1291518901_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Jos vielä kerrankin näen mainosbannerin, jossa Jimbo Wales ruinaa rahaa, tartun katkaistuun haulikkoon. ”Luuletteko, että perheeni elää teidän artikkeleitanne syömällä” kysyy lampaanpää nykyään joka toisella netin webbisivulla, enkä tarkoita pelkästään huumorisivuja.

 

Oli aivan odotettua, että nykyään näemme samaa Wikileaksin sivuilla. Julian Assangen puolustusrahastoon voi lähettää lahjoituksia vain viidellä eri tavalla, nyt kun PayPal on kieltäytynyt yhteistyöstä.

 

Harrasteenani on kritisoida radikaaleja edesottamuksia siltä kannalta, että ne eivät ole riittävän radikaaleja. Cablegate esimerkiksi on omiaan päinvastoin lisäämään luottamusta amerikkalaiseen diplomatiaan kuin viemään siltä uskottavuutta. Ammattidiplomaattien raportit ovat tyrmistyttävän hyvin kirjoitettuja. Toisin kuin poliitikkojen puheissa tai lakiteksteissä, niissä esiintyy jopa aika ajoin ajatuksia. Kaikenkarvaisten tyrannien elämäntapaa kuvatessaan (herkullinen Lifestyles of Kazazhstani Leadership, 08ASTANA760) ja dialogeja tallentaessaan ne ovat korkean luokan journalismia tai kaunokirjallisuutta. Sitä paitsi useampikin kommentaattori on ihmetellyt, eikö tämä informaatio ole juuri sitä, minkä Yhdysvaltojen hallitus haluaisikin maailman tietävän.

 

Herää aiheellinen kysymys, mitkä näistä ”paljastuksista” ovat loppujen lopuksi arvelluttavia maailmassa, jossa 7-vuotias koulupoikakin tietää kaikkien vakoilevan kaikkia. Joissakin tapauksissa vaikuttaa siltä, että perinteisellä journalismin työkalulla, Freedom of Information Actilla saisi haltuunsa seikkaperäisempää tietoa. Katsokaapa tällaista huippusalaista viestiä 09LIMA1191:

 

”C O N F I D E N T I A L LIMA 001191

SIPDIS

E.O. 12958: DECL: 08/04/2019

TAGS: PGOV PREL PINR PTER PE

SUBJECT: ISRAELI FM VISIT: REGIONAL TIES, IRAN, SHARED THREATS

Classified By: Amb. P Michael McKinley for reasons 1.4b and d.

¶1. ...”

 

Siinä kaikki. CIA:ltakin saa vähemmän mustattuja asiakirjoja, jos tietää, mitä kysyä.

 

Suosikkiviestini on tähän mennessä ollut 10STATE17263. Se kertoo meille, että venäläiset ja amerikkalaiset tarkastelevat puolustuskysymyksiä yhdessä, ovat huolestuneita ydinaseiden leviämisestä, tapaavat näissä merkeissä säännöllisesti, ja että Venäjä ei purematta niele amerikkalaisten joka paikassa näkemiä joukkoilluusioaseita (Weapons of Mass Illusion). ”For Russia, the BM-25 is a mysterious missile. North Korea has not conducted any tests of this missile, but the U.S. has said that North Korea transferred 19 of these missiles to Iran.  It is hard for Russia to follow the logic trail on this. Since Russia has not seen any evidence of this missile being developed or tested, it is hard for Russia to imagine that Iran would buy an untested system.” Lisäksi venäläisten mukaan Pohjois-Korean ohjukset ovat hulppeaa 1960-luvun huipputeknologiaa, eivätkä kanna oikeastaan minnekään.

