Kirjat ja netti ovat täynnä merkillisiä kertomuksia siitä, kuinka kaksoset, jotka ovat eläneet elämänsä toisistaan erotettuina, ovat eläneet samankaltaista elämää toisistaan tietämättä. Yksi merkillisimmistä aiheeseen liittyvistä viime aikojen uutisista tuli julki joulukuussa 2007.

Conny ja Ulrike syntyivät identtisinä kaksosina 1969 Itä-Saksassa pariskunnalle, jolla oli jo ennestään kolme lasta. Taiteilijavanhemmat eivät nauttineet hallituksen suosiota, joten kolmen kuukauden ikäisinä kaksostytöt otettiin adoptoitaviksi. Conny tuotiin Friedrichrodaan putkimiehen perheeseen. Murrosikä 1980-luvun Itä-Saksassa oli erityisen vaikeaa maan natistessa, mutta Conny puhuu kasvattiperheestään lämpimästi. "He olivat hyviä ihmisiä ja kristittyjä. Tunsin aina olleeni heidän perheeseensä tervetullut. Kotona saattoi puhua asioista, joista julkisesti piti vaieta."

Myös Ulriken adoptiovanhemmat olivat toisinajattelijoita. Silmäkirurgi ja hänen vaimonsa joutuivat vangituiksi aktiviteettiensa vuoksi. Kun Ulrike oli 12-vuotias, systeemi sai tarpeekseen heidän työstään kirkon parissa ja karkotti perheen Itä-Saksasta. He asettuivat Mainziin ja perhe alkoi vaurastua. Ulrike oli aina tiennyt, että hän oli adoptoitu, mutta vasta lännessä hänelle kerrottiin että hänellä on kaksoissisar jossakin idässä. "Joka syntymäpäivä ajattelin häntä, jonka nimeäkään en tuntenut ja haaveilin että tapaisimme vielä jonakin päivänä."

Tilaisuus olisi tarjoutunut kun muuri murtui 1989, mutta kummallakin oli silloin jo oma elämänsä, perhe ja omia lapsia, eivätkä naiset olleet varmoja, kestäisivätkö he jälleennäkemistä. Lopulta 26-vuotiaana Ulrike kokosi rohkeutensa ja halusi nähdäkseen DDR:n aikaiset adoptiopaperit. Niistä löytyi samana päivänä syntynyt toinen tyttö, hänen adoptiovanhempiensa osoite ja puhelinnumero. Ulrike soitti heti. Connyn vanhemmat vastasivat puhelimeen ja olivat äimistyneitä. Kukaan ei ollut koskaan kertonut heille, että Connylla oli sisar.

Pienenä Conny piti nukkea, jolle hän ei antanut nimeä. Hän vastasi kysyjille "hänellä ei ole nimeä, hän on vain siskoni". Nyt 38-vuotiaana Conny Holzbrecher pohtii, että hän oli aina tuntenut kuinka hänen elämästään puuttui jotakin, joku johon ei saanut yhteyttä. Hänen adoptiovanhempansa pitivät Connyn reaktioiden syynä sitä, että hän oli ainoa lapsi, mutta koska adoptiovanhemmat olivat hedelmättömiä, he eivät voineet auttaa asiaa.

Connya ja Ulrikea on vaikea erottaa toisistaan. Heidän samanlainen ulkomuotonsa, pukeutumisensa ja hiustyylinsä saattaa olla harkittua, mutta samankaltaisuus ulottuu heidän puhetapaansa, eleisiin, makuun ja huumorintajuun, nauruun. Molempia kuvataan rauhallisiksi, viileiksi ja älykkäiksi. Ympäristön vaikutuksen – jos sitä on ylipäätään olemassa – luulisi olevan heidän kohdallaan paljon voimakkaampi kuin muilla erotetuilla kaksosilla, sillä Ulrike kasvoi Länsi-Saksassa ja Conny jäi muurin itäpuolelle.

Toisistaan tietämättä kasvaneet kaksoset elivät jaetun Saksan molemmilla puolilla hämmästyttävän samankaltaista elämää. Molemmilta leikattiin umpisuoli 16-vuotiaana. Molemmat saivat ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Kummankin ensimmäinen lapsi oli tyttö. Kummatkin ovat eronneet miehistään. Molemmat päätyivät heitä kiinnostavalle alalle, joka molempien kohdalla oli tapahtumien ja festivaalien organisointi.

"Kun puhuimme ensimmäistä kertaa toisillemme puhelimessa, niin tajusimme että ajattelimme samalla tavalla. Pidimme samasta musiikista ja kirjoista. Molemmat olimme harrastelijataiteilijoita. Äänenkorkeutemme oli sama, vaikka aksentti tietysti oli eri. Sitten kirjoitimme kirjeitä ja vaihdoimme valokuvia. Käsialamme oli sama. Näytimme samoilta. Se oli kuin olisin saanut kirjeen itseltäni toisesta elämästä." Tänään Conny ja Ulrike elävät omine perheineen siellä minne ovat juurtuneet, Conny idässä ja Ulrike lännessä. Heidän taloissaan on samat värisävyt.

Yhdessä asiassa he ovat epäonnistuneet. He eivät ole tutustuneet biologiseen äitiinsä, koska tämä on kieltäytynyt tapaamisesta. "Hän ei siedä että häntä muistutetaan ajasta, joka selvästi oli hänelle kestämätöntä", Conny selittää. "Vaikka se särki meidän sydämemme, niin tunsimme että hänen valintaansa täytyy kunnioittaa. Mutta en ole ikinä tuntenut samanlaista tunnetta muita perheenjäseniä kohtaan kuin sisartani kohtaan."

USA:ssa Bernardin ja Neubauerin tutkimuksessa seurattiin salaa 1960-luvulta 1980-luvun alkuun saakka New Yorkin osavaltiossa mielisairaiksi luokitelluilta äideiltä huostaan otettujen ja adoptoitujen lasten kasvamista. 1980-luvulla tutkimus lopetettiin, kun alettiin epäillä, että yleinen mielipide ei hyväksyisi sitä. Tärkein havainto, joka ehdittiin tehdä, oli että erossa kasvatetut kaksoset eivät eroa niistä kaksosista, jotka on kasvatettu yhdessä. He ovat mitä ovat, alusta alkaen sellaisia mitä Luoja heistä loi.

Aina entistä uudempaa, uljaampaa ja täydellisemmin ohjelmoitua ihmiskonetta muokkaavan kasvatustieteen kantaa asiaan en ole selvittänyt, eikä se totta puhuen tämän kirjoittajaa järin kiinnosta.

Kaksoset, vahva todistus siitä että ihminen
on ennen syntymäänsä tehty
- Paavo Haavikko