Sahuri Teuvo Hakkarainen näyttää herättäneen viime aikoina huomiota roolihahmossaan kansan edustajana laukomalla julkisesti joitakin siloittelemattomia möläytyksiä.

Palaamme viihdearvoon kohta, mutta ensin muutama huomio asiallisesta asiasta. Ensimmäiseksi on tietysti niin, että jos meillä ei yhteiskunnassamme näytellä tätä suurempia tragedioita, niin olot ovat aivan verrattoman hyvät. Toiseksi muistutettakoon mieleen taas kerran, mitä tarkoittaa sananvapaus. Se ei tarkoita etteikö sanomisia saisi paheksua, arvostella ja moittia, vaikka tämä tuntuu olevan tuiki tuntematonta esimerkiksi Päivi Räsäselle, joka arvostelua kohdatessaan vetoaa sananvapauteen, ikään kuin joku voisi kieltää häneltä oikeuden päästää omia möläytyksiään.

Tältä pohjalta lausuisin kolmannen huomion, jota laki ei halua tunnustaa. Jos mielipidelausumista seuraa moitteiden lisäksi oikeudellisia sanktioita, niin maa on terrorivaltio. Asiaa ei miksikään muuta se, että viranomaiset ja lainsäätäjät väittävät toimivansa hyvässä tarkoituksessa. Sepä olisikin jotakin, jos löytäisi maailmasta valtion, jonka viranomaiset ja päättäjät sanoisivat, että totta puhuen heidän tarkoituksensa ei ole hyvä.

On valitettavaa, että kansa ei osaa käyttää kohtuullisuudella oikeuksiaan, jotka siltä on riistetty. (Adolphe Thiers)

Se siitä.

Mutta koska meitä ei kiinnosta vähimmässäkään määrin kunnianarvoisa, vaan viihdearvoisa, voisi olla hauskaa luoda katsaus erään kansanedustaja Hakkaraisen edeltäjän toimiin ja aikaansaannoksiin kampaattomien möläytysten alalla. Tarkoitan luonnollisesti Edinburghin herttuaa, kuningatar Elisabeth II:n prinssipuoliso Philipiä (s.1921). 

Jossakin teoksessa näin tarkan listan niistä ryhmistä ja kansallisuuksista, joita prinssi Philip EI ole loukannut. En löydä sitä nyt, mutta lista ei ollut pitkä ja joukossa olivat suomalaiset. Prinssi Philiphän tuli mainiosti toimeen Kekkosen kanssa, kuten Kekkosen päiväkirjamerkinnät osoittavat: ”24.9.1971 Saunassa prinssi Philip ja suurlähettiläs Ledwidge + Philipin adjutantti ja minä. Ilta kului hyvin ja lopuksi juotiin Riiga-balsamia. Philip sai pullon mukaansa kun klo 2 lähti pois. Iloinen heppu, on sillä Elisabethilla tietämistä.”

Muissa teoksissa, kuten prinssin 85-vuotispäivän kunniaksi julkaistussa kokoelmassa Duke of Hazard, The Wit and Wisdom of Prince Philip, Philipin suuhun on pantu kunnioitettava määrä siloittelemattomia luonnehdintoja, jotka ovat omiaan tekemään etäisestä sisäsiittoisesta ja ylimielisestä kuninkaallisesta tavallisen harmittoman hepun, joka karistaa vähäisimmänkin pönötyksen ja kunnioituksen tarpeen yleisöstään heti avaamalla suunsa.

Nyt kun Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin huoneen suuri kreikkalainen Adoniksemme lähestyy 90:ttä syntymäpäiväänsä ja muistuttaa yhä enemmän dementoitunutta höyryjunaa, joka saattaa karata päälle millä hetkellä tahansa, englantilaiset lehdet ovat kaivaneet esille tuon teoksen ja tarjonneet siitä lukijoilleen valittuja paloja sulateltavaksi.

On toki selvää, että Philipin mielestä Britannia on sivistynyttä maailmaa, toisin kuin kaikki muu tällä planeetalla. Maailmanmatkojen aikana kohdatuille brittiläisille opiskelijoille lausutuista huomaavaisuuksista tämä käy selvästi ilmi. Kiinassa: ”Jos jäät tänne, saat vinot silmät.” Papuassa: ”Etkö olekaan joutunut syödyksi?” Unkarissa: ”Et varmaan ole ollut täällä kauaa, koska sinulla ei ole kaljamahaa.” Pennittömälle opiskelijalle Philip keksi ehdottaa, että tämä voisi säästää rahaa asumalla asuntolassa.