 

Tätä kirjoitettaessa kyseistä viestiä ei löydy kaikilta Wikileaksin mirroreilta. Ajantasaisessa torrentissa siitä on jäljellä kolme lausetta, jotka koskevat Pakistania. Merkillistä, merkillistä. Nyt tekisi mieleni kysyä onko sensuuri... Mutta enpäs kysykään, googlaamalla 10STATE17263 tuon sähkeen täydellisen version löytää kymmenistä eri paikoista. Wikileaksilläkin on jo kohta sata mirroria. Viikon lopulle päästessämme niitä on tuhat. Internet tietää, internet muistaa.

 

Joka toisessa uutisessa Julian Assangea kuvataan kertosäkeenomaisesti luonnehdinnalla ”salailevaa elämäntapaa harjoittava salaperäinen hahmo, jolla on syvä radioääni ja shokeeraavan valkoinen tukka”. Hölynpölyä. Me tiedämme hänestä paljonkin, ja se paljo selittää monia asioita.

 

Tarinamme päähenkilö on hakkeri nimeltä Mendax. Kun Mendax oli neljävuotias, hän oli äitinsä ja tämän ystävän kanssa Adelaidessa palaamassa ydinaseiden vastaisesta mielenosoituksesta. Mendaxin äidin ystävä väitti, että hänellä on mukanaan tieteellisiä todisteita Britannian suorittamista ydinkokeista Maralingassa, Australian maaperällä. Britannian hallitus oli suorittanut ydinkokeita vuodesta 1953 vuoteen 1963 ja pakottanut alueella asuneet 5000 aboriginaalia muuttamaan toisaalle. Kolmikon autoa seurasi ajoneuvo ilman rekisterinumeroa. Mendaxin äidin ystävä hermostui ja halusi viedä todisteet adelaidelaiselle toimittajalle ennen kuin poliisi nappaa hänet. He ajoivat auton sivukujalle ja todisteiden haltija livahti ulos. Rekisteröimätön auto tavoitti Mendaxin äidin auton ja siviilipukuinen poliisi tivasi, mitä nainen tekee lapsen kanssa ulkona kello 2 yöllä ja vihjasi, että kannattaisi pysyä erossa politiikasta, jotta lasta ei otettaisi huostaan. Äidin ystävä tuli käymään muutaman pivän päästä haalistuvien mustelmien somistamana ja sanoi, että poliisi pamputti ja lavasti hänet hasiksen hallussapitäjäksi. Hän ilmoitti että politiikka saa hänen osaltaan riittää.

 

Mendaxin äiti oli tapaus sinänsä. Seitsentoistavuotiaana hän oli polttanut koulukirjansa ja lähti matkoihinsa moottoripyörällä. Mendaxin syntymän jälkeen hän nai teatterinjohtajan ja perhe alkoi viettää kiertue-elämää. Mendax vaihtoi koulua lukuisia kertoja. Ajoittain hän oli kotiopetuksessa, koska hänen äitinsä piti edelleen yllä epäluottamusta autoritaarista koulutuskoneistoa kohtaan. Koululaitoksen tehtävä on pitää huolta, että nuoret nimenomaan eivät oppisi, ja sen perään nujertaa heidän intonsa. Valitettavasti isäpuoli ryyppäsi ja Mendaxin ollessa yhdeksänvuotias vanhemmat ottivat eron.

 

Mendaxin seuraava isäpuoli oli hänkin näyttelijä. Hänellä oli viisi eri henkilötodistusta ja koko hänen elämäntarinansa oli tekaistu. Hän oli valloittava amatöörimuusikko ja samalla väkivaltainen ja päällekäyvä. Kun Mendax ja hänen äitinsä lähtivät jälleen liikkeelle, he tosiasiassa pakenivat tätä miestä ja yrittivät parhaansa mukaan peittää jälkensä, ettei heitä löydettäisi. Viiden vuoden ajan äiti ja poika käyttivät salanimiä. Mendaxin äiti epäili miehen kuuluvan vaaralliseen kulttiin nimeltä Perhe. Perheen motto oli ”Näkymätön, Tuntematon, Kuulumaton” ja jotkin sen jäsenet olivat lääkäreitä, jotka suostuttelivat äitejä luovuttamaan vastasyntyneensä kultin johtajalle Anne Hamilton-Byrnelle, joka uskoi olevansa jälleensyntynyt Jeesus. (Tällainen kultti ja mainittu henkilö ovat olleet olemassa ja vaikuttaneet Australiassa 1968-1987. Teini-ikäisiä lapsia huumattiin LSD:llä ja aivopestiin kuuliaisiksi samalla kun riivaajat karkotettiin heistä ulos.)

