Frank Vincent Zappa (1940-1994), säveltäjä, rockmuusikko ja yhteiskuntakriitikko, sai kriitikot epätoivoon. Zappa oli ikuinen toisinajattelija. Hän sävelsi hyllykaupalla klassista nykymusiikkia, jota ei voitu esittää, koska orkesterin kokoonpanot olivat joskus poikkeuksellisia ("Naval Aviation In Art" sisältää alkuperäismuodossaan osuuksia suihkumoottoreille) ja ennen kaikkea siksi, että hän kuitenkin oli "vain" rockmuusikko. Rockmuusikkona hänellä oli 25 eri yhtyettä, joiden kaikkia teoksia suuri yleisö ei puolestaan ymmärtänyt, koska ne olivat liian avantgardistisia. Toisille Zappa oli suurimpia koskaan eläneitä sähkökitaristeja, toisille pelkkä hävyttömien pornolaulujen tekijä.

Zappa oli säveltäjänä täysin itseoppinut. Suurimmat klassiset vaikutteensa hän omaksui Edgar Vareselta. Tapahtumien kulku oli tyypillisen zappamainen. Nuori Zappa luki artikkelin, jossa levykaupan omistajalta kysyttiin, mikä oli omituisin levy, jonka hän oli saanut kaupaksi. Levykauppiaan mielestä sen täytyi olla levytys, jossa soitettiin koko ajan pelkästään rumpuja ja sireenejä. "Loistavaa" ajatteli Zappa. "Tuo on juuri minua varten." Ongittuaan tietoonsa levytyksen ja Varesen nimen, Zappa päätti ryhtyä säveltäjäksi, ja kuunteli levyä kunnes hänen vanhempansa menettivät hermonsa sireenien ääniin. Ja kuunteli vielä senkin jälkeen.

1962 Zappa perusti "Studio Z"-yrityksen Cugamongan pikkukaupunkiin. "Studio sijaitsi vastapäätä hihhulikirkkoa, eikä pitkästä tukastani pidetty". Siviilipukuinen poliisi tilasi Zapalta roisin ääninauhan poikamiesten bileisiin. Zappa teki työtä käskettyä. Kun poliisi saapui hakemaan nauhaa, Zappa pidätettiin suoralta kädeltä pornografian myymisestä. Raha ei ollut vaihtanut vielä omistajaa, mutta siinä kylässä ei sellaisesta välitetty. Tutkintavankeudesta päästyään Zappa oli saanut vähäksi aikaa tarpeekseen tuottamisesta, ja yritti hankkia yhtyeelleen koesoiton hippien paikkaan Hollywood Actioniin, mutta sinnekään häntä ei hyväksytty, koska heille Zapan tukka oli puolestaan liian lyhyt. TV-debyytissään Zappa soitti - polkupyörää.

1967 Zappa yhtyeineen "Mothers Of Invention" esiintyi New Yorkin Greenwich Villagessa. Lavashow oli ennennäkemätön. Esityksiin hankittiin mielikuvituksellista rekvisiittaa, kuten täytetty kirahvi, mätiä vihanneksia (joita yleisö sai käyttää heitelläkseen yhtyettä, tai päinvastoin), ja vastaavaa roinaa. "Oikeastaan räävittömyydet alkoivat ihan sattumalta. Joku toi lavalle ison nuken, ja koska yleisön joukossa oli merijalkaväen miehiä, päätin näyttää millaista merijalkaväki on. Heitin nuken sotapojille ja sanoin "Kuvitelkaa että tämä on vietnamilainen lapsi. Näyttäkää mitä tekisitte sille." Miehet rusensivat, viilsivät ja pirstoivat nuken pieniksi palasiksi. Yleisö hiljeni täydellisesti."

Zapan asenne rock-kulttiin oli jo tuolloin virkistävän kyyninen: "Tuskinpa tyypillinen rockdiggari tajuaa, mitä hänelle on tuputettu, joten ei sillä väliä... Ne nuoret eivät tunnistaisi musiikkia, vaikka se tulisi ja haukkaisi heitä perseestä."

1971 Lontoossa ärsyyntynyt katsoja oli sitä mieltä, että Zappa piti silmäpeliä hänen tyttöystävänsä kanssa. Konsertin lopulla katsoja kolkkasi Zapan, joka tippui lavalta alas, ja mursi kurkunpäänsä. Zappa vietti vuoden pyörätuolissa, jatkoi säveltämistä, ja totesi että kaiken tuloksena hänen äänensä oli madaltunut puoli oktaavia. "Ei se mitään", Zappa kommentoi. "On mukavaa, kun on matala ääni, mutta sen olisi voinut hankkia miellyttävämmällä menetelmällä."

