1301976523_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vuonna 1961 antropologi Laura Bohannan lähti Nigeriaan tutkimaan Tiv-kansan elämää. Ennen lähtöä hänelle oli Oxfordissa letkautettu, että te amerikkalaiset ette tajua Shakespearea, koska hän oli niin läpeensä englantilainen. Bohannan väitti vastaan, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla ja suurten tragedioiden idea ymmärretään kyllä missä tahansa. Kiistakumppani ei ollut vakuuttunut ja antoi Bohannanille Hamletin matkalukemiseksi, jotta se kohottaisi henkeä alkeellisissa oloissa. 

Sadonkorjuun jälkeen tivit tapasivat pitää juhlat ja seremonioita johtamaan saapui kylänvanhimpia monelta paikkakunnalta. Vesi nousi soissa ja vanhimpien kyläkierrokset harvenivat kunnes vesi oli niin korkealla että kulkuyhteydet tykkänään lakkasivat. Naiset panivat olutta ja satonsa korjannut kansa ryypiskeli sitä päivät pitkät. Aamulla alkanut naukkailu oli pursunut keskipäivän aikaan hilpeäksi tanssiksi ja rummutukseksi. Tutkimuksista ei ollut puhettakaan, sillä ”vakavia asioita ei puhuta oluen äärellä”. Bohannan paneutui Hamletiinsa ja oli parin kuukauden jälkeen sillä kannalla, että näytelmään oli yksi ainoa universaali tulkinta, eikä siihen ollut mitään sanomista.

Bohannanin käytös oli herättänyt huomiota. Käydessään eräänä aamuna kaljan äärelle kylän viisaiden joukkoon hänelle huomautettiin, että hänet on nähty tutkimassa kaiket päivät paperia. Mistä oli kyse? ”Se on vain vanha tarina minun maastani”, erehtyi Bohannan vastaamaan. ”Aa”, sanoi vanhin. ”Kerro meille. Kukaan ei arvostelu puhettasi. Tiedämme että kielemme on sinulle vaikeaa, mutta sinun pitää selittää asiat joita emme ymmärrä. Aivan kuten me selitämme omat tarinamme.”

Tämä oli jokseenkin kohtuullinen pyyntö, ja koska samalla Bohannanin näköpiirissä häämötti tilaisuus todistaa, että Hamlet on yleismaailmallisesti ymmärrettävissä, hän kävi kertomaan tarinaa Tanskan päättämättömästä prinssistä, jonka pitäisi kostaa isänsä murhaajille. Bohannanille annettiin kaljanassakka ja kylien tietäjät istuutuivat polttelemaan odottaen suurenmoista tarinaa.

- Ei eilen, ei eilen, mutta kauan sitten, sattui tapaus. Eräänä yönä kolme miestä piti vahtia, kun suuren päällikön talon ulkopuolella heille näyttäytyi entinen suuri päällikkö.

- Miksi hän ei enää ollut suuri päällikkö?

- Hän oli kuollut.

- Mahdotonta, sanoi yksi vanhimmista ja sysäsi piippunsa vierustoverille.

- Tietenkään se ei ollut suuri päällikkö, vaan noitien lähettämä enne, sanoi piipun vastaanottanut. – Jatka.

Hivenen hämmentyneenä Bohannan jatkoi:

- Yksi näistä kolmesta oli tietäjä…

- Sanoinhan että se oli noita.

- …joten hän puhui kuolleelle päällikölle ja sanoi ”Sano mitä sinun täytyy, niin voit levätä rauhassa haudassasi”, mutta päällikkö ei pystynyt puhumaan vaan katosi. Sitten mies, joka tiesi asioita, hänen nimensä oli Horatio, sanoi että tästä täytyy kertoa kuolleen päällikön pojalle Hamletille.

Miehet puistelivat pettyneinä päätään.

- Eikö suurella päälliköllä ollut veljiä elossa? Vai oliko tämä poika päällikkö?

