1954841.jpg

Aloittaessaan uransa murtovarkaana 17 vuoden iässä 1931 Peter Gulston ei pitänyt naamiointia tai harhautusta tarpeellisena. Hän hiipi varkaisilla kunnianarvoisan opinahjonsa, Belfastin Kuninkaallisen Akatemian pikkutakki yllään. Kassissa hän kanniskeli mukanaan rugbykenkiään. Kun hän ensimmäistä kertaa ilmaantui oikeuden eteen, hän oli suorittanut sata murtoa, mutta häntä päästiin syyttämään ”vain” kahdestatoista. Poliisiupseeri luonnehti häntä ”synnynnäiseksi murtovarkaaksi”. Gulstonille ei ollut koskaan tullut mieleen että voisi olla sellaista tyyppiä kuin synnynnäinen murtovaras, mutta ajatus kuulosti hyvältä. Se tarkoitti luontaista kykyä suunnitella ja toteuttaa varkauksia.

40 vuotta kestäneen uransa aikana Peter Scottina tunnettu pohjoisirlantilainen tuli kuuluisaksi Euroopan ellei koko maailman huomattavimpana kissamurtajana ja herrasmiesvarkaana, joka ei käyttänyt väkivaltaa. Hän vain materialisoitui paikalle, otti mukaansa mitä halusi, ja katosi sen sileän tien. Arvioidaan että hän urallaan varasti jalokiviä 45 miljoonan euron arvosta. Hän valikoi uhrinsa seurapiiripalstojen otsikoista. Vain paras oli kyllin hyvää ja parasta edustivat sellaiset maailman tuntemat Hollywood-nimet kuin Judy Garland, Shirley MacLaine, Zsa Zsa Gabor, Lauren Bacall, Ginger Rogers, Mia Farrow, Elizabeth Taylor ja Sophia Loren.

Kohteiden valinnasta erottuu selvä kuvio. Ainakin ne uhrit, joista Scott kaikkein mieluiten puhuu, ovat naispuolisia filmitähtiä. ”Minulla oli aina omat vaatimukseni. En ollut koskaan erityisen mielissäni väkivallasta enkä siitä että varastaisi omaisuutta ihmisiltä, joilla ei ole siihen varaa.” Mutta asiassa vaikuttaa olevan myös toinen, intohimoisempi puoli, johon näyttäisi sisältyvän, köh, bonus. ”Suhtauduin intohimoisesti ammattiini. Se oli tärkeämpää kuin mikään muu, tärkeämpää kuin vaimoni. Se oli äärimmäinen orgasmi.”

Toukokuussa 1960 Scott käänsi valokatkaisinta ja näki puulipaston, joka oli suljettu vahvalla munalukolla. Hän haki peitteitä alle vaimentaakseen ääniä kun hän mursi lipaston lukon. Sisältä paljastui musta korulipas. Hän poimi safiireista ja rubiineista tehdyn kaulanauhan ja yhden muun esineen ja poistui paikalta. Kolme minuuttia myöhemmin hän oli Hertfordshiren kartanon ulkopuolella huristelemassa Jaguarilla kohti Lontoota. Se oli Englannin kaikkien aikojen röyhkein ja hämmästyttävin murtovarkaus ja talon asukas, Englannissa elokuvaa ”Miljonääritär” kuvannut  Sophia Loren kyynelehti lehtimiesten edessä kertoessaan kaulanauhan olleen vakuuttamaton. ”Kesti kaksi viikkoa löytää hänen asuinpaikkansa, koska se oli salainen. Sen jälkeen kaikki muu oli suhteellisen helppoa”, kuittasi Peter Scott asian.

Mikä oli se toinen esine, jonka Scott otti mukaansa? Sophia Lorenin pikkuhousut. Elizabeth Tayloria Scott kunnioitti niin paljon, että tyytyi ottamaan mukaansa vain sukkanauhavyön. Yön salamyhkäinen hämy, sisään tunkeutuminen, lukon tiirikointi ja korulippaan avaaminen eivät ole ikinä tuntuneet yhtä eroottisilta toimituksilta kuin Scottin hieman hajanaisia muistelmia lukiessa.

