Yhdysvalloissa ministerit joutuvat eroamaan, jos ovat palkanneet laittomasti maahan saapuneen meksikolaisen taloudenhoitajan. Ruotsissa ministerit joutuvat eroamaan, jos ovat jättäneet tv-lupansa maksamatta. Suomessa – jääköön sanomatta.

Kaikki nämä jutut ovat jokseenkin tyhjänpäiväisiä. Kunnollisen saippuaoopperan aineksiksi tarvitaan jotakin väkevämpää; tonttu, joka kerran kiinni jäätyään yrittää selvitä pälkähästä valehtelemalla, valehtelemalla vielä uudelleen, valehtelemalla vielä senkin jälkeen uudelleen, eikä pahitteeksi olisi, jos juttuun saataisiin mukaan kaunisteltuja ansioluetteloita, esimerkkejä uskomattomasta pihiydestä, ja kaiken kruunuksi prostituoitu.

The Australian-lehti kertoi maaliskuun lopussa merkillisen tarinan tuomari Marcus Einfeldistä, jonka pudotus maan oikeuslaitoksen huipulta vankilaan on aivan hämmästyttävä. Kaiken käynnisti 77 dollarin ylinopeussakko.

Marcus Einfeld oli ollut Australian johtava ihmisoikeusjuristi 30 vuoden ajan ja tehnyt pitkän uran tuomarina, silloin kun hän ei omistautunut mieliharrastukselleen kriketin pelaamiselle pääministeri John Howardin kanssa. Innokkaimmat Einfeldin ihailijat kutsuivat häntä eläväksi kansallisaarteeksi. Hän vastaanotti arvonimiä ja huomattavia nimityksiä. 2002 hänelle myönnettiin YK:n rauhanpalkinto. Eläkkeelle siirtyessään hän oli ollut 13 yhtiön tai säätiön johdossa.

8.1.2006 automaattivalvontakamera taltioi herra Einfeldin auton ajamassa 60 km/h viidenkympin rajoitusalueella sydneyläisellä kadulla. Liikennerikkomuksesta hänelle langetettiin 77 Australian dollarin sakot ja kolme rangaistuspistettä ajokorttiin.

Einfeld ilmoitti, että hän oli lainannut autonsa vanhalle ystävälleen Teresa Brennanille, floridalaiselle professorille, joka oli kuollut palattuaan Yhdysvaltoihin. Oikeus totesi että syytettä ei voi näyttää toteen ja hylkäsi jutun.

Kuinka ollakaan, Daily Telegraphin toimittaja saapui Einfeldin luokse ihmettelemään asiaa. Rouva Brennan oli nimittäin ollut kuolleena jo kolme vuotta. Einfeld vastasi, että kyseessä oli aivan toinen Therese tai Terese Brennan. Hänkin oli harmillisesti kuollut pian palattuaan Yhdysvaltoihin. Syyttäjänvirasto osoitti uutta kiinnostusta tapaukseen ja Einfeld palkkasi PR-firman tuekseen. Hetimiten hän järjesti lehdistötilaisuuden ja vakuutti, että elävä professori Brennan tulee esittämään lausunnon, joka vapauttaa hänet epäilyksistä. ”Minä en ajanut autoani, jonka valvontakamera kuvasi kyseisenä päivänä, tästä pidän kiinni” hän intti.

Kuinka ollakaan, matkapuhelintiedot osoittivat että herra Einfeld oli kuin olikin ollut kameran toiminta-alueella kyseisenä hetkenä, eikä hän ollut yksin. Hänen seurassaan oli muuan journalisti Vivian Schenker, jota Einfeld kuskasi kotiinsa lounaalta ravintolasta, jonka nimi oli – älkää naurako – Pilu.

Herra Einfeld tunsi äkillistä tarvetta täsmentää asioita. Hän ilmoitti seuraavaksi, että kyseisenä päivänä hän ajoi äitinsä Toyota Corollaa, ei omaa autoaan. Kuinka ollakaan, hra Einfeldin äidin asuintalon luona kuvattu valvontakameran taltiointi osoitti, että auto ei ollut liikahtanut paikaltaan koko päivänä.

Einfeld toivotti tervetulleeksi täyden tutkimuksen toimistaan ja julkinen sana otti haasteen vastaan. Hänen ansioluettelonsa alkoi hajota käsiin. Kävi ilmi, että Einfeld oli ostanut amerikkalaisista postimyyntidiplomi-yliopistoista kaksi tutkintoa, ei ollutkaan toiminut erään yhtiön johdossa vaikka oli niin väittänyt, ja hänen tuomionsakin perustuivat toisten työlle, mitä pikkuseikkaa hän ei vaivautunut mainitsemaan. Hänen kautensa ihmisoikeuskomission johdossa oli katkennut ennenaikaisesti, kun hänelle oli esitetty kuuleman mukaan joitakin kysymyksiä ulkomaanmatkalla kadonneesta päällystakista, josta hän oli perinyt korvauksia kahdesti. Tarkemmin katsottuna myös selitys ulkomaisesta vieraasta joka sattumoisin ajoi hänen autoaan näytti kumman tutulta. Hän oli vedonnut samaan selitykseen jo kolmesti.

Tarina ei olisi täydellinen, ellei saataisi vielä sivuosan esittäjäksi prostituoitua. Kuinka ollakaan, pian sellainen ilmaantui, Marie Christos. Eräs hänen asiakkaistaan oli asianajaja Michael Ryan, sattumoisin hra Einfeldin tärkein työtoveri. Rva Christos sai tilaisuuden kaivella Ryanin paperikoria ja löysi sieltä kiinnostavia asioita. Hän toimitti paperit välittömästi poliisille ja medialle. Rva Christos ilmoitti, että hän käyttäisi uutta pukua joka päivä kun Einfeld istui oikeudessa, ja hän onnistui pääsemään myös tv-kuvaan yhdessä Einfeldin kanssa. Kameroiden käydessä Christos kujersi ”Hei Marcus, minä olen Marie Christos, Michael Ryanin prostituoitu.” Jostain syystä hra Ryan katsoi sopivaksi vaihtaa alaa.

Marcus Einfeld tuomittiin 20.3.2009 kolmeksi vuodeksi vankeuteen väärästä valasta ja oikeuden harhauttamisesta. Kaikki eivät olleet tuomiosta samaa mieltä. Samaan aikaan Australiassa tuomittiin muuan nainen kahdeksi vuodeksi vankilaan miehensä murhasta, mikä herätti joitakin kysymyksiä suhteellisuudentajusta. Itse asiasta kuultuna Einfeld totesi ”En ole mielestäni vähääkään vilpillinen henkilö. Tein vain virheen.” Ei vähääkään vilpillinen Einfeld voi hakea pääsyä ehdonalaiseen kahden vuoden kuluttua.