- Ei. Hänellä oli elävä veli, josta tuli päällikkö, kun vanhempi veli kuoli.

- Ei tuollaisia asioita pidä hoitaa päällikön selän takana, sanoi yksi vanhimmista.

- Eikä niitä pidä jättää lasten käsiin, lisäsi toinen.

- Tuollainen tuottaa huonoa onnea, varoitti kolmas. - Ei tuo Horatio tiennyt asioista mitään.

- Kyllä tiesi! yritti Bohannan vakuuttaa samalla kun hätisteli kanaa pois kaljansa kimpusta. – Meidän maassamme poika seuraa isäänsä. Kuolleen päällikön nuorempi veli oli tullut päälliköksi. Hän myös nai velivainajansa vaimon kuukauden päästä hautajaisista.

- Hän teki hyvin. Sanoinhan, että jos oppisimme enemmän eurooppalaisista, tulisimme toteamaan että he ovat kuin mekin. Myös meidän maassamme nuorempi veli nai velivainajansa lesken ja tulee tämän lasten isäksi. Oliko Hamletin isällä ja sedällä sama äiti?

- Hamlet-poika oli hyvin onneton, koska hänen äitinsä oli mennyt naimisiin niin nopeasti. Tapana oli että lesken tulisi surra kaksi vuotta.

- Kaksi vuotta on liikaa, sanoi kylänvanhimman vaimo, joka oli ilmaantunut paikalle miehensä kassin kanssa. – Kuka hoitaa tilaa, jos ei ole miestä talossa?

- Hamlet oli kyllin vanha hoitamaan äitinsä tilaa itse. Äidin ei ollut pakko naida, Bohannan yritti, mutta kukaan ei ollut vakuuttunut.

- Kuka nai kuolleen päällikön muut vaimot? kysyi muuan nuorempi mies.

- Hänellä ei ollut muita vaimoja.

- Mutta päälliköllä täytyy olla monta vaimoa! Kuinka hän muutoin voi panna olutta ja valmistaa ruokaa vierailleen?

- Meillä on veroja ja palvelijoita…

- Parempi on olla vaimoja ja poikia jotka auttavat tilalla ja ruokkivat ihmiset. Silloin kaikki rakastavat päällikköä, joka antaa paljon eikä vaadi mitään. Veroja ei rakasta kukaan.

- Sinä yönä Hamlet piti vahtia niiden kolmen kanssa, jotka olivat nähneet kuolleen isän. Kuollut päällikkö ilmaantui uudelleen esiin ja vaikka kaikki muut pelkäsivät, Hamlet seurasi isäänsä. Kun he olivat kahden, kuollut isä alkoi puhua.

- Enteet eivät puhu!

- Hamletin kuollut isä ei ollut enne. Se oli Hamletin kuollut isä. Kutsumme sellaista nimellä kummitus.

- Mikä on kummitus? Ennekö?

- Ei, kummitus on joku joka on kuollut, mutta kävelee ja puhuu, ja ihmiset voivat kuulla hänet, mutta eivät koskea häneen.

- Kyllä zombia voi koskea!

- Ei ei! Se ei ollut kuollut ruumis, vaan henki. Kukaan noita ei liikuttanut Hamletin isää. Hän liikkui itse,

- Kuolleet eivät kävele.

- No hyvä on. Kummitus on… kuolleen miehen varjo.

- Kuolleet eivät jätä varjoa!

- Minunpa maassani jättävät.

Hetken kiihkeän väittelyn ja lapsellisen hengellisen taikauskon tuomitsemisen jälkeen Bohannanille tarjottiin kolapähkinä ja hän yritti jatkaa.

