Kuten muistetaan, Ollin pakinassa Sotisati koliklaria Suomen valtio sai laillisesti omistukseensa Kuun. Epäluuloisen vävymiehen tietoon tuli, että kuunvaloa käytettiin lannoitteen mittana, mutta Kuuta ei oltu toimitettu vakaajan konttoriin. Luonnollisesti kyseinen laiton mitta oli takavarikoitava.

Jokin aika sitten espanjalainen Angeles Duran ilmoitti maailmalle hankkineensa omistukseensa Auringon. Hän heilutteli AFP:n reportterille julkisen notaarin vahvistamaa valtaustodistusta ja suunnitteli lyövänsä valtauksellaan rahoiksi. Duran oli tutustunut YK:n Avaruussopimukseen vuodelta 1967 ja löytänyt siitä kiinnostavan porsaanreiän. Sopimus kiistää selvin sanoin ”valtioita kansallistamasta taivaankappaleita omistukseensa miehitystoimilla tai muilla tavoin”. Yksityishenkilöistä ei sanota mitään.

Tajuttuaan asian galicialainen rouva Duran, 49, hankki välittömästi itselleen paperit, jotka todistavat että hän omistaa Auringon, täsmällisesti ilmaistuna ”aurinkokunnan keskustassa sijaitsevan tähden tyyppiä G2, jonka keskimääräinen etäisyys Maasta on noin 149 600 000 kilometriä.”

Rva Duranin suunnitelmissa on veloittaa kaikilta auringon käyttäjiltä käyttömaksu. Puolet tuloista hän aikoo luovuttaa Espanjan hallitukselle ja 20% valtion eläkerahastolle. 10% tuloista käytettäisiin tieteelliseen tutkimukseen ja 10% maailman nälän poistamiseen. Rouva Duran itse tyytyy viimeiseen kymmeneen prosenttiin tuloista. ”En ole hölmö”, muistaa rouva Duran korostaa. ”Tunnen lain. Kuka tahansa olisi voinut tehdä tämän. Se vain pälkähti minun päähäni ensin. On korkea aika alkaa tehdä asioita oikein. Ja jos keksitään keino, jolla hankitaan tuloja, kohennetaan taloutta ja ihmisten hyvinvointia, niin miksi ihmeessä ei?”

On pakko huomauttaa, että Angeles Duran on väärässä. Hän ei keksinyt tätä ensimmäisenä. 1980-luvun alussa nevadalainen Dennis Hope keksi avaruuslainsäädännöstä saman pykälän, ja alkoi myydä kiinteistöjä Maan Kuusta. Yritteliäs hra Hope lähetteli kirjeitä asiasta YK:lle ja maailman hallituksille, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto mukaan luettuna, ja tarjosi heille sopimusta asiasta.

 

Hallitukset eivät tuntuneet innostuvan näin houkuttelevasta tarjouksesta, mutta yksityishenkilöille hra Hope omien sanojensa myy joka päivä 1500 kiinteistöä edulliseen hintaan 19,79 euroa eekkeriltä. Onnellisten Kuun omistajien joukossa on kuuluisuuksia, miljonäärejä, ja jopa kaksi entistä Yhdysvaltojen presidenttiä, Jimmy Carter ja edesmenneen Ronald Reaganin perikunta. Herra Hope on ansainnut kiinteistökaupoilla yhdeksän miljoonaa dollaria. Kuuta on edelleen kaupan, kuten myös ”ulkoavaruudellisia domain-nimiä” ja muuta avaruusaiheista kauppatavaraa. ”Tämä ei ole kovin tieteellistä”, Dennis Hope tunnustaa, ”mutta tosi hauskaa.”

 

Siltä varalta, että Kuu olisi jonakin päivänä jaettu loppuun, Dennis Hope on laajentanut valikoimaansa. Hänen nettikauppansa www.buymars.com tarjoaa edullisia lomapalstoja Marsista. Englannin haarakonttorissa on kaupan siirtolapuutarhatontteja Venuksessa. Toimitusehdoista ei ole mainintaa.

 

Haagilainen avaruusoikeuden juristi Tanja Masson-Zwaan suhtautuu taivaankappaleita kohtaan esitettyihin vaatimuksiin rauhallisesti. ”Väitetään, että sopimukset sitovat vain valtioita, mutta eivät yksityishenkilöitä. Se ei pidä paikkaansa. Jokainen yksityishenkilö on valtion kansalainen. Toisaalta avaruudessa on omistusoikeutta. Jos valtio tai yhteisö rakentaa tukikohdan tai lähettää vaikka kuuauton taivaankappaleen pinnalle, se omistaa sen. Mutta aluevaatimuksia ei tunnusteta.”

 

Alkaakin mietityttää, onko rouva Duran ajatellut asiaa loppuun saakka. Aurinko on nimittäin silminnähden haitallinen tuote, jonka jakelu kuluttajille – jotka eivät voi kieltäytyä asiakkuudesta! – aikaansaa monia yleisiä ongelmia. Auringon ultraviolettisäteily aiheuttaa ihosyöpää. On arvioitu, että joka toinen australialainen saa elinaikanaan ihosyövän. Auringon säteily synnyttää myös kuivuutta, tuhoaa satoja, ja johtaa nälänhätään. Auringon toiminnan holtiton epäsäännöllisyys aikaansaa voimakkaita hiukkaspurkauksia, jotka pahimmillaan tuhoavat kalliita kiertoradalla lentäviä satellitteja, aiheuttavat navigointivirheitä, ja luovat vaaratilanteita.

 

Aurinkoa tarjotaan maan pinnalle hyvin epätasaisesti, mikä asettaa asiakkaat epätasa-arvoiseen asemaan, minkä kuka tahansa kaamosleveysasteilla elävä hyvin tietää. Auringon vaikutuksesta voisi esittää lukemattomia reklamaatioita ja korvausvaatimuksia, joihin rva Duran tuskin kykenee vastaamaan. Itse asiassa, jos Aurinkoon sovellettaisiin samanlaisia kriteerejä kuin maanpäällisiin ydinvoimaloihin, niin Auringon kaltainen tuotantolaitos olisi suljettava välittömästi. Odotamme Angeles Duranilta toimenpiteitä asiassa.