Korkean keulakuvan rooliin kuuluu tarjota viisauden kultajyviä nuorisolle, joka odottaa että heille osoitettaisiin suuntaa. Vieraillessaan Sheffieldissä Fir Valen koulussa, joka nautti mainetta akateemisesta ansioitumattomuudestaan, prinssi Philip tapasi joitakin koulun vanhoja oppilaita. ”Olitteko täällä vanhoina huonoina aikoina? No siksi ette osaa lukea ja kirjoittaa.” Kuningattaren kylään kutsumalle teinipojalle Philip puolestaan lohkaisi ”Ahaa, sinä olet se joka kirjoitti sen kirjeen. Osaat siis kirjoittaa? Ha ha! Hyvin tehty!” Koulun avajaisissa koulutusta pohtiessaan Philip saattaa heittäytyä toisinaan filosofiseksi. ”Lomat ovat erikoinen asia, eikö vain. Lähetät lapsesi kouluun saadaksesi ne pois niskastasi ja sitten ne palaavat takaisin ja tekevät vanhempiensa elämän hankalaksi. Lomat on mitoitettu juuri vanhempien sietokyvyn mukaan.”

Bangladeshilaisen nuorisokerhon edustajien edessä Philip puolestaan sai mielihalun tunnistaa joukosta huumeidenkäyttäjiä. ”Kuka teistä on huumeissa? Tuo tuossa näyttää siltä kuin hän olisi huumeissa!” 13-vuotiasta astronautin uralle pyrkivää poikaa Philip rohkaisi huomioimalla ”voisit pudottaa vähän painoasi”. Tilaisuudessa, jossa Philip seurasi tynnyreitä takovaa kalypso-orkesteria kuurojen lasten seurassa, hänellä ilmeisesti oli joitakin varauksia musiikin suhteen, sillä monarkkimme loihe lausumaan ”Ei ihme että lapset ovat kuuroja.” Bruneilaisia opiskelijoita tavattuaan Philip aprikoi ”enpä tiedä miten he sopeutuisivat jonnekin Glasgowhin tai Sheffieldiin.” Kuningatar Annen koulun opiskelijat käyttivät verenpunaisia koulupukuja, mikä taisi olla melkoinen näky, sillä se kirvoitti Philipiltä ilmoille tokaisun ”te näytätte kaikki aivan Draculan tyttäriltä.”

Yleisesti ottaen on todettava, että asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Kaikki pitää aloittaa aina alusta, sillä ”nuoret ovat samanlaisia kuin ennenkin, yhtä tietämättömiä.”

Prinssi Philipin uteliaisuus muita kansoja ja heidän tapojaan kohtaan on herapaantumaton. Ulkomailla tapaamisissa sopii ottaa puheeksi joitakin yleisiä käsityksiä, joiden paikkansapitävyyden voi samalla kätevästi tarkistaa. Cayman-saarilla Philip kävi suoraan asiaan kysymällä ”Eikö suurin osa teistä ole merirosvojen jälkeläisiä?” Niinikään Karibialla Philip huomioi ”Teillä on riesananne moskiitot, minulla lehdistö.””Matkustaisin oikein mielelläni Venäjälle” Philip totesi Neuvostoliiton aikaan, ”vaikka ne paskiaiset tappoivat puolet perheestäni”.

Australian aboriginaalien nokkamieheltä Philip tiedusteli jutustelevaan sävyyn ”Heittelettekö vieläkin toisianne keihäillä?” Tämä ei suinkaan estänyt Philipiä tulemasta Vanuatulla cargo cultin keskushahmoksi. Hänen tiedetään vaihtaneen kannattajiensa kanssa lahjoja, mutta jotkut väittävät, että saarelaiset eivät tosiasiassa pidä Philipiä vakavissaan vapahtajana, vaan että kyseessä on salavihkainen pilailu.

Amerikkalaiset ovat aina olleet englantilaisten herkkä kohta, jota sopii kosketella varovaisesti sopivassa seurassa. ”Ihmiset kuvittelevat, että meillä on jyrkkä luokkajärjestelmä, mutta tunnetaan tapauksia, että herttuat ovat naineet tanssityttöjä. Jotkut ovat jopa menneet naimisiin amerikkalaisten kanssa.” Presidentti Obaman kerrottua aamiaisestaan Britannian, Kiinan ja Venäjän johtajien kanssa Philip laukaisi siihen ”Osaatteko erottaa heidät toisistaan?”

Maailman Luonnonsäätiön puhemiehenä prinssi Philip puhui Thaimaassa suorasukaiseen tyyliin ”Maanne on yksi pahamaineisimmista uhanalaisten lajien kauppakeskuksista”, mutta hänellä on tälläkin alalla rajansa. Australiassa hän kieltäytyi koskemasta koalaan. ”Luoja paratkoon, voisin saada siitä jonkin kammottavan taudin”.

Parasta on, että Philipin ei tarvitse edes mennä ulkomaille, kuten hänen ihmettelynsä skottilaiselle autokoulun opettajalle osoittaa: ”Miten saatte pidettyä alkuasukkaat erossa pullosta niin kauan, että he läpäisevät kokeen?” Tavatessaan jamaikalaistaustaisen parlamentinjäsenen Philip kysäisi, mistä kaukaa olette kotoisin, mihin täsmällinen vastaus kuului ”Birminghamista.”