- No kuitenkin. Hamletin kuollut isä sanoi, että hänen veljensä josta oli tullut päällikkö, oli myrkyttänyt hänet ja hän halusi että Hamlet kostaa hänen puolestaan. Silloisella päälliköllä oli tärkeä kylänvanhin, jonka tytärtä Hamlet kosiskeli. Kylänvanhin oli nimeltään Polonius. Hamletin isä ja veli tosin varoittivat, että hän ei saa lähestyä Poloniuksen tytärtä kun tämä on yksinään tilalla. 

- Miksi ei? tiedusteli kylänvanhimman vaimo.

- Koska he olivat samaa taloa, vastasi kylänvanhin vaimolleen. – Älä kysy hölmöjä.

- Ei se ollut syy, Bohannan selitti. – Polonius oli muukalainen joka asui talossa päällikön apuna. Hän ei ollut sukulainen.

- Miksi sitten Hamlet ei voinut naida tyttöä?

- Hän olisi voinut, mutta Polonius ei halunnut. Polonius pelkäsi että jos Hamlet rakastaisi hänen tytärtään, kukaan muu ei maksaisi hänestä myötäjäisiä.

- Voipi olla, mietti yksi vanhimmista. – Mutta päällikön poika antaisi rakastajattarensa isälle enemmän lahjoja kuin mitä myötäjäisiä. Minusta Polonius on hölmö.

- Samaa mieltä moni muukin on, Bohannan myönsi. – Noh, Hamlet käyttäytyi Poloniuksen tyttären Ofelian seurassa niin oudosti, että häntä pidettiin hulluna. Suuri päällikkö halusi tietää, mikä Hamletissa on vialla, joten hän lähetti kaksi Hamletin ikätoveria puhumaan hänelle. Hamlet huomasi, että päällikkö oli lahjonut heidät, eikä sanonut heille mitään. Polonius sen sijaan vannoi, että Hamlet tullut hulluksi, koska häntä oli kielletty tapaamasta Ofeliaa, jota hän rakasti.

- Miksi? Miksi joku haluaisi noitua Hamletin tuosta syystä?

- Noitua?

- Tietysti, vain noituuden takia tulee hulluksi. Paitsi tietysti jos näkee olentoja jotka lymyävät metsässä.

Bohannan pyysi kertomaan lisää metsässä lymyilevistä ja alkoi tehdä muistiinpanoja. Mutta samalla hän mietti juonen käännettä. Hamlet ei ollut nähnyt metsän olentoja. Tivien mukaan vain Hamletin miespuoliset sukulaiset voivat noitua hänet. Jos laskee pois sukulaiset, joita Shakespeare ei mainitse, ainoa henkilö joka saattaisi vahingoittaa Hamletia, olisi Claudius. Ja niinhän se olikin.

- Hamlet oli varma, että jos suuri päällikkö kuulisi tarinan, hän paljastaisi jollakin merkillä syyllisyytensä, ja silloin hänelle selviäisi, puhuiko kuollut isä totta.

- Miksi ihmeessä isä valehtelisi pojalleen?

- Hamlet ei ollut varma, oliko se todella hänen kuollut isänsä.

- Siis tarkoitat, että tosiasiassa se oli enne ja hän tiesi että noidat joskus loihtivat harhoja. Hamlet oli typerys kun ei kääntynyt niiden puoleen, jotka osaavat lukea enteitä. Se-joka-näkee-totuuden olisi voinut kertoa hänelle miten hänen isänsä kuoli ja oliko hänet todella myrkytetty vai oliko asiassa noituutta. Sitten Hamlet olisi voinut kutsua koolle vanhimmat selvittämään asian.

- Ei ei, sanoi toinen vanhin. – Koska hänen isänsä veli oli suuri päällikkö, se-joka-näkee-kaiken olisi voinut pelätä kertoa asiat niin kuin ne ovat. Luulen että sen takia Hamletin isän ystävä, se vanhin ja noita, lähetti enteen ystävänsä pojalle, jotta hän tietäisi. Oliko enne totta?

