Kaikkeahan aina pitäisi. Minunkin olisi monta kertaa jo pitänyt maalata silmäkuvia. Monesti etenkin lapsena ihmettelin symmetrisiä, monivärisiä kuvioita, jotka syntyvät kun silmää painaa sormella. Kuvioissa oli oma kiehtovuutensa ja ne vaihtoivat muotoa ja värejä kuin kaleidoskooppi. Niiden tallentaminen ei tahtonut koskaan onnistua, koska ne häipyivät siinä samassa, mutta jos hahmottaisi yleisimmän kuvion, siinä olisi vihreä ristikko tummansinisellä pohjalla, ja ristikon ympärillä säteittäisiä ympyröitä.

Ilmiölle on tietysti selityksensä. Kuvasignaali syntyy verkkokalvossa paineen tuloksena.

Tieteen parissa hurjimmat luupäät ovat menneet vielä pidemmälle, ja näistä luupäistä aivan ensimmäisenä on mainittava Isaac Newton. Alkemian harrastuksen, Raamatun tutkimuksen, putoilevien omenoiden tarkastelun (Voltairen mukaan)  ja Leibnizin kanssa riitelyn lisäksi Newtonilla oli aikaa väritutkimukselle. Vuonna 1666 ilmestyneessä teoksessa Väreistä (Of Colours) Newton kertoo tieteellisestä kokeesta, jossa hän puukotti silmäänsä nähdäkseen uteliaana poikana mitä mahtaisi tapahtua.

”Otin äimän (bodkin, tylppä neula, jota käytetään pitsitöissä ym.) ja painoin sen silmän ja luun väliin niin syvälle kuin suinkin kykenin ja painoin silmääni äimän kärjellä. Näin ilmeni lukuisia valkoisia, tummia ja värillisiä ympyröitä. Ympyrät olivat voimakkaimmillaan kun hieroin silmämunaa neulan kärjellä. Jos annoin silmän ja äimän olla paikoillaan, vaikkakin edelleen silmää painaen, kuviot haalistuivat vähitellen ja usein katosivat, kunnes ne palasivat liikuttaessani silmää tai neulaa.”

Newtonin näkö ei kuuleman mukaan kärsinyt tästä arvelluttavasta eksperimentaatiosta. Silmän pahoinpitelyn jälkeen hän kehitti paljon elegantimman tutkimustavan ja totesi, että prisma hajoittaa valon sateenkaaren spektrin värisävyihin, millä tuli todistetuksi hämmästyttävä tosiasia, että värit ovatkin valoa. Koska Newtonille ei oltu kerrottu, että väreillä oli eri aallonpituutensa, hän joutui turvautumaan toisenlaiseen erottelutapaan: hän merkitsi eri värit eri nuoteilla. Täydellisen väriympyrän asteikko käsitti yhden oktaavin.