 

He asettuivat Melbourneen, missä Mendax vietti paljon aikaa kirjastoissa ajatellen mitä moninaisimpia asioita ja keräten huomattavan sanavaraston. (Kuinka nämä hienot sanat pitäisi lausua, sen Mendax oppi vasta paljon myöhemmin.) Nyt Mendaxilla oli uusi lelu, legendaarinen C-64. Hän alkoi tutkia ohjelmien lisäksi ohjelmien koodia, josta hän löysi ohjelmoijien jättämiä kätkettyjä viestejä. ”Tietokoneen kanssa tekemisissä olemisen askeettisuus viehätti minua”, Mendax muisteli. ”Se oli kuin shakkia, shakki on hyvin karua, siinä ei ole paljoa laillisia siirtoja, ei satunnaisuutta, ja ongelmat ovat hyvin vaikeita.” Kun hän täytti 16, hän sai modeemin ja löysi kaltaisiaan nörttejä. ”Olimme teräviä ja herkkiä pentuja, jotka eivät sopineet vallitsevaan alakulttuuriin, ja luokittelimme kiihkeästi kaikki toiset parantumattomiksi luupäiksi.” Hakkerinimekseen hän otti Mendaxin Horatiuksen sanonnasta splendide mendax, jalo epäluotettava.

 

Vuosi oli 1987. Nettiä sellaisena kuin sen tunnemme, ei ollut olemassa. Toisiin tietokoneisiin sai yhteyden soittamalla puhelinnumeroon, joita ei julkaistu missään. Mitä muuta tekemistä alan harrastajalla oli, paitsi luuhata bbs-purkeissa kaltaistensa kanssa ja yrittää keksiä keinoja päästä laittomasti yhteyteen todella suurten tietokoneiden kanssa katsoakseen mitä niissä oli sisällä. Hakkerietiikan mukaisesti vahinkoa ei pitänyt aiheuttaa. ”Älä vahingoita tietokoneita, joihin murtaudut. Älä muuta järjestelmien tietoja. Jaa informaatiota.” Syntyi hakkeriklaani International Subversives. He kirjautuivat NASA:aan ja pistivät ruudulle tekstin RUNKKU. Poliisi saapui ratsaamaan Mendaxin ja hänen 16-vuotiaan lasta odottavan tytöystävänsä asunnon, mtta eivät löytäneet mitään, koska Mendax oli polttanut tulosteet ja pyyhkinyt disketit.

 

Syyskuussa 1991 20-vuotias Mendax pääsi läpi Northern Telecomin koneelle, ja tajusi äkkiä tilanteen valtavuuden. Jos hän yrityksen ja erehdyksen kautta, yöaikaan, kun liikennettä firmassa tarkkaili mahdollisimman harva, oppisi komennot, hän voisi ujuttaa sisään huomaamattoman takaportin. ”Sen avulla voisi kontrolloida jokaista uutta NorTelin DMS-puhelinvaihdetta Bostonista Bahrainiin. Mikä valta! Mendax ajatteli, että hän voisi sammuttaa 10000 puhelinta Riossa, tai antaa 5000:lle newyorkilaiselle iltapäväksi ilmaiset puhelut, tai kuunnella yksityistä keskustelua Brisbanessa.”

CHMOD 755.

 

Ja sitten NorTelin admin kirjautui sisään.