- Oli se. Kun tarinankertoja esitti tarinansa koko tilan edessä, suuri päällikkö alkoi pelätä, että Hamlet tietää liikaa, ja alkoi suunnitella hänen surmaamistaan. Suuri päällikkö käski Hamletin äitiä ottamaan selvää, miten paljon Hamlet tietää. Varmuuden vuoksi hän kätki Poloniuksen verhon taakse äidin makuukammioon. Kun äiti kutsui Hamletin luokseen, Hamlet alkoi nuhdella äitiään. 

Kylänvanhimpien joukossa kävi epäuskoinen murina.

- Miehen ei pidä koskaan nuhdella äitiään!

- Äiti huusi pelosta ja Polonius liikahti verhon takana. ”Sinä rotta!” huusi Hamlet ja otti veitsen esiin ja löi verhon läpi. Polonius oli kuollut.

Miehet katselivat toisiaan inhon vallassa.

- Tuo Polonius oli todella typerys. Lapsikin osaa olla huutamatta ”Minä täällä!”

Äkkiä Bohannan muisti, että nämä miehet ovat metsästäjiä. Heti kun metsästäjä huutaa ”Saalis”, eikä siihen vastata, nuoli on jo matkalla. Kuin kunnon metsästäjä Hamlet oli huutanut ”Rotta!” ja julistanut jahdin alkaneeksi.

- Hamlet luuli, että verhon takana oli päällikkö, ja halusi kostaa isänsä puolesta.

- Ennenkuulumatonta. Mies nostaa kätensä isänsä veljeä vastaan, josta on tullut hänen isänsä! Kauhea asia. Vanhimpien pitäisi jättää sellainen poika noiduttavaksi!

- Mutta hän oli todella tappanut veljensä.

- Ei, sanoi vanha kylänvanhin, joka puhui enemmän nuoremmilleen kuin Bohannanille. – Jos isäsi veli on tappanut isäsi, sinun pitää vedota isäsi ikätovereihin. He saavat kostaa. Mies ei saa käyttää väkivaltaa vanhempiaan vastaan. Mutta jos isäsi veli on todella ollut niin paha, että on noitunut Hamletin ja tehnyt hänestä hullun, niin se on kelpo tarina, sillä siinä tapauksessa Hamlet, joka on hullu, ei ole vastuussa ja voi näin olla valmis tappamaan isänsä veljen.

Yleisö hyväksyi tämän tulkinnan. Hamletista oli tullut jälleen hyvä kertomus, vaikka Bohannanista se ei enää vaikuttanut samalta tarinalta. 

- Suuri päällikkö ei ollut pahoillaan että Hamlet oli tappanut Poloniuksen. Se antoi hänelle syyn karkoittaa Hamlet kahden petollisen ikätoverinsa kanssa kaukaisille maille. Päällikkö kirjoitti kaukaisten maiden päällikölle että Hamlet on murhaaja ja hänet on tapettava. Mutta Hamlet muutti kirjeet, niin että hänen ikätoverinsa tapettiin hänen sijastaan.

Tuijotusta.

- Ennen kuin Hamlet palasi, Poloniuksen poika Laertes sai kuulla suurelta päälliköltä että Hamlet oli tappanut Poloniuksen. Laertes vannoi kostavansa tästä hyvästä, sillä myös hänen sisarensa Ofelia oli tullut hulluksi ja hukuttautunut jokeen.

- Nytkö jo unohdit mitä sanoimme? moitti vanha kylänvanhin. – Hullua vastaan ei voi kostaa. Hamlet tappoi Poloniuksen hulluudessaan. Tyttö ei vain tullut hulluksi vaan hukkui. Vain noidat voivat saada ihmiset hukkumaan. Vesi ei haavoita ketään.

- Jos ette pidä tarinasta, niin lopetan sitten.

Bohannanille tarjottiin lisää olvia.

