Budapestin suurlähetystöön ja eli siellä 15 vuotta.

Ensimmäisen kerran kardinaali pidätettiin 1919 Unkarin lyhytaikaisen kansantasavallan aikana. 1941 hän liittyi pienviljelijöiden puolueeseen, joka vastusti Unkarin fasismia. Nuoliristihallitus vangitsi hänet loppuvuodesta 1944 ja kardinaali sai syytteen maanpetoksesta. Hänet vapautettiin huhtikuussa 1945. Tavoilleen uskollisena hän vaihteeksi joutui pidätetyksi joulukuussa 1948, tällä kertaa kommunistihallituksen toimesta. Kardinaali saattoi todeta, että maanpetos- ja vehkeilysyytteet olivat suorastaan samoja, mitä natsit olivat lukeneet hänelle kolmea vuotta aiemmin.

Mindszeny vapautettiin vankilasta kansannousun suurena vankien vapauttamispäivänä 30.10.1956. Hän esittäytyi Unkarin kansalle Kossuth Radiossa heti pääministeri Imre Nagyn puheenvuoron jälkeen 1.11.1956 kello 19.50.

Kunnon pappismiehen tavoin kelpo kardinaali esiintyi flegmaattisen rauhallisesti ja puhui kiirehtimättä, antaen jokaisen sanan upota kuulijakuntaan, joka lauseen päättyessä oli joko nukahtanut tai unohtanut miten lause oikeastaan alkoi. Kardinaali ylisti vapaustaistelua, nuorisoa, ja sankarillisia esikuvia. Hän lupasi pitää kansakunnalle kahden päivän kuluttua uuden puheen, jossa hän hahmottelisi myönteisen kehityksen ääriviivat.

3.11.1956 kello 20 kardinaali jatkoi siitä mihin jäi. Hän kertoi, että pitkä vankeus oli jättänyt häneen jälkensä, muistutti kansallislaulun sanoista, ja totesi että Unkari haluaa hyviä naapuruussuhteita kaikkiin maihin. Hän puolusti Unkarin puolueettomuutta ja eroa Varsovan liitosta, ja korosti että Unkari ei ole hyökännyt Neuvostoliittoa vastaan. Unkarin vapaustaistelu oli vertaansa vailla koko maailmassa. Tarvitaan uudet, vapaat ja rehelliset vaalit maassa.

Seuraavana päivänä radiossa kommunistipoliitikko Janos Kadar, jota puolestaan Nagyn edeltäjän Rakosin hallitus oli kiduttanut, vannoi tukeaan vallankumoukselle. Kun Kadarin lausunto lähetettiin, hän istui jo lentokoneessa matkalla Moskovaan. Hänestä tuli Unkarin kansantasavallan puoluejohtaja seuraavaksi 33 vuodeksi, kunnes hänet kohteliaasti taputettiin ulos parlamentin istunnossa 1989 "pitkästä ja uskollisesta palveluksesta kiittäen". Kadarin hallitus käytti kardinaalin puhetta todisteena pappis-imperialististen "voimien" (miksi kaikista yksittäisistä ihmisistä aina halutaan tehdä poliittisessa propagandassa "voimia" tai "tahoja"?) vastavallankumouksellisesta työstä.

Tuona samaisena päivänä neuvostojoukot aloittivat Budapestin piirityksen uudestaan. Vastarinta kukistettiin helposti Unkarin radion lähettäessä avunpyyntöjä, joihin Suezilla telmivät länsivallat vastasivat Punaisen Ristin paketeilla. Imre Nagy hakeutui turvaan Jugoslavian suurlähetystöön. Kuinka ollakaan, Molotov ja Tito olivat jo etukäteen sopineet, että Jugoslavia luovuttaisi Nagyn, jos hän sattuisi putoamaan heidän käsiinsä. Näin myös tapahtui.

Kardinaali Mindszentylle Nagy oli antanut parempia neuvoja kuin itselleen. Kardinaali noudatti Nagyn neuvoa ja käveli 4.11.1956 USA:n suurlähetystön portista sisään turvapaikkaa hakemaan. Hän poistui suurlähetystöstä vasta 28.9.1971.

Kardinaali oli amerikkalaisille 15 vuoden ajan suorastaan suurenmoinen riesa. Vanhanaikainen ja äärikonservatiivi pappismies vei oman tilansa muutenkin ylimiehitetystä ja ahtaasta rakennuksesta, josta häntä ei saanut pois edes kulumalla. Lähetystörakennuksen laajennukselle eivät unkarilaiset halunneet myöntää lupaa ennen kuin arvon kardinaali olisi poistettu irtaimistoluettelosta. Kardinaali ei osallistunut Vatikaanin kirkolliskokoukseen 1962 paavin kutsusta huolimatta. Unkarin uskontoasioista vastaava kulttuuriministeri György Aztel sai vatsanväänteitä ajatuksesta, että vanheneva ja sairasteleva erakko Mindszenty menisi vielä kuolemaan ja hänestä tulisi kansannousun viimeinen marttyyri. Kadarin hallitus tarjosi lopulta kardinaalille vapaata pääsyä Itävaltaan. Hän kieltäytyi.

Paavi Paavali VI sai asian ratkaistuksi. Kompromississa Vatikaani palautti suhteet Unkarin hallitukseen ja Mindszenty, jota paavi kutsui "historian uhriksi", lähti Itävaltaan, kaikesta päätellen enemmän paavin käskystä kuin omasta halustaan. Itävallassa poliittinen peli jatkui, kun paavi vaati häntä eroamaan Unkarin katolisen kirkon johdosta. Midszeny kieltäytyi ehdottomasti ja loukkaantui moisesta ehdotuksesta. Paavi vastasi bullalla, joka riisti Mindszenyltä hänen asemansa ja virkansa. Unkarin kardinaalin paikkaa ei kuitenkaan täytetty, ennen kuin Mindszeny kuoli 1975.

Katolisen kirkon elämäkerrassa mainitaan, että Mindszeny oli urhea ja vakaumuksellinen pappismies ja samalla traaginen ja surkea hahmo. Myöhempi historia - myös vuoden 1989 jälkeen - on syyttänyt kardinaalia feodaaliaikaisen maanomistuksen ja aristokratian kyseenalaistamattomuudesta, ja todennut että hänen sotaa edeltäneet mielipiteensä eivät vastanneet tavallisten kansalaisten etuja. Hänen julistamisensa pyhimykseksi on Unkarin katolisen kirkon tärkeimpiä tavoitteita.