 

Mendax oli nalkissa ja tervehti adminia huumorilla. ”Vuosia olen kamppaillut harmaalla alueella, mutta nyt olen lopulta nähnyt valon. Oli mukavaa leikkiä järjestelmänne kanssa. Emme tehneet mitään vahinkoa ja jopa parantelimme muutamia asioita. Pyydän, älkää soittako Australian liittovaltion poliisille.”

 

”Mendax alkoi nähdä unia poliisiratsiasta. Hän uneksi kuinka askeleet lähestyivät ovea, varjoja aamuhämärässä, kuinka asetta heiluttava poliisi murtautuu sisään kello 5 aamulla.” Lokakuussa 1991 vaimo oli jättänyt hänet lapsensa kanssa, hän ei syönyt eikä nukkunut. Hän yhdisti puhelimensa stereoihin ja kuunteli varattu-ääntä, kun hänen unensa toteutui. Poliisiupseeri Ken Day ei rynnännyt sisään ase kädessä. Hän koputti ovelle. ”Iltaa poika. Luulen, että olet odottanut minua.”

 

Viranomaisilta kesti kolme vuotta saada juttu oikeuteen ja syyttää Mendaxia 31:stä tietoliikennerikoksesta. Hän tunnusti 25. Kuudesta syytteestä luovuttiin. Tuomari totesi päätöksessään, että ”ei ole näyttöä siitä, että tapaukseen liittyi muuta kuin älyllistä uteliaisuutta ja tyydytystä siitä että – mikä se sana olikaan – surffaa lukuisien tietokoneiden läpi.” Rangaistus: 500 Australian dollaria.

 

Mendaxin ja hänen hakkerikavereidensa tarina ilmestyi vuonna 1997 kirjana ”Underground”, jonka tekijöiksi mainittiin Suelette Dreyfus ja Julian Assange. Paria vuotta myöhemmin hän sai neuvotelluksi huoltajuussopimuksen entisen vaimonsa kanssa. Taistellessaan oikeudesta poikaansa Mendax oli hankkinut palvelukseensa myyriä sosiaalitoimessa, jotka vuodattivat mielellään anonyymisti tietoja rappiojärjestelmästä, jonka palveluksessa he olivat.

 

Kun kaikki oli ohi, Mendax romahti. Hän oli loppuunpalanut, tukka harmaantunut valkoiseksi. Hän laati kryptausohjelmia, moottoripyöräili ympäri Vietnamia, ja ilmoittautui lukemaan fysiikkaa Melbournen yliopistoon. Akateeminen ura ei kuitenkaan houkuttanut, ja hän kuvasi fyysikoiden konferenssia kokoelmaksi ”nyyyhkiviä pelokkaita konformisteja, joilla on surullisen, surullisen heikko luonne.” Tällä alalla ei ainakaan maailmankaikkeuden salaisuuksien suojauksia murrettaisi.

 

2000-luvun vaihteessa hakkerikokemusten, vuotojen ja byrokratian parissa harjaantuneen Mendaxin mieli alkoi käsitellä filosofisia kysymyksiä. ”Demokratian ensimmäinen ainesosa on kansalaisten oikeus tietoon, sillä ilman tätä ymmärrystä ei käy päinsä mielekkäästi kannattaa tai valita mitään. Tiedon välittämistä ei voi verrata muuhun. Se ei ole huonekalu, eikä se ole pallopeli. Koska tieto on kaiken lainsäädännön luoja ja sääntelijä, se tulee asettaa lain yläpuolelle. Jos maailma muuttuu, koska on olemassa sananvapaus, se ei ole pelättävää, päinvastoin se on loistokasta. Ihmiskunta on onnistuneesti sopeutunut sellaisiin jättiläismäisiin muutoksiin kuin sähkövoimaan ja moottoreihin. Se kykenee myös sopeutumaan sellaiseen maailmaan, jossa valtioiden kannattama väkivalta täysi-ikäisten aikuisten kommunikaatiota vastaan ei ole vain laitonta, vaan fyysisesti mahdotonta. Maailman on aika nousta, viestivien ihmisten kansainvälisenä yhteenliittymänä, ja sanoa: tässä minä olen.”

