Politiikkaa ja urheilua ei kuulemma saisi sekoittaa keskenään, koska se ei ole tarkoituksenmukaista. Tässä on vinha perä. Julkinen ei voi tietenkään olla poliittista. Politiikan sisältöön kuuluvat enemmän ihmisten yksityiset asiat, kuten mitä sarjakuvia saamme lukea ja millaisia animaatioita katsoa ja millaisia tekstiviestejä nämä kaikkien asioiden maailmanmestarit lähettelevät.

Mutta jos epähuomiossa olettaisi niinkin virheellisesti, että urheilulla saattaisi olla poliittista sisältöä, niin merkittävimpiä mielenosoituksellisia urheilusuorituksia nähtiin jääkiekon MM-kisoissa 1969.

Vuoden 1969 MM-kisat oli alkujaan tarkoitus järjestää Prahassa. Elokuussa 1968 järjestetyn Varsovan Liiton yhteisen sotaharjoituksen johdosta Tsekkoslovakia joutui perumaan kisat, jotka siirrettiin Tukholmaan Johanneshovin jäähalliin. Keväällä 1970 puolestaan oli tarkoitus järjestää MM-kisat Torontossa. Kun kansainvälinen liitto kielsi kanadalaisia käyttämästä ammattilaispelaajia, Kanada perui kisat ja boikotoi mokomaa turnausta seuraavat 8 vuotta. Näin MM-kisat järjestettiin Tukholmassa kaksi kertaa peräkkäin.

Kun Suomi oli ottanut ensimmäisen suuren voittonsa 1967 Wienissä kaatamalla Tsekkoslovakian 3-1, sensaatiotuloksen takuumies oli Suomen valmentaja Gustav Bubnik, joka tiesi maanmiestensä tavat. Bubnik oli ilmoittanut joukkueelleen ykskantaan "Huomenna me voitamme. Peli alkaa kello 12.00. Ne eivät ole edes vielä hereillä silloin." Ensimmäisen erän maalit riittivät ja käsittämättömät uutiset valuivat tipoittain Suomeen, jossa oli kaiken huipuksi samaan aikaan kirjapainolakko, joten lehdetkään eivät ilmestyneet.

Ylimpien ystävysten Tsekkoslovakian ja Neuvostoliiton kohdatessa Johanneshovissa 21.3.1969, Tsekkoslovakian joukkue ei ollut enää unessa. Hotelliin oli kannettu satoja kirjeitä ja sähkösanomia joissa toistui sama viesti: "Samantekevää miten pelit muuten sujuu, mutta Neuvostoliitto on lyötävä!"

Neuvostoliiton punakone oli voittanut putkeen kuusi edellistä maailmanmestaruutta ja kolme olympiakultaa neljistä kisoista. Oli päivänselvää kuka lähti otteluun ennakkosuosikkina. Mutta koska Tsekkoslovakia ei voinut hävitä, alkoi käsittämättömiä asioita tapahtua. Neuvostojoukkue oli tullut pelaamaan kiekkoa, mutta Tsekkoslovakia oli saapunut käymään sotaa. Jaroslav Holik oli ottanut teippiä ja peittänyt pelipaidan vaakunan viisisakaraisen tähden. Ele ei jäänyt huomaamatta. Jan Suchyn lämättyä 1-0 Jaroslav Holik sohi mailanpäällään uhitellen kohti Neuvostoliiton maalivahtia Viktor Zingeriä ja haukkui tämän "perkeleen kommunistiksi". Jyrki Laelma muisteli vanhassa artikkelissaan, kuinka 2-0 –maalin jälkeen Jozef Golonka aukaisi harvahampaisen kitansa ja karjui lähimmälle venäläispelaajalle kaikki osaamansa venäjänkieliset hävyttömyydet. Viikkoa myöhemmin Tsekkoslovakia voitti jälleen Neuvostoliiton, nyt 4-3.

Hotelliin lähetettyjen sähkeiden viesti toteutui kirjaimellisesti. Neuvostoliitto-otteluihin keskittynyt Tsekkoslovakia tosiaankaan ei voinut vähempää välittää, miten muissa peleissä kävi. Ruotsia vastaan Tsekkoslovakia ei saanut aikaan maalin maalia. Kaikki kolme päätyivät 16:een pisteeseen ja maalieron perusteella Tsekkoslovakia putosi pronssille.

Kotona Tsekkoslovakiassa kummankin pelin jälkeen puoli miljoonaa ihmistä lähti kadulle juhlimaan voittoa ja lausumaan ääneen joitakin valikoituja mielipiteitä. Prahassa Aeroflotin toimisto kivitettiin. Tsekkoslovakian järjestyskoneisto tukahdutti levottomuudet, joita käytettiin sittemmin syynä savustaa maan johdosta ulos viimeisetkin Prahan kevään jäänteet. Dubcek pakotettiin eroamaan huhtikuussa 1969 ja tilalle nimitettiin Gustav Husak, joka aloitti normalisoinnin aikakauden.  

Vastaavia klassisia epäpoliittisen urheilun kohokohtia ovat olleet mm. Helsingin olympialaisten jalkapallo-ottelut Jugoslavia-Neuvostoliitto sekä Melbournen olympialaisten vesipallo-ottelu Unkari-Neuvostoliitto. Värikkäimmät muistelmat väittävät suurin piirtein että vesi olisi värjäytynyt altaassa punaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa, mutta paljon ei ilmeisesti puuttunut.

Slovakiantaitoisille Jozef Golonkan haastattelu.