1932682.jpg

Huomionkipeiden, näyttäviä historiaan jääviä saavutuksia ja suorituksia tehtailevien henkilöiden sarjassa esittelemme tänään Graham Barkerin, joka on onnistunut pääsemään Guinnessin ennätysten kirjaan ainutlaatuisella kokoelmallaan. Herra Barker keräilee napanöyhtää.

Kotisivullaan Barker toteaa, että hän on keräillyt napanöyhtäänsä vuodesta 1984 ja että kun hänen tapaamansa ihmiset kuulevat tästä, he kumman usein kysyvät miksi. Barker viittaa Chestertoniin, jonka mukaan ei ole olemassa mielenkiinnottomia asioita, on vain mielenkiinnottomia ihmisiä, mutta pohtii myös, että huomionarvoisen kokoelman tulee olla poikkeuksellinen, harvinainen, täydellinen ja hyvässä kunnossa. Graham Barkerin napanöyhtäkokoelma täyttää nämä kriteerit loistavasti. Graham Barkerin napanöyhtää on saatavilla vain Graham Barkerin navasta, hän on aniharvoin laiminlyönyt päivittäistä sadonkorjuuta vuoden 1984 jälkeen, ja jotta kokoelma pysyisi hyvässä järjestyksessä, hän tallettaa nöyhdän välittömästi siistiin tilaviin lasipurkkeihin, joita hänelle on kertynyt soma värikäs rivi.

Barker kertoo kohdistaneensa ensimmäistä kertaa toden teolla mielenkiintonsa napanöyhtään 17.1.1984 Brisbanessa. Hänen mieltään alkoi askarruttaa kysymys kuinka paljon napanöyhtää yksi henkilö tuottaa. Ainoa keino selvittää asia oli ryhtyä keräämään sitä tunnollisesti. Ensimmäinen nöyhtä löysi tiensä tyhjään filmipurkkiin.

Napanöyhtä on yksilöllistä. Napanöyhdän synnyssä merkitsevässä roolissa näyttää olevan vatsan karvoitus, joka hankaa vaatteista kuituja. Navan syvyydelläkin on tekemistä asian kanssa, sillä kovin litteään napaan ei kerry mainittavia määriä nöyhtää. Sen sijaan isomahaisilla miehillä nöyhtä kerääntyy pyörteenä muhkeaksi tukoksi kuin kaivon pohjalle. Lukemistaan tieteellisistä selonteoista Barker arvostaa eniten tri Karl Kruszelnickin tutkimusta Sydneyn yliopistossa. Sen mukaan pesukoneen tyypillä on osuutensa. Näyttää siltä että päältä täytettävät pesukoneet kohtelevat vaatteita karkeammin kuin sivusta täytettävät, jolloin kuituja irtoaa enemmän. Nöyhtä voisi olla siis indikaattori pesukoneen hellävaraisuudelle. Kiinnostavaa Barkerin mielestä on, että jos käyttää monenvärisiä vaatteita, vaikkapa kirjavaa paitaa, niin nöyhdän värisävyksi tulee tavallisesti harmaa.

Yli 20 vuoden empiirisen tutkimuksen tuloksena Barker ei suosittele napanöyhdän keräämistä niille, jotka haluavat nopeasti laajan ja painavan kokoelman. Päivittäinen nöyhtäsato on hänen mukaansa niinkin onneton kuin 3,03 milligrammaa. Uransa alussa Barker leikitteli ajatuksella että saisi kerättyä nöyhtää riittävästi vaikkapa tyynyn pehmusteeksi, mutta nykyään hän epäilee, mahtaako niin kunnianhimoinen tavoite koskaan toteutua.

Barkerin napanöyhtäkokoelma on tehnyt hänestä julkkiksen. Guinnessin ennätystenkirjaan pääsy poiki haastatteluja, radio- ja tv-esiintymisiä mm. Jay Lenon showssa. Todellinen palkkio, Barker huomauttaa, on ollut matkojen ja elämysten lisäksi tietoisuus siitä että on tehnyt jotakin ainutlaatuista, ja mikä huvittavinta, kaikki vain sillä keinolla, että on käyttänyt viisi sekuntia päivästään poimimalla nöyhdän purkkiin.

Sittemmin hra Barker on laajentanut keräilyalaansa. Hän kerää nykyään myös partaansa, nimilappuja joissa on tekaistuja nimiä (esim. Jack Hammer) ja leipomoiden leipäpusseja.