Seuraavan kirjoitan sillä oletuksella että henkilöt, joilla on poikkeuksellisen syvällinen ja hienovarainen ajattelu- ja arvostelukyvyn lahja - kuten esim. poliitikot ja totaalilastensuojelijat - eivät kuulu tämän blögin lukijoihin.

Hulluja uutisia lehdistölle syndikoiva This Is True-sivua ja palstaa toimittava Randy Cassignham ei yleensä ole kovin vihainen ihminen, mutta viime vuosina hänen huumorintajunsa on loppunut yhä lyhyempään. Syynä on keksintö nimeltä nollatoleranssi. Hän on joutunut luomaan aivan uuden alakategorian zt, johon hän kerää tämänkaltaisia uutimointeja, jotka ovat omiaan heittämään yli laidan turhat kuvitelmat ihmisapinoiden älykkyydestä:

Lokakuussa 2008 Savannahissa Poolerin peruskoulussa kuvaamataidon tunnilla oli tehtävänä piirtää jotakin jännittävää, nimittäin pelottava halloween-naamari. Viidesluokkalainen Jordan Hood piirsi verisen vampyyrin ja sen alle tekstin "Tapan veren vuoksi". Kuvaamataidon opettaja Lloyd Harold auttoi parantelemaan kömpelöä kuvaa varjostamalla hirviön silmät. Kun pojan luokanvalvoja Melissa Pewey näki piirroksen, hän soitti paikalle vararehtorin ja poliisit. Huolestuneen Luokanvalvojan mielestä kuva oli "häiritsevä" ja sen teksti "saattoi" viitata paikalliseen jengiin nimeltä The Bloods, ja piirroksen veripisarat "ikään kuin muistuttivat" jengin tatuointeja. Pojan äidille kerrottiin, että pisaroiden lukumäärä saattoi viitata siihen kuinka monta ihmistä hänen viidesluokkalaisensa olisi tappanut. Koulun poliisi ei ollut varma, että kuva tarkoittaisi yhtään mitään, joten Jordan selvisi vähällä. Hänet määrättiin vain psykologiseen arviointiin ennen kuin hänelle myönnettiin lupa palata koulutyöhön.

Toukokuussa 2004 Washingtonin osavaltiossa Prosserin yläasteen opiskelija luovutti luonnosvihkonsa tarkastettavaksi. Kuvaamataidon opettaja meni tolaltaan havaitessaan luonnosvihkon sisältävän poliittista taidetta. 15-vuotias mielipiteistään varma nuorukainen oli piirtänyt mm. presidentti Bushin pää pölkyllä, perustuslain liekeissä ja oli sisällyttänyt yhteen piirrokseen tekstin "Lopettakaa sota – terrorismia vastaan". Huolestunut kuvaamataidon opettaja ilmoitti vararehtorille, joka kutsui paikalle – USA:n salaisen palvelun. "Oletamme että hän suoritti tämän teon tietoisena ja omasta vapaasta tahdostaan", perusteli paikallinen poliisipäällikkö tutkintamenetelmien painavuutta. Salainen palvelu suoritti kuulustelun, mutta on epäselvää johtiko se mihinkään seuraamuksiin. Pojan perheystävän mukaan syytetty itse piti tapahtumasarjaa hullunkurisena.

Marraskuussa 1997 Colorado Springsissä 6-vuotias Seamus Morris erotettiin koulusta, koska opinahjo noudatti nollatoleranssia huumeita vastaan. Huume, jota pikku-Seamus oli tarjonnut kaverilleen, oli sitruunakarkki, jonka merkkiä Huolestunut Välituntivalvoja ei tuntenut ja kutsui paikalle ambulanssin. Viranomaisten edustaja väitti, että erehdys oli ymmärrettävä, koska kyseistä karamellia ei saanut muualta kuin terveyskaupasta. St.Claire Lemon Tartsien valmistaja huomautti tähän, että heidän tuotteitaan on saatavilla Coloradon suurimmasta markettiketjusta. Tarmokkaat kouluviranomaiset eivät ainoastaan pitäneet voimassa puolen päivän mittaisen koulusta erottamisen, vaan varoittivat myös Seamusin äitiä, että lapsi joka tuo karkkia kouluun on täysin verrattavissa johonkuhun, joka tuo aseen kouluun.

1996 Lexingtonissa Pohjois-Carolinassa 6-vuotiaasta Johnathan Prevettesta tuli koko maailman tuntema julkkis, kun kuria ja auktoriteettia ylenkatsova ekaluokkalainen oli rikkonut koulun sääntöjä sukupuolisen häirinnän estämiseksi. Pikkupervo Jonathan jäi kiinni itse teosta annettuaan poskipusun luokkatoverilleen. Huolestunut Opettaja Lisa Horne ilmoitti tapauksesta koulun rehtorille, joka rankaisi Johnathania. Häntä kiellettiin osallistumasta jäätelökekkereihin ja lisäksi hänet määrättiin kurinpito-ohjelmaan. Johnathanin hirmustunut äiti soitti radion talk-showhun, josta juttu levisi maailmalle ja puolen vuoden päästä USA:n opetusministeriö joutui kirjoittamaan sukupuolisen häirinnän määritelmän uusiksi. Johnathan olisi tiennyt kertoa, että tyttö oli itse pyytänyt pusua, mutta se ei ketään kiinnostanut.

