1130199.jpg

Vanhoissa maailmankartoissa huomiota kiinnitti vinoruudun muotoinen ja väriltään valkoiseksi jätetty neutraali alue Irakin ja Saudi-Arabian rajalla. Maat sopivat kiistanalaisen alueen rajoista keskenään jo 1981, mutta kumpikaan ei katsonut aiheelliseksi vaivautua ilmoittamaan maailmalle päätöksestä, joten neutraali vyöhyke kummitteli kartoissa vielä sen jälkeen.

Harvojen tiedossa on, että Euroopassa on sijainnut vastaava neutraali vyöhyke. Sen nimi oli Neutral Moresnet ja se sijaitsi Alankomaiden, Belgian ja Preussin (myöh. Saksan) välissä vuodesta 1816 vuoteen 1919. Wienin tanssahteleva kongressi ei päässyt yksimielisyyteen kuuluisiko Vieille Montagnen alias Altenbergin sinkkikaivos Alankomaille vai Preussille, joten 3.5 neliökilometrin kaistaleelle perustettiin yhteishallinto. Vuonna 1830 Belgia irrottautui Alankomaista ja siitä tuli Moresnetin neutraalin vyöhykkeen rajanaapuri lännessä. Aluetta hallinnoi kaksi kuninkaallista komissaaria, kunnes 1859 se sai itsehallinnon, pormestarin ja kymmenen hengen maakuntaraadin. Vaaleja ei koskaan järjestetty.

Neutraalin Moresnetin asukkailla oli monia etuja. Verotus oli alhainen, hinnat olivat edulliset, eikä asevelvollisuutta tunnettu ennen kuin 1854 Belgia alkoi kutsua aseisiin niitä Moresnetin asukkaita, jotka olivat muuttaneet alueelle välttääkseen sotapalveluksen. Preussi noudatti esimerkkiä 1874. Alueella toimi sekä Belgian että Preussin postilaitos.

Kaikki sujui hienosti, kunnes sinkkikaivos alkoi ehtyä. Kaivos suljettiin 1885 ja Neutraalin Moresnetin tulevaisuus näytti synkältä. Tarvittiin tuoreita ideoita. Moresnetista piti tehdä Euroopan pelikasino. Kasino avattiinkin elokuussa 1903 kun uhkapeli oli kriminalisoitu Belgiassa. Säännökset olivat kuitenkin tiukat. Kasinossa sai olla kerrallaan enintään 20 henkeä, eikä paikallisilla asukkailla ollut lupaa pelata. Preussi ei sietänyt moista moraalittomuutta senkään vertaa kuin Belgia ja esitti uhkavaatimuksen kasinon sulkemisesta tai muuten se miehittäisi alueen. Kasino sulki ovensa ja Moresnet ryhtyi tuottamaan giniä kolmen tislaamon voimin.

Toinen idea oli tehdä Moresnetistä postimerkkivaltio. Paikallista liikennelaitosta lukuunottamatta Moresnetissä ei julkaistu koskaan käypiä postimerkkejä. Sen sijaan maailman ensimmäinen ammattimainen postimerkkikauppias J.B.Moens käytti Moresnetia hyväkseen aprillipilassa, jonka tarkoitus oli häpäistä hänen pariisilainen kilpailijansa Mahé. Mahélla oli tapana kopioida Moensin kirjoittamia artikkeleita ja julkaista ne omassa lehdessään ilman krediittejä. Huhtikuussa 1867 Moensin Le Timbre-Poste julkaisi Moresnetin postin pääjohtajan Mr. Decracktin kirjeen, jossa ilmoitettiin että Moresnetissa julkaistiin neljä postimerkkiä, 10 ja 20-senttiset Belgiaan ja 12,5 ja 25-senttiset Preussiin menevää postia varten. Painotöistä vastaisi De Visch & Livra Brysselissä. Kirjeen oli allekirjoittanut J.S.Néom. Kuten Moens oli arvannut, piakkoin kirje julkaistiin sellaisenaan Mahen Le Timbrophilessä.

Huolellisempi lukeminen olisi saattanut johtaa jäljille. Decrackt = de Craque (rehentelijä, valehtelija), Visch = kala, Livra = Avril takaperin, ja huhtikuun kala tunnetusti nautitaan kuraveden kera. J.S.Neom puolestaan oli ilman muuta J.Moens.

Kiintoisimman aloitteen esitti Wilhelm Molly, joka ehdotti 1908 että Neutraali Moresnet voisi olla maailman ensimmäinen esperantonkielinen valtio, jonka nimeksi annettaisiin Amikejo (Ystävyyden maa). Kansallislauluksi olisi otettu Esperantomarssi. Kelmisin asukkaat opettelivat esperantoa ja ajatuksen tueksi järjestettiin kansanjuhla.

Ensimmäinen Maailmansota lopetti Moresnetin erityisaseman. Preussi kunnioitti alueen neutraliteettia vuoteen 1915, jolloin se miehitti sen. Versaillesin rauhansopimuksessa Saksan rajoja siirrettiin taaksepäin kaikilla kiistanalaisilla alueilla ja Moresnet luovutettiin Belgialle.

http://www.moresnet.nl