Keskiajan keskiaikaisuuksista keskeisimpiä olivat
oikeudenkäynnit eläimiä vastaan. Ne eivät olleet harvinaisia. Muuan
historioitsija on laskenut niitä jopa 200 yhden vuosisadan ajalta.
Eläinoikeudenkäynneissä noudatettiin kaikkia asiaankuuluvia
muodollisuuksia. Eläimillä oli oma puolustusasianajajansa, syytetty
esitti syytekirjelmän, arvovaltaisia juristeja siteerattiin, todistajat
vannoivat valoja, ja lopulta tuomio julistettiin ja pantiin täytäntöön.
Kotieläimistä useimmiten oikeuden eteen joutuivat siat, jotka
kiihdyksissään saattoivat surmata ja syödä lapsen. Siat olivat
keskiaikana yleinen näky Euroopan kaupunkien kaduilla. Sikoja pidettiin
kaupungeissa puhtaanapitolaitoksena, ja niitä esiintyi kaikkialla missä
oli jätteitä.
Nuoren burgundilaisen
sikopaimenen poika joutui 5.9.1370 kolmen emäsiän saaliiksi, jotka
ilmeisesti pelkäsivät että paimen uhkasi niiden porsaita. Koko
sikalauma pidätettiin murhaajien rikostovereina, mutta lauman omistaja
anoi että nuoret porsaat vapautettaisiin. Anomuksesta heltyneenä
Burgundin herttua julisti että vain kolme sikamaista murhaajaa
teloitettaisiin "siitä huolimatta että toiset olivat nähneet pojan
kuolevan eivätkä kuitenkaan ryhtyneet puolustamaan häntä."
Kun
Sevignyssä 1547 haastettiin emäsika kuuden porsaansa kanssa oikeuteen
syytettynä lapsen syömisestä, asianajaja puolusti syytettyjä niin
ansiokkaasti että vain emä tapettiin ja porsaat päästettiin vapaaksi.
Lieventäväksi asianhaaraksi katsottiin että porsaat olivat pieniä ja
niiden äiti oli näyttänyt huonoa esimerkkiä. Kolme viikkoa myöhemmin
samat porsaat olivat jälleen oikeudessa, koska niiden omistaja
kieltäytyi vastaamasta siitä, että ne käyttäytyisivät jatkossa
kunnolla. Omistaja pelkäsi, että porsaissa ilmenisi äidiltä peritty
rikollinen taipumus.
Rankaisutoimet olivat joskus sadistisia. Kun vesikauhuinen koira haastettiin oikeuteen vastaamaan pahanteostaan, sitä oli rangaistava asteittaisella silpomisella. Koiraa silvottiin yhtä monta kertaa kuin se oli purrut ihmisiä. Ensin oli leikattava korvat, sitten häntä, ja lopuksi jalat. Käytettiin myös piinapenkkiä ja muita klassisia menetelmiä, joilla tavanomaisesti tutkittiin, oliko ihmissyytetty joutunut paholaisen valtaan.
Näyttävät oikeudenkäynnit olivat suuria yleisötilaisuuksia. Yleisölle ne tarjosivat raakaa huvia. 1386 Normandiassa haastettiin jälleen oikeuteen sika, jota syytettiin pikkulapsen surmaamisesta. Koko Falaisen kaupungin asujaimisto lähti liikkeelle. Kuolemantuomio langetettiin, ja onneton sika puettiin ihmisen vaatteisiin. Sitä ruoskittiin ja silvottiin, kunnes se tuotiin teurastuspölkylle. Zürichin torilla 1442 järjestetyssä tarkoin dokumentoidussa oikeudenkäynnissä sankka yleisöjoukko seurasi herpaantumattoman mielenkiinnon vallassa, kuinka viittoihin pukeutuneet lautamiehet asettuivat istumaan korokkeelle, tuomari iski mustaa sauvaansa ja komensi syytetyn esiin. Syytetty oli valtavan kokoinen susi, joka tuotiin paikalle tukevassa häkissä. Syyttäjä luki syytekirjelmän, jossa sutta syytettiin kahden pikkutytön surmaamisesta. Yleisön paheksunnalla ei ollut rajoja. Lukuisten todistajien kuulemisen jälkeen vanki julistettiin syylliseksi ja päätti päivänsä hirsipuussa kansanjoukkojen riemuitessa ja huutaessa eläköön.
Sittemmin
maineikas ranskalainen juristi Bartholemew Chassennee tuli nuorena
lakimiehenä kuuluisaksi juuri eläinoikeudenkäynnissä 1521. Rotat olivat
tuhonneet Autunin maakunnan kauravarastot ja Chassennee määrättiin
puolustamaan rottia. Kun rotat eivät saapuneet vastaamaan haasteeseen
ensimmäisessä oikeudenistunnossa, Chassennee väitti menestyksellisesti,
että haaste oli levitetty liian pienellä alueella, ja että kaikkien
rottien olisi tultava vastaamaan, koska syyte koski hiippakunnan
kaikkia rottia. Rotat loistivat poissaolollaan seuraavassakin
istunnossa, jolloin Chassennee selitti, että hänen päämiehensä
pelkäsivät tulla esiin koloistaan, koska kaikkialla liikkui kantajien
ilkeitä kissoja. Hän tähdensi, että haastetulle on suotava turvallinen
pääsy oikeuden eteen, ja että olisi kohtuullista, jos kantajat
myöntäisivät menettäneensä jutun mikäli syytettyjä ahdisteltaisiin.
Valamiehistö oli samaa mieltä, mutta kantajat kieltäytyivät, joten
juttu raukesi.
Kommentit