- Kerrot tarinan hyvin ja me kuuntelemme. Mutta on selvää että maasi vanhimmat eivät ole kertoneet sinulle, mitä tarina tarkoittaa. Älä keskeytä. Me uskomme, kun sanot että maassasi naimatavat ovat erilaisia, vaatteet ovat erilaisia ja aseet ovat erilaisia. Mutta ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, noidat ovat samanlaisia kaikkialla, ja me vanhimmat tiedämme miten noidat toimivat. Sanoimme että suuri päällikkö halusi tappaa Hamletin ja sanasi todistivat sen. Ketkä olivat Ofelian miespuoliset sukulaiset?

- Vain hänen isänsä ja veljensä.

- Niitä on täytynyt olla enemmän. Sinun pitää tästäkin kysyä vanhimmiltasi kun palaat kotiin. Kertomasi perusteella, koska Polonius oli kuollut, Laertes on ainoa joka saattoi tappaa Ofelian, vaikka en kyllä pysty näkemään syytä siihen. Mitä Poloniuksen palvelija sanoi palatessaan?

- Reunaldo… en usko, että hän palasi ennen kuin Polonius oli tapettu.

- Kuuntele ja kerron sinulle kuinka tarina menee. Sitten saat kertoa, olenko oikeassa. Polonius tiesi, että hänen poikansa joutuisi vaikeuksiin, ja niin kävi. Hänellä oli sakkoja tappeluista, velkoja uhkapelistä. Hän pystyi hankkimaan rahaa nopeasti kahdella tavalla. Yksi tapa oli naittaa hänen sisarensa, mutta oli vaikeata löytää sulhasta naiselle, jota päällikön poika himoitsi. Joten jäljelle jäi toinen tapa, tappaa sisarensa noituudella, hukuttamalla, niin että hänen ruumiinsa voidaan myydä salaa noidille.

- Ei pidä paikkaansa. He löysivät hänen ruumiinsa ja hautasivat sen. Laertes jopa hyppäsi hautaan nähdäkseen sisarensa vielä kerran. Hamlet, joka oli palannut takaisin, hyppäsi sen perään.

- Mitä minä sanoin? Laertesilla oli huonot aikeet sisarensa ruumiin suhteen. Hamlet halusi estää häntä, koska päällikön poika ei toivo toisten miesten saavan rikkautta ja voimia. Laertes suuttui siitä ja yritti tappaa Hamletin. Eikö näin käynyt?

- Enemmän tai vähemmän. Kun suuri päällikkö keksi, että Hamlet oli yhä elossa, hän houkutteli Laertesin tappamaan Hamletin kaksintaistelussa. Molemmat haavoittuivat kuoliaaksi. Hamletin äiti joi myrkytettyä kaljaa, jonka päällikkö oli varannut Hamletille siinä tapauksessa että hän voittaisi. Kuoleva Hamlet onnistui tappamaan isänsä veljen veitsellä.

- Siinä näette! Olin oikeassa. Tuo oli oikein hyvä tarina ja kerroit sen lähes ilman virheitä. Vain lopussa erehdyit. Hamletin äidin juoma myrkky oli tietysti tarkoitettu ottelun voittajalle siitä riippumatta kumpi se olisi. Jos Laertes olisi voittanut, suuri päällikkö olisi myrkyttänyt hänet, jotta kukaan ei tietäisi kuinka Hamletin kuolema oli järjestetty, ja koska hän pelkäsi Laertesin noituutta. Vaaditaan vahva sydän, jotta pystyy surmaamaan sisarensa noituudella.

Vanha kylänvanhin korjaili viittaansa.

- Joskus sinun pitää kertoa meille lisää maasi tarinoita. Me vanhimmat kerromme kyllä, mikä niiden merkitys on. Silloin sinun maasi vanhimmat huomaavat, että et ole vain istuksinut puskissa, vaan niiden seurassa, jotka tietävät asiat ja ovat opettaneet sinulle viisautta.

Laura Bohannan: Shakespeare in the Bush