Tom Jones ja Elton John eivät nauti prinssi Philipin suurinta suosiota, ja mies joka keksi punaisen maton, saisi mennä tutkituttamaan päänsä. Independentin päätoimittajan ilmaantuessa tilaisuuteen prinssi Philip oitis kysymään, mitä tekin täällä teette. ”Te kutsuitte minut.” ”No ei teidän silti olisi tarvinnut tulla!” Skotlannin konservatiivijohtajan Annabel Gordien seurassa Philip teki itseään tykö maailmanmiehen ottein. ”Teillä on oikein mukava ruusuke… onko nimettömänne samaa materiaalia?” Pikkupöksyjen kiehtova maailma vangitsi Philipin mielenkiinnon myös hänen tavatessaan muotitoimittaja Serena Frenchin, jolta luonnonsuojelijamme uteli aatteensa varjolla ”Ette kai suinkaan käytä minkistä tehtyjä pikkupöksyjä”?

Cocktailkutsuilla Ms-nappeja kantaneiden naiskansanedustajien seuraan päästyään Philip esitteli itsensä omalla jäljittelemättömällä tavallaan toteamalla ”Jaha, ja täällä on siis feministinurkkaus.” Kun Luonnonsäätiön puhemiehellemme esitettiin ajatus, että veriset urheilulajit ovat moraalittomampia kuin teurastetun lihan kauppaaminen, Philip kuittasi väitteen toteamalla ”Minusta prostituoitu ei ole sen moraalisempi kuin vaimo, vaikka he toimivat samalla alalla.”

Kunnon ruoka ja juoma on aina ja ikuisesti tie miehen sydämeen, mutta kuninkaallisille sellaista on yllättävän hankalasti saatavilla. Vaikka Philip totesi Skotlannin Naisteninstituutin kuulijoille peittelemättä, että ”brittiläiset naiset eivät osaa laittaa ruokaa”, niin juhlaillallisetkaan eivät vakuuta. ”En ikinä saa kotiruokaa, vain kaikenlaista hienostelevaa”. Italian pääministerin tarjotessa maansa kalleimpia viinejä Philip tuskastui ja vaati olutta. ”Antakaa olutta, en välitä mitä merkkiä se on, kunhan se on olutta!” Yhdysvaltojen suurlähettilään tultua käymään tarjoamaan näytteitä etelävaltioiden tuotteista, Philip osui asian ytimeen ja kysäisi ”Missä on viski?”. Philipin on kuultu myös osoittaneen yllättävää piittaamattomuutta etiketin vaatimuksista ja murisseen ”Hiiteen istumajärjestys! Tarjotkaa nyt sitä illallista!”

Muutama humoristisuus läpäisee tiukimmankin seulan. Kun Philip näki kahden robotin törmäävän toisiinsa tiedenäyttelyssä, hänen oli pakko kysäistä ”ei kai tuo ole parittelua?”. Teknillisessä korkeakoulussa Philipin hissi jäi jumiin, ja hän huokaisi rauhalliseen tapaan ”Tällaista tietysti voi sattua vain tekussa.” Philipin tiedetään myös kysäisseen pyörätuolissa liikkuvalta vanhukselta vanhainkodissa ”Kompastuvatko ihmiset teihin?”

Alkaa ihmetellä, onko Philip omiaan juuri kuninkaalliseksi. Hänhän on sanonut, että ”kuka tahansa aasi voi seppelöidä minkämilloinkin.” Hänen avajaispuheissaan onkin havaittu oireita tilaisuuksien sabotoinnista, kuten Hatfieldin kampuksella vuonna 2003: ”Lontoon pommitusten aikana monista liikkeistä särkyivät ikkunat ja ne laittoivat esiin kyltin ”Vielä enemmän avoinna kuin tavallisesti”. Julistan nyt tämän paikan avatuksi vielä enemmän kuin tavallisesti.”

Mitä enemmän prinssi Philipin mielipiteisiin ja elämänohjeisiin tutustuu, sitä mahdottomammaksi käy suuttua niistä. Äijähän on loistava. Jos itsetuntemus on viisauden ennakkoehto, prinssi Philip läpäisee testin liehuvin lipuin, minkä todistavat hänen churchillmaisen avomieliset tunnustuksensa puhetilaisuuksissa: ”En ole koskaan mainittavasti kaihtanut käsittelemästä asioita, joista en tiedä mitään”, ja ”Pidän tapanani sanoa aina aluksi jotakin imartelevaa, niin että minulle annetaan anteeksi, jos myöhemmin tulen lausuneeksi jotakin laittamatonta.” 

Puolet prinssi Philipin möläytyksistä on varmasti lausuttu hyväntahtoisen humoristisessa hengessä, kieli poskessa. Hankalaa, että koskaan emme saa tietää, kumpi puoli. Hän on suorapuheinen ja epädiplomaattinen miekkonen, Windsorien kapteeni Haddock, joka on elämässään joutunut aivan väärään paikkaan ja väärään aikaan.

”Ihan totta, olisin paljon mieluummin jäänyt laivastoon.” (1992)