Blörgh.

Tulee mieleen, että voisi viettää seuraavat neljä vuotta kansaneläkkeellä. Se tekisi hyvää. Kesällä jokseenkin katkesin monista eri syistä, enkä oikeastaan halunnut tehdä enää koskaan yhtään mitään. Nyt ainakin osittaisen vapaaherruuden aikana on mahdollista antaa tekohengitystä blogillekin.

Yhtä kaikki, tulossa on kirjatyyppinen julkaisu Mangan mestarit, kustantaja BTJ Finland. Mieleni teki mainita siinä tällaisestakin tapahtumasarjasta, mutta jätin sen pois, koska se ei sittenkään kuulunut aiheeseen.

EU:n tekijänoikeusdirektiivissä on maininta, että EU:n alueella on luvallista levittää vain niitä julkaisuja, joille on erikseen hankittu levityslupa EU:n alueelle. Tämä pykälä herätti huolta ja hämmennystä maailmanmusiikkia, tieteellisiä julkaisuja ja sarjakuvia maahantuovissa erikoisliikkeissä. Laillisesti julkaistun ja laillisesti maahantuodun materiaalin levittämisestä tehtiin  yhtäkkiä epäilyksenalaista. Tästä kirjoitettiin paljon, minäkin tartuin siihen Anime-lehdessä. Asia on varmasti kaikkien tekijänoikeuslakikeskustelua seuranneiden muistissa.

EU:n peruskirja, Rooman sopimus, sanoo kuitenkin tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta että "kolmansista maista tulevien tuotteiden katsotaan olevan jäsenvaltiossa vapaassa vaihdannassa, jos tuontimuodollisuuksia on noudatettu ja tuotteista on kannettu tässä jäsenvaltiossa niistä menevät tullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut, eikä näitä tulleja tai maksuja ole kokonaan tai osittain palautettu." (24. artikla) Ja: "Hoitaessaan tässä luvussa määrättyjä tehtäviään komission pitää lähtökohtanaan a) tarvetta edistää jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä kauppaa." (27. artikla)

Sattumalta edellisen hallituksen aikana vallitsi mielipide, että ei käynyt päinsä julkaista mangaa suomeksi, koska Mannerheimin Väestönsuojeluliitot eivät siitä pidä. Sattumalta amerikkalaisia englanninkielisiä julkaisuja ei myöskään käynyt päinsä tuoda maahan, koska niillä ei ollut kaikissa tapauksissa direktiivin edellyttämää levityslupaa. Ilmainen jakelu netissä olisi ollut kätevin mahdollisuus, mutta sehän ei tullut myöskään kyseeseen, koska se on sattumalta rikollisuutta.

Aiemmin sivistyneessä Euroopassa oli tapana ajatella, että julkaisujen levitys on erittäin luvallista paitsi silloin, kun se on erikseen kielletty. Suuren audiovisuaalisen mediateollisuuden muotoilema ja läpi lobbaama  tekijänoikeuslainsäädäntö katsoo, että levitys on luvallista vain silloin, kun se on erikseen sallittu.

Teki mieleni kysyä poliitikoilta, olisiko heillä sattumoisin joitakin ajatuksia siitä, millä edellytyksillä sarjakuvien levittäminen Suomen tasavallassa ylipäätään olisi laillista. Kysyinkin. Vastauksia en sattumalta saanut.

Tai sain yhden, Keskustan puoluetoimistolta. He kiinnostuivat murahduksestani, että tekee mieleni haastaa EU:n komissio oikeusistuimeen siitä hyvästä, että he toimivat oman peruskirjansa vastaisella tavalla. Sitä pidettiin hyvänä ideana ja minulle toivotettiin onnea.

Mihin poliitikkoja tarvitaan, kun kansalaiset voivat tehdä heidän työnsä heidän puolestaan.

Meninpä sitten Lahden EU-tiedotukseen ja esitin asiani. Virkailijan kanssa löysimme tarkat ohjeet kuinka menetellä, jos kotimaan hallitus ei noudata EU:n komission tahtoa, mutta oma ongelmani oli päinvastainen. Emme keksineet keinoa, jolla EU-maan kansalainen voisi haastaa EU:n tilille sen omista päätöksistään. Emme löytäneet tahoa johon vedota, kun jäsenvaltio tyhmyyksissään toteuttaa EU:n komission direktiivejä.

Mitä opimme tästä? EU:n pitää saada perustuslaki ja perustuslakituomioistuin. Muuten on turhaa valittaa siitä, että Euroopan Unionissa demokratia ei toimi.

Seuraavalla kerralla alkavat jälleen Outoudet.