Menemiskatsaus: Niin kauan kuin muistan, olen aina mainostanut, että taideraadit ovat perseestä. Kostoksi minut istutettiin taideraatiin. Kävin myös puhumassa potaskaa Orivedellä, heitin käsikirjoituksen kust’antajalle ja painun ensi viikonloppuna jatkamaan potaskan puhumista Oulussa.
Ja nyt asiaan.
Olen tarmokkaasti yrittänyt selvittää usean kuukauden ajan mitä lempoa tarkalleen ottaen on ortotopologia, mutta kukaan ei osaa kertoa. Aiheesta järjestettiin näyttely vuonna 2004 Oulussa, mutta en ollut paikalla.
Mahtoiko kukaan muu tietääkään mitä ortotopologia on, paitsi Aapo Heikkilä (1931-1993). Hän ilmestyi Oulun yliopistoon joskus vuoden 1960 paikkeilla ja luennoi tieteenalastaan Oulun lisäksi muissakin yliopistoissa. Hänelle osoitettiin jopa oma työhuone, fysiikan laitoksen siivouskomero. Hänen muotokuvansa roikkuu Heikkilän sille itse valitsemalla paikalla, teoreettisen fysiikan laitoksen kahvihuoneen seinällä.
Ennen kuin Heikkilästä tuli hortobotanomi, sielun maisema-arkkitehti sekä kaikkien tunnettujen tieteiden kunniatohtori, kuten hänen diplominsa ja tunnustuspalkintonsa vakuuttavat, hän ansaitsi leipäänsä valeopettajana ja valelääkärinä. Pulkkilassa hän pääsi kansakoulun opettajaksi kansakoulupohjalta. Puuttuvien kelpoisuustodistuksien ongelman Heikkilä ratkaisi ortotopologisen käytännöllisesti: hän kirjoitti ne itse.
Seuraavaksi Aapo Heikkilä tavattiin harjoittamasta psykiatrin tointa Vaasassa. Tapausten kulusta kerrotaan, että joko vuokranantaja alkoi periä rahojaan tai apteekin farmaseutit alkoivat ihmetellä tri Heikkilän kirjoittamia reseptejä, mutta lopputulos oli sama: viranomaisten uteliaisuus heräsi. Petoksesta vankilaan tuomittu Heikkilä vetosi välittömästi presidentti Kekkoseen, joka katsoikin oikeaksi armahtaa Heikkilän, koska hänen toimintansa ei aiheuttanut pysyvää vahinkoa. Asiaan saattoivat vaikuttaa myös Heikkilän naispotilaat, joiden mielestä Heikkilän vastaanotoilla oli heille pelkästään myönteisiä seurauksia.
Oulun yliopisto perustettiin 1958. Heti kohta paikalle etsiytyi kukapa muu kuin Aapo Heikkilä. Hänellä ei ollut ylioppilastutkintoa eikä opinto-oikeutta, mutta luennothan ovat julkisia yleisötilaisuuksia. Opinhaluinen Heikkilä viihtyi matematiikan, fysiikan ja kemian luennoilla ja alkoi kehitellä mielessään ilmeisen havukka-ahomaista maailmanjärjestystä.
Nyt tarkkana. Ortotopologiassa tutkitaan para-avaruuden dimensioita. Yksittäisinä tutkimuskohteina voivat olla, kuten esimerkiksi Heikkilällä, gorbitaali, sininen elektroni sekä ultra- ja infrafiltterit. Kierteisgalaksin hypotenuusa on myös huomioon otettava seikka. Ortotopologia-termi syntyi 1960-luvulla, kun Heikkilä esitteli kaavojaan matematiikan professori Klaus Valalle, joka ärähti ”Mitä tämä on? Ortotopologiaako? Ei tämä ole matematiikkaa, tämähän taitaa olla maantiedettä.” Viikon päästä Heikkilä palasi takaisin ja kertoi, että maantieteen laitoksella oltiin sitä mieltä, että ei tämä kyllä maantiedettäkään ole.
Rajoja rikkovasta ja uutta luovasta ortotopologiasta tuli suosittu oppiaine Oulun yliopistossa. Heikklän luento oli ohjelmassa syyslukukauden alussa, eivätkä fuksit tienneet mitä odottaa. Kokeneemmat opiskelijat pidättelivät nauruaan. Hämmentyneiden ensihetkien jälkeen luennon loppu sujui railakkaan huvittuneessa ja hyväntahtoisessa ilmapiirissä. Heikkilän joululuennoissa aiheena saattoi olla aina ajankohtainen tontun pään tilavuuden laskeminen.
Laskuharjoituksissa parhaiten menestyneet opiskelijat saivat akateemisemman meriitin puutteessa ortotopologian suurmestarin arvonimen. Puuta heinää vastaamalla ei suinkaan menestynyt, sillä vastausten arvioinnissa Heikkilä piti kriteereinään hyvää laskentataitoa ja tehtävän kysymyksen oivaltamista.
Aapo Heikkilästä sukeutui Oulun yliopiston virallinen maskotti, joka pistäysi mielellään tarkastuskäynneillä yliopiston eri laitoksissa väittelemässä kollegojensa kanssa. ”Tyyliksi tuli, että Aapo sai pitää pikku esitelmän, sitten hänelle annettiin siitä vähän rahaa ja hän lähti", muisteli Kaleva-lehdessä dosentti Mikko Saarela, joka ehti seurata vierestä Heikkilän hämmästyttävää akateemista uraa vuodesta 1968 alkaen. ”Kun yliopiston käytävillä satuttiin kohdakkain, Aapo tiedusteli "finanssitilannetta". Siitä tiesi, että pieni rahalahjoitus olisi suotava. "Osa antoi mielellään, osa koetti kiertää seinänviertä". Jos joku yritti selittää, että hänellä ei ole nyt viiskymppistä pienempää, niin Heikkilä totesi rauhallisesti että hänellä on kyllä antaa vaihtorahaa takaisin. Opiskelijoiden keskuudessa kerättiin aina luennon jälkeen kolehti, joka tuotti joskus jopa tuhatkin markkaa. Toinen rahanhankintakeino virallista oppituolia hallitsemattomalle Heikkilälle oli myydä orto-osakkeita. Toisin kuin tavanomaisissa osakkeissa, orto-osakkeen omistaja maksoi osinkoa Aapo Heikkilälle. Koronkiskonnasta ei ollut kyse, sillä osakkeen tuotto oli sidottu indeksiin, nimittäin alakuppila-indeksiin.
Oliko Heikkilä tosissaan? ”Vaikea sanoa", mietti dosentti Saarela. "Varmasti hänellä oli sellainen idea tieteestään, että kun kaikki muut puhuvat höpöjä, miksen minäkin. Totta kai huumoria oli myös mukana, mutta kyllä hän väitteli asioista ihan tosissaan, kun ruvettiin väittelemään. Luulen, että tietyllä tavalla hän uskoi tieteeseensä. Täällä luennoidaan asioista, joita on vaikea ymmärtää, ja varmaan kaikki kokivat, että kysymyksessä oli parodia. Maallikosta Aapon opetukset olisivat voineet kuulostaa aivan päteviltä."
Aapo Heikkilä saattoi olla koko Oulun yliopiston tunnetuin henkilö, joka keräsi medianäkyvyyttä tv-uutisia myöten. Hänet valittiin opiskelijoiden kansanliikkeen voimin vuoden oululaiseksi vuonna 1987 yli 500 äänellä. Heikkilän kohtalona oli menehtyä rauhallisesti junassa luentomatkalla ortotopologian sanomaa viedessään.
Kommentit