1878688.jpg

Kaikki tietävät että hippejä edelsivät beatnikit, mutta kuka edelsi beatnikkejä? Eden Ahbez, maailman ensimmäinen hippi, mies joka 1948 kirjoitti laulun Luonnonlapsi, Nature Boy, jonka Nat King Cole teki tunnetuksi. Ennen Eden Ahbezia vähällä toimeen tuleminen nähtiin suurena surkeutena, josta piti kiivaasti pyrkiä eroon. Ahbez teki siitä ihanteen.

Eden Ahbez (1908-1995) oli syntyjään brooklyniläinen orpo George Aberle, yksi perheen 13:sta lapsesta. Hänet adoptoitiin kansasilaiseen perheeseen ja kasvatettiin nimellä George McGrew. Hän kieltäytyi käyttämästä nimessään eden ahbez isoja kirjaimia, sillä hänen mielestään vain Jumala ja Äärettömyys ansaitsevat ison alkukirjaimen.

Ahbezin elämän ensimmäisestä 40:stä vuodesta tiedetään hyvin vähän. Hän eli kuin kulkuri, hobo, tai ehkä paremminkin intiaani. Hän saapui Los Angelesiin 1941, leiriytyi Hollywood-kirjaimien ensimmäisen L:n alle ja soitti pianoa terveysruokakauppa Eutropheonissa, milloin ei opiskellut itämaista mystiikkaa. Väittämänsä mukaan hän eli vaimonsa ja poikansa kanssa kolmella dollarilla viikossa ja nukkui ulkosalla. He kasvattivat hiuksensa pitkiksi ja söivät vain mielellään itse viljeltyjä kypsentämättömiä hedelmiä ja vihanneksia. Vaimo Anna Jacobsen oli tyyppiä, joka ei voinut kuvitellakaan elävänsä yhdeksästä viiteen työskentelevän miehen kanssa, eikä hän suostunut käyttämään meikkiä. Glamouria ja ylellisyyttä rakastavalle Hollywoodille tällainen pummeilu oli ennenkuulumatonta. Eden Ahbezista kirjoittaneet Joe Romersa ja Pearl Rowe eivät tahoillaan väsy alleviivaamaan "Kuka vuonna 1948 oli kuullut puhuttavankaan koko sanasta "luonnonlapsi"? Ei kukaan. Hän oli 20 vuotta edellä aikaansa."

Nat King Cole oli saanut Eden Ahbezin laulun käsiinsä 1947, ja esitti sitä konserteissaan yleisölle, joka piti kuulemastaan. Cole tarvitsi tekijältä levytysluvan, mutta tekijää oli harvinaisen vaikeaa jäljittää. Lopulta samettiääninen suuri artisti löysi tämän "erikoisen veikon" Hollywoodin L-kirjaimen alta ja sai allekirjoituksen sopimukseen. Kun Nature Boysta tuli listaykkönen kahdeksan viikon ajaksi kesällä 1948, julkisuus keksi samalla Eden Ahbezin. Hänellä oli pitkät hiukset, hän pukeutui kaapuun ja käveli sandaaleissa. Kun herra luonnonlapsi rysäytettiin niin Lifen, Timen kuin Newsweekin kanteen, oli tavallisen tallaajan pysähdyttävä miettimään, eikö luonnonlapsi ollut pikemminkin luonnonoikku. Ahbezia muistettiin myös syytteellä. Herman Yablokoff väitti Luonnonlapsen melodian olevan peräisin hänen laulustaan Shvayg mayn harts, jonka Ahbez oli saattanut kuulla asustaessaan New Yorkissa. Juttu sovittiin oikeussalin ulkopuolella.

Ahbez kirjoitti Nat King Colelle lisää lauluja ja pian hänen materiaaliaan levyttävien artistien joukkoon liittyivät Eartha Kitt, Frankie Laine ja Sam Cooke. Beatnik-aikakauden lopulla 1960-luvun vaihteessa Eden Ahbez levytti ainoan LP:nsä, Eden's Island, jossa beatnik-runoutta yhdistettiin eksotiikkaa tihkuviin sovituksiin. Monien mielestä se oli kaikkien aikojen oudoin levy, eikä se saavuttanut kaupallista menestystä. CD-versio julkaistiin 2005. LP:n jälkeen Ahbez katosi julkisuudesta ja hänestä tuli tärkeä vaikute hippikauden muusikoille, sillä kuten Luonnonlapsessa sanotaan, "The greatest thing you'll ever learn, is just to love and be loved in return".

On odotettua, että jeesuksenkaltaisesta mystikosta ja taiteilijasta kerrotaan ns. inspiroivia anekdootteja. Kun Joe Romersa eli vaikeita aikoja, Eden Ahbez lahjoitti hänelle golfpallon kokoisen maapallon. "Missä päin maailmaa olet?" Ahbez kysyi. Romersa osoitti asuinpaikkansa kartalta. "Ja kuinka suuria ongelmasi ovat?" kysyi Ahbez seuraavaksi. Hänen vaimonsa veli tyytyi toteamaan, että Ahbez on kyllä tästä maailmasta, mutta hän ei ole tässä maailmassa. Tarinan mukaan kerran poliisi pysäytti Ahbezin hänen poikkeavan ulkoasunsa takia ja antoi ymmärtää että on syytä epäillä että Ahbez on karannut mielisairaalasta. Ahbez vastasi tyynesti, että näytän kenties hullulta, mutta en ole. "Ja arvatkaapa mikä on todella hullua? Se että toiset ihmiset eivät näytä hulluilta, mutta he ovat." Poliisi kuuluu miettineen hetken ja sanoneen sitten, että jos joku aiheuttaa Ahbezille ikävyyksiä, hänet saa kutsua apuun.

Henkilöllä, joka söi mitä itse viljeli ja joka käveli kymmenen mailia farmarin luo antaakseen hänelle huilun kiitokseksi pussillisesta viikunoita, ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Jos sellaista kuitenkin ilmeni, Ahbez saattoi ruokkia muurahaisia tiputtamalla keksinmurun kekoon ja miettiä mitä muurahaiset toisilleen siitä sanovat. 

Kuvaava esimerkki Eden Ahbezin ajatusmaailmasta oli mieleenpainuva uni, jonka hän kertoi Romersalle. "Näin unta että kävelin polulla, kun yhtäkkiä vastaan tuli kivenjärkäle. Polku kiersi sen kumpaakin puolta, joten ajattelin että kivi olisi hyvä nostaa pois ettei se olisi tiellä. Nostin kiven ja näin että sen alle oli kaiverrettu nimi: Kopernikus. Jatkoin matkaa ja vastaan tuli toinen järkäle. Nostin senkin pois ja sen alla luki uusi nimi: Galileo. Sitten tuli vastaan kivi, jonka pohjassa luki Kolumbus, ja kun saavuin kivelle, jonka pohjassa luki Einstein, niin tiesin että olen oikealla tiellä."

Tai paljon lyhyemmin sanottuna: "Kun olin nuori, unelmoin pojasta joka etsii Jumalaa. Nyt olen vanha ja unelmoin Jumalasta, joka etsii poikaa."