Vuodesta 1987 on järjestetty joka toinen vuosi Pyongyangin Filmifestivaalit. Tapahtuma käynnistyi sitoutumattomien ja kehittyvien maiden katselmuksena, mutta myöhemmin festivaalien ohjelmistossa on ollut myös valikoidusti eurooppalaisia ja amerikkalaisia elokuvia, joita muuten Pohjois-Koreassa ei ole nähtävillä. "Parempi kuin Beckham" oli mukana vuoden 2004 festivaaleilla.

Festivaalien suojelija on luonnollisesti Pohjois-Korean Rakas Johtaja Kim Jong-Il, jolla on kotimaassaan mainenimi "Elokuvan Nero". Koska Kimillä on 20 000 elokuvan kokoelma ja yksityinen kotiteatteri - joka on todellakin teatteri - hän jo nuorena alkoi neuvoa pohjoiskorealaisia ohjaajia ja näyttelijöitä erehtymättömyydellä, jonka voi luoda vain täydellisyyttä hipova teoreettinen tietämys yhdistyneenä ei-päivänkään mittaiseen käytännön kokemukseen alasta. CIA:n mukaan Kim Jong-Il oli villissä nuoruudessaan kaapannut japanilaisen ohjaajan ja näyttelijättären tuottamaan elokuvia omaan makuunsa. Palattuaan (paettuaan?) japanilaiset tiesivät kertoa Kimin viehtymyksestä Elisabeth Tayloriin, James Bondiin ja Ramboon, jotka kaikki ovat Pohjois-Koreassa kiellettyjen elokuvien listalla.

Pohjois-Korean oma elokuvatuotanto on toista maata. Suosituimpia elokuvien aiheita on tietysti Korean sota. Kuinka sitä voisi välttääkään kuvaamasta. Suorasukaisten sotakuvausten, kuten "Verimeri", "Puolustusjoukkojen miehen kohtalo", "Viisi sissiveljestä" lisäksi Korean traagista kohtaloa kuvataan myös todentuntuisten henkilöhahmojen kautta. Esimerkiksi "Un Hui" kertoo kahdesta orvosta kaksossisaresta. Korean sodan jälkeen siskokset joutuvat eroon toisistaan. Pohjoiseen lähteneestä tytöstä tulee ihailtu tanssitaiteilija. Etelään jääneestä tytöstä tulee prostituoitu baarityttö. Rohkenisin esittää, että elokuvan symboliikan ohesta voi löytää yleisölle suunnatun hienovaraisen vähäeleisen poliittisen viestin. Näitä elokuvia ei kuitenkaan esitetä Pyongyangin filmifestivaalien ohjelmistossa, ulkomaisten vieraiden suureksi pettymykseksi.

2005 oli festivaalien välivuosi, mutta elokuvakulttuuria ei silti unohdettu. Korean vapautuksen 60-vuotispäivää juhlistettiin kymmenpäiväisellä elokuvakatselmuksella Kansan Kulttuuripalatsissa Pyongyangissa 11.-20.8.2005. Ohjelmisto oli arvokasta ja tilaisuuteen sopivaa. Katselmuksen avasi dokumenttielokuva "Suuri Johtaja toveri Kim Jong Il antaa neuvoja paikan päällä eri alojen työtehtävissä". Sitä seurasi tuore elokuva "Tyttö purojen laaksossa". Kymmenen päivän aikana yleisöllä oli tilaisuus tutustua sellaisiin nimikkeisiin kuin "Johtaja on kansamme suuri isä", "Isällinen Johtaja japanilaisvastaisten vallankumoussoturien joukossa", ja "Isällinen Johtaja virkamiesten keskuudessa", mitkä elokuvat Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston KCNA:n mukaan "vaikuttavasti ilmaisivat presidentin vallankumouksellista menneisyyttä". Ohjelmisto jatkui teoksilla "Pitääksemme Isällistä Johtajaamme korkeassa arvossa", "Suuren nerollisen komentajan hoivissa", "Songunin Vallankumouksellisen Johtajuuden Suuri Käänne", jotka kuvasivat Kim Jong-Ilin suurta vallankumouksellista menneisyyttä.

Myös näytelmäelokuvia esitettiin. Yleisö sai nähtäväkseen rakastetut klassikot "Korean tähti", "Kansakunnan aurinko", ja "Metsä kuihtuu", jotka kuvaavat presidentin tällä kertaa loisteliasta vallankumouksellista menneisyyttä, sekä Japanin vastaisen sodan sankarin Kim Jong Sukin mainetekoja. Lisäksi ohjelmistoon kuuluivat elokuvat "Viisi sissiveljestä", "Rhododendron", "Wolmin saari", "Onneni", Ilmasotilas Kim Yong Jo", ja "Perintö", joiden aiheina olivat armeijan ja kansan sankarilliset teot Korean vallankumouksen aikakirjoissa, ja jotka ilmaisevat sankareidemme jaloa henkistä maailmankatsomusta.

Avatessaan Pyongyangin kahdeksannet filmifestivaalit 2002 Pohjois-Korean pääministeri Hong Song Nam esitti näkökantanaan, että Pyongyangin elokuvajuhlat merkitsevät hyvää tilaisuutta antaa uutta kipinää edistyksellisen elokuvataiteen kehitykselle.

http://www.kcna.co.jp/index-e.htm