1260067577_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Leppäkerttupornoa Markantalon miehen katsellessa

 

Hyvä on, sen ymmärtää jotenkin, että on syytä varoa kirjoittamasta emailiin tai blogiin ”porno”, koska filtteri tai ylläpito ryhtyy automaagisiin toimenpiteisiin. (Terveisiä jek:ille, jonka blogipalvelin suuttui sukupuolitieteen termistöstä.) Siksi kehitettiin tilalle ”pr0n”, joka alkaa olla niin yleinen eufemismi, että siitä on tullut toimimaton. Bondagen vääntäminen blondageksi on saanut minut epäröimään, onko siinä sama idea, vai onko kyseessä sittenkin osoitus amerikkalaisten tunnetusta kyvystä hallita omaa äidinkieltään. Mutta sekin kalpenee nyt! Olen nähnyt kaiken huipun.

Lähdin katsomaan, olisiko netissä huvittavaisia sattumuksia, jotka liittyvät hyönteisiin. Sain (höhöhö) ensimmäi-seksi (höhöhö2) hakutulok-seksi (höhöhö3) tämän:


HOTTEST INSECT STORIES – MUST SEE - Share your insect experience here!

Käskystä.

Kuumin hyönteiskokemukseni saattoi sattua jo varhaisella iällä, kun lähdimme hyväuskoisina mökin läheiselle asumattomalle Äijänpäänluodolle muistaakseni kahviretkelle. Tutkin vilkkaasti ja uteliaasti ympäristöä ja muistan astuneeni kuivan puunkarahkan päälle. Alas tippui ampiaispesä. Miljoona ampiaista yhtäkkiä kimpussani. Muistikuvani seuraavista vaiheista ovat hyvin hatarat, mutta minut kaapattiin takaisin soutuveneeseen, jota isä alkoi kiskoa takaisin kotirantaan samalla kun itkin valtoimenaan. Mökillä oli salvaa ja kivutkin lakkasivat varmaan aikanaan.

Ryhmäseksi hyönteisten kanssa menetti jonkin verran hohtoaan tämän rajuhkon ekakerran seurauksena.

Nyt jo vainajoitunut Roope-koiramme oli siitä erikoinen tapaus, että hän söi kärpäsiä. Nukkumisesta ei tietenkään tule mitään, kun kärpäsiä pörrää ympärillä, joten Roope ratkaisi asian nostamalla kaulan pystyyn ja odottamalla vaanien oikeaa hetkeä. Sen jälkeen kuului mojova GLOMP ja tyytyväistä maiskutusta. Mainitunlaisesta eroottisesta käytöksestä tehtiin havaintoja myös öiseen aikaan.

Ilmeisesti Roope oli jakanut hänkin joskus ampiaisten kanssa muutaman intiimin hetken. Hän suhtautui suurella epäluulolla keltamustaraitaisiin pörrääviin olioihin ja surinaan ylimalkaan. Ikävä koirankuje, jonka seurauksia kuitenkin aina silloin tällöin tuli tarkasteltua (luonnollisesti puhtaan tieteellisessä mielessä), oli pyydystää ampiainen ikkunasta tulitikkurasiaan ja viedä se koiran korvan lähelle. Roope muisti välittömästi, että hänellä olikin juuri erittäin tärkeää asiaa jossain ihan muualla, esimerkiksi sängyn alla.

Erikoiselta vaikutti se, että tämä s/m-hyönteisseksin traumaattinen vaikutus ulottui myös pölynimureihin. Kun imuroitiin, Roope valpastui ja tarkkaili tilannetta silmä kovana. Imurin lähestyessä huonetta lurppakorvat alkoivat liikahdella levottomasti. Kun varmistui, että ihmisen hyväkäs aikoo tosiaankin tulla surisevan helvetinkoneen kanssa juuri samaan huoneeseen, missä Roope makasi ketään provosoimatta, hän hyppäsi jaloilleen ja käveli mielenosoituksellisesti huoneesta ulos.

Tarkemmin ajatellen pölynimurin täytyy olla koirasta perin juurin epäilyttävä kapistus. Se imee kaikki kodikkaat karvat pois nurkista ja siitä lähtee mitä omituisimpia hajuja.

Perehtyessämme tarkemmin hyönteisseksin salattuun maailmaan meille valkenee, että luontodokumentaristit eivät ole sittenkään niin pakkomielteisen rivoja kuin mitä luonto-ohjelmista voisi päätellä, vaan villi ja vapaa luonto ei kertakaikkiaan ymmärrä tabuja.

Tavallinen banaanikärpänen, jota käytetään vieläkin ahkerasti genetiikan tutkimuksissa, koska se on öh, lisääntymiskyvyiltään niin, öh, viriili, kykenee muuttamaan sukupuoltaan. Urospuoleisista kärpäsistä voi tulla naaraita ja päinvastoin, ja tämä drag-show tapahtuu luontaisesti ilman kirurgiaa. Geneettisesti muunnellut naaraat torjuivat urosten aikeet ja kävivät miesmäisiin kosiorituaaleihin värisyttämällä siipiään, nuolemalla toisten naaraiden sukupuolielimiä ja taivuttamalla selkäänsä halukkuttaan osoittaakseen. Hillittömään lesboiluun toi vaihtelua geneettisesti muunneltujen uroskärpästen homoseksuaalinen toiminta.