Tästä huolimatta marraskuussa 1997 nöyryytetty 10-vuotias poika, jolta tyttöporukka oli toistuvasti udellut kenestä hän tykkää, päätti käyttää systeemiä hyväkseen ja ilmiantoi tytöt Huolestuneelle Opettajalle, joka kertoi rehtorille jne. (Valitan tapauksiin sisältyvää tautologiaa.) Joka tapauksessa, coloradolainen McElwainin ala-aste erotti utelevimman tytön koulusta määräajaksi. Jostain syystä vanhemmat nostivat metelin, minkä jälkeen koulu perui päätöksensä. "Todennäköisesti koulussa ylireagoitiin", totesi kunnan tiedottaja, "mutta se riippuu täysin siitä, miten asiaa katsoo".

Huhtikuussa 1999, jälleen kerran Coloradossa, kolme oppilasta erotettiin koulusta Greeleyssa, koska he olivat rikkoneet nollatoleranssia aseita vastaan. Raivohullu kolmikko oli leikkinyt keskenään ampumalla toisiaan vesipistooleilla. Lain mukaan erottaminen koituu välittömästi niiden osaksi, jotka "tuovat, suostuttavat tuomaan, käyttävät, tai pitävät hallussaan koulun alueella tuliasetta tai sen jäljitelmää". Kolmikkoa odotti seuraavaksi viranomaisten kuulustelu.

Maaliskuussa 1998 13-vuotias David Silverstein oli katsonut dokumentin NASAn rakettitutkijasta Homer Hickamista ja päätti seurata hänen jalanjälkiään. Hän rakensi tyhjästä perunalastuputkilosta raketin, jonka voimanlähde oli – kolme tulitikkua. "Raketti", jonka hän oli tuonut kouluun näyttääkseen sitä kavereilleen, löytyi etsinnässä hänen lokerostaan, jolloin Huolestuneet Kouluviranomaiset luokittelivat sen välittömästi aseeksi. Nuori raketti-insinööri toimitettiin poliisiautoon ja kuljetettiin nuorisotuomioistuimen kuultavaksi.

Amerikkalaista vouhotusta, josta ei tarvitse välittää, vai kuinka?

No niinpä.

Jo surullisen kuuluisaksi tulleessa tapauksessa Helsingissä syksyllä 2008 järjestettiin 9-luokkalaisten nuorten taidetyöpaja, jonka teemana oli kauhu. Tarkoitus oli tietoisesti luoda kamalia kuvia kierrättämällä vanhoja leluja. Lopuksi töiden herättämistä ajatuksista keskusteltiin vetäjien ja tekijöiden kesken. Helsingin Sanomiin kuvattiin ommeltu ja askarreltu pehmonalle, joka oli raiskattu.

Kauhun herättäminen onnistui liiankin hyvin. Yleisönosastot repesivät. Yksi opettaja ilmaisi suorasukaisesti työpajan vetäjälle Anne Rossi-Hortolle, että häntä ei tueta. Muutama toimintaan itse osallistunut nuori kirjoitti oman vastineensa. Kypsät aikuisihmiset kuittasivat vastineet sanomalla että ei ole merkitystä sillä, kuinka etevästi nämä nuoret osaavat ilmaista ajatuksensa, ja jatkoivat puhumalla epäselvästi ja epäloogisesti jostakin aivan muusta.

Lahden ammattikorkeakoulun taideinstituutista erotettiin syksyllä 2008 taideopiskelija Riina Hänninen. Instituutin yliopettajan mukaan ohjaava opettaja ilmoitti Hännisen kahdenkeskisessä keskustelussa kertoneen, että hän suunnitteli koulusurmaa. Asiasta ilmoitettiin poliisille, joka kuvasi Hännisen työt, kertoi Helsingin Sanomat 16.12.2008. Hännisen versio asiasta on, että hän ei ole uhkaillut, mutta hänen työnsä, rikotut nuket ja särkymisen kuvat olivat saaneet Huolestuneen Ohjaavan Opettajan pois tolaltaan.

Poliisin mielestä se oli pakotettu toimimaan, kun koulu pyysi estämään mahdollisen koulusurman valmistelua. Hänninen heräsi aamulla kotonaan ovikellon soittoon poliisin tullessa usean miehen voimin pidättämään häntä. Kun koulussa selvitettiin asiaa, opiskelija määrättiin poistumaan tilaisuudesta, jossa ohjaava opettaja selitti näkemystään oppilaskunnalle.

Sittemmin opettaja on pyytänyt Hännisen mukaan tapahtumaa anteeksi. "Mutta hän ei ole kumonnut väitettään koulusurman valmistelusta. Opettajan auktoriteettia ei missään vaiheessa ole asetettu kyseenalaiseksi, vaan vain häntä uskottiin." Hänninen kertoo olleensa koulukiusattu ala- ja yläasteella. "Minulla oli erikoiset vaatteet, ja olin punkkarityttö. Olen outo. Teen töitä kipeistä aiheista, jotta niihin saataisiin uusia näkökulmia. Väkivaltaan syyllistyvät nuoret ovat kuin halvaantuneita. He ovat yksin, eivätkä he löydä järkevää tapaa toimia. He luulevat, että heillä on jäljellä vain yksi tie."

Francois Truffautilla oli hyvä elokuva nimeltä 400 kepposta ja Jean Vigolla sellainen filmi kuin Nolla käytöksessä. Katsokaapa ne joskus. Ei tässä minulla muuta.