Sen jälkeen, kun Mendax käynnisti Projekti A:n, joka tunnetaan nimellä Wikileaks, jota nöyrin kommentaattorinne luki jo silloin kun se oli vielä wiki, josta sukeutui Projekti B Iraq War Logs ja sen jälkeen Projekti C, Cablegate, hänestä on tullut osin tahtomattaan julkikuva verkostolle, jonka olemassaolo tuskin on enää edes hänestä riippuvainen.

Toisaalta tätä hän on aina etsinyt.

”Narsisti”, on luonnehtinut Julian Assangea Cyptome.orgin John Young, joka jätti Wikileaksin pian sen perustamisen jälkeen. Kun Assange toissapäivänä oli Guardianin maailman kömpelöimmässä kommenttipohjaisessa chatissa lukijoiden haastateltavana, Guardianin sivusto kaatui. Läpi pääsi tuhat kysymystä, joista hän vastasi kymmeneen.

”Wikileaks väittää olevansa kansan tiedustelupalvelu – erikoinen luonnehdinta ottaen huomioon turvonneiden ja tuhlaavaisten tiedustelupalveluiden tavan liioitella, harhauttaa, ja pettää. Miljardeissa laskettavia summia käytetään triljooniissa laskettavaan dataan jota luokitellaan, hävitetään, ymmärretään väärin, käytetään väärin ja peitellään samalla kun asiat esitetään julkisuudessa raamatullisina kertomuksina, joista ei puutu tuhkaa eikä tulikiveä.”

”Wikileaks on leimannut journalismin epäluotettavaksi, ja samalla se säännöllisesti julkaisee lehdistötiedotteita ja valittaa siitä, että lehdistö ei huomioi niitä. Useimpina vuosinaan Wikileaks on hyökännyt vakoilijoita vastaan ja syyttänyt heitä maanpetoksellisesta oman edun tavoittelusta, ja nyt se twittaa jatkuvalla syötöllä valtaisan suuria twittejä yleishyödyllisenä vakoiluorganisaationa samalla kun se pitää yllä vainoharhaista salailua väittämän mukaan uhatusta toiminnastaan. Kuin se antaisi signaalin isoveliroolimallilleen, että me olemme samalla alalla.”

”Cablegaten lupaus julkistaa seitsemän kertaa enemmän dataa kuin tähän asti kuiskailee lupauksia investoinnin moninkertaistumisesta. Avaa lompakkosi. ”Pidä meidät vahvoina”.

”Wikileaksin pitäisi lopettaa nimien sensurointi ja julkistaa autenttiset asiakirjat. Wikileaks on paineen alla pelkurimaisesti mukautunut auktoriteettien vaatimuksiin ”vastuullisuudesta”. Olisi paljon parempi kertoa totuus: että nimet ovat tiedossa.” (Onkohan tämä viittaus siihen että keväällä torrenttina liikkeelle laskettu noin sadan tuhannen henkilön hallussa oleva vakuutuspakkaus olisi murrettu ja joku voisi julkistaa sen sisällön Wikileaksin päätoimittajan mielipiteestä riippumatta?)

Cryptomen mukaan Assangen intohimo olla maailmanluokan peluri on lopulta tuhoisaa Wikileaksin ajatukselle koota yhteen tasaveroisia osallistujia, jotka eivät halua vuotaa tietoa henkilökohtaisen kunnian takia. ”Onneksi, Assangen rohkeuden puutteen vuoksi on paraikaa syntymässä monia muita wikejä – olettaen että rohkeuden puute ei ole tulokkaiden osalta tarttuvaa”, Young piruilee.

Raju on ajan riento. Wikileaks alkaa olla jo eilistä.

Wikileaksin mirrorit
http://cryptome.org
http://www.newyorker.com/reporting/2010/06/07/100607fa_fact_khatchadourian?currentPage=all
http://www.xs4all.nl/~suelette/underground