Leppäkertun sukuinen meksikolainen papukuoriainen (Epilachna varivestis) osoittaa lemmenrituaaleissaan etelämaalaisen machoa asennetta. Uroksen genitaalit ovat tavattoman piikikkäät ja lukitsevat hidalgon senoritaansa vasten kuin siveysvyö. Näin saavutetaan kaksi tavoitetta; uuden elämän rakennusaineita ei vuoda hukkaan, mikä Raamatunkin mielestä jo oli tuomittavaa, eikä partneri erehdy hankkiutumaan vieraisiin. Tällainen parittelu on tietysti naaraalle kivuliasta, mutta siitä huolimatta jotkin nymfomaiset papukuoriaisnaaraat haluaisivat päästä tekemisiin useiden hombrien kanssa. Yhtenä syynä tähän on se, että uroksen siemenneste on tärkeä osa naaraan ruokavaliota. Jopa kymmenesosa naaraan ruumiinpainosta voi olla spermaa, mikä on tärkeä vesilähde muuten kuivaa ruokavaliota noudattavalle papukuoriaiselle. Miehenjanoisten naaraiden epäillään olevankin ennen kaikkea janoisia.

Oraalista hyönteisseksiä ei sovi unohtaa. Marunasirkkakoiraalla on lihaisat takasiivet, joita naaras mielellään mutustelee yhdynnän aikana. Mutustelu johtaa usein siihen, etä naaras syö koiraan siivet irti, mutta eipä niitä enää tarvitakaan enää koskaan sen jälkeen kun lentävä spermapankki on löytänyt diskonttotilin. Toisinaan sirkkanaaras syö selkääkin, aikaansaaden syviä haavoja, ja juo uroksen ruumiinnesteet saman tien, sillä kasvavat pikku sirkat tarvitsevat paljon ravintoa. Tällä tavalla se, mitä sulhasesta jää jäljelle, pysyy myös morsiamelleen uskollisena.

Rukoilijasirkan tavat tunnetaan.

Kukista ja mehiläisistä puheenollen, orkideasääski (Lissiopimpla excelsa) johtaa meidät seksuaalisen viidakon hämärimille sivupoluille, kasviseksin maailmaan. Orkideat houkuttelevat luokseen urossääskiä levittämällä naarassääsken hajua. (Ilmeisesti ei Chanel 5). Australialainen orkidea saa urossäskien pään niin pyörälle, että ne saapuvat parvina ruiskimaan orkidean terälehdille ja vievät mennessään orkidean siitepölyä, mikä hedelmöittää kasvin. Kaiken huipuksi naarassääsket eivät voisi tästä vähempää välittää, sillä ne pystyvät lisääntymään yksineuvoisesti. Kai niiden on pakko, kun julkiset kukat vievät ukkojen huomion.

Eksoottista erotiikkaa ei tarvitse etsiä edes kaukaa. Tavallinen (tosin nykypäivänä tavaton) lutikka harrastaa leikkejä, jotka pakenevat määrittelyä. Uroslutikat suhtautuvat epäluuloisesti naaraiden emättimiin. Mieluummin ne yhtyvät naaraaseen survaisemalla ulokkeensa naaraan mahan läpi. Ejakulaatio suuntautuu suoraan naaraan verenkiertoon, mistä siittiöt hakeutuvat naaraan munasoluihin ja hedelmöittävät ne. Arvata saattaa, mitä naaraat tällaisista mieltymyksistä ajattelevat. Niinpä ne ovat kehittäneet vatsansa päälle sienimäisen kerroksen, joka ottaa vastaan uroksen terävän peniksen. Koska halullisista naaraista on jostain kumman syystä kova kilpailu, uroslutikat pistelevät kiihkeässä tiimellyksessä myös toisiaan. Niinpä ne ovat kehittäneet samanlaiset suojakilvet kuin naaraatkin.

Kuten kaikki muistamme, jotkin vuodet ovat erityisen kiihkeitä leppäkerttuvuosia, jolloin populaatio kasvaa räjähdyksenomaisesti kohdatakseen piakkoin vääjäämättä malthusilaisen loppunsa. Leppäkertulla on tähän hyvät edellytykset, sillä leppäkerttu-uros vauhtiin päästyään saattaa höyrytä naaraan päällä 18 tuntia yhtä mittaa. Lienee ymmärrettävää, että moisessa kiihkossa leppäkerttu-uros saattaa hairahtua jopa nekrofiliaan kuolleiden leppäkerttujen kanssa. Jatkuvan irstailun johdosta sukupuolitaudit ovat leppäkerttujen parissa valitettavan yleisiä.

Kiinnostava sivu leppäkerttujen ehkäisystä herätti suuria odotuksia, mutta osoittautui, että se oli aiheeseemme nähden harhaanjohtavasti nimetty. Kyseessä ei ollutkaan kontraseptiivi- vaan annihilointiresepti. Äskeisten esimerkkien valossa ehkä näin on jopa parempi.