Aina ei asiat menneet putkeen. 1959 hän oli saanut autonkuljettajalta vinkin missä Lauren Bacall asui, mutta näppäränä poikana autonkuljettaja maksimoi ansionsa vihjaamalla myös poliisille. Scott onnistui Daimlerinsa ratissa karistamaan poliisin kannoiltaan ja kätki saaliinsa maalle. Sitten hän marssi suoraan poliisiasemalle ja kysyi ”Mitä haluatte? Saaliin vai ruumiita? Molempia ette saa.” Saaliin palauttaminen katsottiin riittäväksi ja Scott käveli ulos vapaana miehenä.

Silloin kun Scott ei ansainnut leipäänsä verottamalla maailman miesten palvomia filmitähtiä, hän kähvelteli taidetta. Hän saattoi pitää silmällä neljää-viittä maalaiskartanoa ja paria kaupunkiasuntoa yhtä aikaa ja odotti tilaisuutta. ”Tiedän sattumoisin jonkin verran taiteesta. Varastin maalauksia vain silloin, kun joku todella halusi ne. Kaikki tapahtui tilauksesta. Jotkin taulut olivat kuin valuuttaa. Stubbsin tai Ferneleyn metsästyskuvat ja hevosmaalaukset olivat todella suosittuja. Ne olivat niin kysyttyjä alamaailman päämiesten keskuudessa, että jotkut heistä ottivat riskin ja ripustivat niitä seinilleen. Yksi kaveri teki aseellisen ryöstön kauan sitten Bristolissa. Hän ripusti taulun omalle seinälleen. Kaksitoista vuotta myöhemmin eräs illallisvieras tunnisti sen. Kaveri sai seitsemän vuotta.”

1950-luvun loiston päivinä Scott sai tilaisuuden viettää jonkin aikaa makeaa elämää Rivieralla. ”Koska olin kuuluisa kissavaras, niin se houkutteli joitakin typeriä yläluokan tyttöjä.” Mutta hän kiistää olleensa mikään 1800-luvun romaanien herrasmiesvaras hienostoklubilla. Hän tunnustaa että hänellä on heikkoutensa, ja monia sellaisia. Virallisesti hän oli jo vetäytynyt eläkkeelle, kun hänet tuomittiin vielä kerran 1998 tapahtuneesta Picasson varkaudesta. Scott syytti oppipoikaansa, joka oli antanut maalauksen hänelle säilöön. Vankilassa Scott polkaisi pystyyn puutarhan, johon hän istutti ruusuja. Ruusut hän kuului hankkineen varastamalla ne.

Aika entinen ei koskaan enää palaa. Murtovarkauksien määrä Britanniassa on romahtanut. Ihmiskärpäseksi kutsuttu Scott saattoi aiemmin pukeutua mustiin ja kulkea parvekkeilta sisään suhteellisen vähällä vaivalla. ”Nykyään joka paikassa on varashälyttimet, liikkeentunnistimet ja kamerat.”

”Ei ole mitään mieltä siinä, että on näyttämön tähti mutta ei voi kertoa siitä muille. Se oli kuin olisi kärsinyt jatkuvasta ummetuksesta. Vähintään halusin vihjaista, että olisin voinut tehdäkin tuon ja tuon maineikkaan varkauden.” Scott pääsi ummetuksestaan joutumalla muutamaan otteeseen vankilaan ja kirjoittamalla lopulta muistelmansa, jotka ilmestyivät 1995. Neljästi eronnutta ja slummissa asuvaa vanhaa mestarivarasta miellytti suuresti ystävänpäivänkortti, joka lähetettiin hänelle Sveitsistä muistelmien ilmestymisen jälkeen. Kortissa ei ollut nimeä, mutta Scott väittää tietävänsä kuka sen lähetti. Se oli Sophia Loren.