1700-luvun Seitsemän Päivää kertoo:

Pietari Suuri (1672-1725) oli innokas amatöörihammaslääkäri. Hän näki kerran kuinka mätää hammasta vedettiin pois ja tämä oli hänen mielestään sen verran vaikuttavaa, että hän osti itselleen hampaidenvetotongit. Siitä alkaen tsaarin hovissa säikyttiin Pietari Suuren ilmaantumista näkösälle, sillä tsaari oli minä hetkenä hyvänsä valmis tutkimaan vastaantulijoiden hampaita ja vetämään tongit esiin taskustaan.

Muuan hovimies keksi kiinnostavan tavan hyödyntää tsaarin kiinnostusta. Hän kertoi Pietarille, että hänen vaimonsa kärsii pahasta hammassärystä, mutta hän pelkää mennä hampaidenvetäjän pakeille. Avulias Pietari Suuri sovelsi mielellään käytännön sosiaalipolitiikkaa hovimiehen vaimoon. Vastustuksesta ja kiljunnasta huolimatta Pietari Suuri kamppaili urheasti hampaan kanssa ja sai kuin saikin sen vedetyksi ulos. Myöhemmin hän kuuli, että hampaassa ei ollut mitään vikaa. Hovimies vain oli halunnut antaa vaimolleen opetuksen.

Monen vuosisadan ajan ainoa vähänkin järkevä ammatillinen ura kääpiölle oli ryhtyä hovin viihdyttäjäksi. Pietari Suuri juhlisti toisen poikansa syntymää juhlaillallisilla, joissa pääosassa olivat kääpiöt. Sekä miesten että naisten pöytään tuotiin valtava piiras. Miesten pöydän piiraasta nousi esiin taikinan alta elävä alaston naiskääpiö. Tasapuolisuuden nimessä naisten pöydän piiraasta esiin hyppäsi tiukka hanu, eli alaston mieskääpiö. Tämä ihastuttavan aistikas tapa on säilynyt lähinnä amerikkalaisessa perinteessä, jossa jättimäisistä täytekakuista tupsahtaa esille puputyttöjä.

Preussin kuningas Frederik Wilhelm I (1688-1740) ei välittänyt kääpiöistä. Häntä miellyttivät jätit. Potsdamin jättiläiskaartiin pääsyn edellytyksenä oli kuuden jalan eli noin 185 senttimentrin pituus. Useimmat kaartin jäsenet olivat kaksimetrisiä ja pisin heistä oli lähes kaksi ja puolimetrinen. Kun kaarti sonnustautui parhaimpiinsa ja käytti korkeaa hattua, heidän ulkomuotonsa tavoitteli jopa kolmea metriä. Komeimmat jätit pääsivät öljymaalauksiin. Erään poikkeuksellisen pitkän norjalaisen kuoltua murheellinen Frederik Wilhelm antoi ikuistaa hänet marmoriin.

Valitettavasti useat epätavallisen pitkät miehet olivat samalla henkisesti jälkeenjääneitä. Saksin kuningas antoi Frederikille lahjaksi kahdeksan jalan pituiseksi väitetyn ruotsalaisen, mutta miesparka oli niin lahjaton, että häntä ei saatu ymmärtämään sulkeisharjoitusten rutiineja "monista toistuvista selkäsaunoista huolimatta". Tällainen kävi niin yli Frederikin ymmärryksen, että hän erotti jättimäisen ruotsalaisen kaartista – kertoman mukaan ainoa kerta, kun tällaista oli tapahtunut. Ruotsalaisen loppu oli kurja. Hänen kerrotaan päätyneen Berliiniin, missä hän kuoli kerjäläisenä kadulle.

Frederikin suuruudenhullutus meni niin pitkälle, että hän alkoi kaapata pitkiä miehiä ympäri Eurooppaa. Kuka tahansa riittävän pitkä mies kansallisuudesta, kielestä ja asemasta riippumatta oli vaarassa päätyä Potsdamin kasarmeihin. Poikkeuksellisen pitkä itävaltalainen diplomaatti oli joutua Frederikin agenttien kidnappaamaksi Hannoverissa. Irlantilainen jätti nimeltä Kirkman siepattiin Lontoossa kadulta keskellä kirkasta päivää ja toimitettiin Frederikille. Operaatio maksoi hänelle tuhat puntaa. Italiassa Frederikin agentit kaappasivat pitkän papin kesken messun. Pitkä puuseppä huijattiin puuarkkuun, joka naulattiin tiiviisti umpeen ja toimitettiin Frederikille. Avattuaan arkun ja löydettyään sieltä kuoliaaksi tukehtuneen miehen Frederik käski vangita kyseisen kuninkaallisen hovihankkijan ja heittää hänet tyrmään eliniäkseen.

Aluksi muun Euroopan silmissä Frederikin keräilyharraste herätti huvittuneisuutta. Kun Preussin agentit alkoivat kaapata muiden maiden kansalaisia, se herätti suuttumusta. Sitten herättiin huomaamaan, että Preussin kuningasta voisi mainiosti lahjoa tällä tavalla. Britannian hallitus onnistui neuvottelemaan edullisen sopimuksen, jota edesauttoi Frederikille lähetetyt 15 pitkää irlantilaista. Venäjällä ei haluttu jäädä kilpailussa toiseksi, vaan Pietari Suuri lähetti Fredrikille satoja yli kuuden jalan mittaisia venäläisiä.

Kun pitkien miesten virta alkoi ehtyä, Frederik suuntasi huomionsa rodunjalostukseen. Lain nojalla jokaisen pitkän preussilaisen miehen tuli naida pitkä preussilainen nainen. Frederikin jättikaartin päivät oli kuitenkin luetut. Koska lähes jokainen kaartiin värvätty oli otettu joukkoon vastoin tahtoaan, he kapinoivat säännöllisesti. Ollakseen Frederikin suosikkisotilaita kaartin olot olivat suroastaan kurjat ja joukkojen moraali huono. Vuosittain noin 250 miestä onnistui pakenemaan, mutta kiinnijääneille ei annettu armoa. Heiltä leikattiin nenä ja korvat, minkä jälkeen heidät teljettiin Spandaun vankilaan. Murheellisimmissa tapauksissa jättimiehet turvautuivat itsemurhiin tai lahjoivat vartijat tappamaan heidät.

Frederik Wilhelmin pojan Frederik Suuren avioliitto Brünswick-Bayernin Elizabeth Christinan kanssa oli myös omalaatuinen. Frederikiä ei saanut kukaan nähdä alasti, ei miespalvelija, eikä myöskään vaimo. Pari elikin erillään toisistaan hääpäivästä alkaen. Frederikin sisaren mukaan tähän oli ymmärrettävä syy. Frederik oli niin sukupuolitautien runtelema ja kehnot kirurgiset toimenpiteet olivat jättäneet hänen alaruumiinsa niin rujoon tilaan, että Frederik katsoi parhaaksi pidättäytyä järkyttämästä vaimoaan.

Seitsenvuotisen sodan alkaessa Frederik kirjoitti kuningattarelleen lyhyesti "Madam, kiireelliset asiat ovat estäneet minua kirjoittamasta ennen tätä hetkeä. Lausun tässä jäähyväiseni ja toivotan terveyttä ja tyytyväisyyttä edessä olevina vaikeina aikoina." Seitsemän vuoden päästä Frederik palasi kotiin. Palatsin portin edessä miestänsä odottanut kuningatar ei odottanut turhaan. Kun Frederik nousi vaunuista, hänen ensimmäiset sanansa seitsemään vuoteen kuuluivat: "Madam on lihonut".