"Yleensä konsertteihini tullaan koska ihmiset haluavat että heille tapahtuu jotain. Vuonna 1968 sain Berkeleyn Community Theaterissa 3000 henkeä haarahyppelemään. Sanoin "Okei, nyt te nousette ja verryttelette. Näytätte liian väsyneiltä. Ylös siitä." Valot sytytettiin. Keskeytin soittamisen. Yleisö jatkoi hyppimistä. Sitten sanoin: "Kuulkaas, tajuatteko mitä äsken tapahtui? Minä käskin teidän verrytellä, ja siinähän verryttelette. Eikö niin?" "Joo! Niin!" "Te teette kai mitä tahansa jos minä vain käsken, eikö vaan? Niin hallituskin toimii." Yleisö jatkoi pomppimista odottaen vitsin huipennusta. Käskin sammuttaa valot ja jatkoimme soittamista."

Muutenkin Zappa karsasti rock'n'roll-elämäntapaa. Sellaiseen hän oli liian vakava taiteilija. Huumausaineita hän ei käyttänyt. Hän kertoi kokeilleensa marijuanaa, ja saaneensa siitä vain kurkun araksi ja pään kipeäksi, "enkä voi käsittää, miksi jotkut polttavat tuollaista moskaa vankeusrangaistuksen uhalla". LSD:stä Zappa huomautti, että CIA on todistetusti valmistanut sitä, ja heidän San Franciscon yhteysmiehensä välityksellä koko nuorisoa on käytetty aineen testaajana. "Siltä osin koko 60-luvun tilanne oli valtion aikaansaannosta. Minua ällistyttää eniten se yleinen käsitys - joka on hallituksen luoma - että ei ole mahdollista tehdä mitään luovaa, ellei käytä kemikaaleja... näille huumeille on olemassa markkinoita, ja se on yksi valtion keinoista hallita kaikkia todella näppärästi. Ja kuinka tietyt huumeet tulevat ja menevätkään. Se täytyy nähdä markkinointisuunnitelmana."

Eräässä haastattelussa 1980-luvulla hän väitti voivansa elää päiväkaupalla pelkästään kahvin ja tupakan voimalla. Tehdessään työtä studiossaan hänen biologinen kellonsa venyi, ja hän eli 25-tuntisen kuuvuorokauden rytmissä. Kun hänellä oli menossa yövaihe, hänen ruokavalionsa koostui lähinnä hänen tyttärensä valmistamasta hyytelöstä, joka odotti häntä jääkaapissa, ja säveltäminen sujui loistavasti. "Mutta kun seuraavaksi alan herätä vähitellen aamuyöllä ja lopulta aamulla, joudun hoitamaan päivisin kaikenlaisia juoksevia asioita ja vastailemaan puhelimeen, enkä saa mitään tehdyksi. Silloin voi vain odottaa, kunnes alan herätä illalla, ja kolmen kuukauden päästä taas sama rääkki."

Kuuluisa legenda väittää, että kauhukakara Zappa olisi syönyt konsertissaan paskaa lavalla. Tämänkin Zappa torjui. "En ole koskaan tehnyt sellaista lavalla. Elämässäni lähimmäksi sellaista olen joutunut, kun ruokailin Holiday Innissä Pohjois-Carolinan Lafayettevillessä vuonna 1973."

Zappa ei ikinä salannut vastenmielisyyttään poliittisia päättäjiä kohtaan. Silti hän oli ensimmäinen rockmuusikko, joka painoi levyjensä kanteen kehotuksen "Äänestä!". Sitä pidettiin vitsinä, vaikka hän oli vakavissaan. Omaa poliittista vakaumustaan Zappa piti maltillisen oikeistolaisena. "Haluan alempia veroja ja vähemmän valtion holhousta. Että mitä? Sinä myöskin?" Tekopyhiä TV-evankelistoja ja ahdasmielisiä republikaaneja kohtaan Zappa oli myrkyllisen ilkeä koko elämänsä ajan. 1980-luvulla hän kirjoitti presidentti Reaganille: "Täytyykö kaikkien seksuaalisten tapojen Amerikassa olla Moraalisen Enemmistön testaamia ja hyväksymiä? Ja kun he testaavat niitä, saammeko me katsoa?". Neuvostoblokin hajotessa Zappa oli sairastunut syöpään, johon hän tiesi kuolevansa, ja matkusti 1991 Prahaan pitämään viimeisen konserttinsa. Prahassa hänet otti vastaan presidentti Vaclav Havel, joka esitteli hänet yleisölle vapauden esitaistelijana, joka valoi heihin uskoa synkkinä kommunistihallinnon vuosina.

Zapan teosten nimet ovat luku sinänsä, kuten "Miksi sattuu kun lorotan?", "Jeesuksen mielestä olet pöljä", "Helppoa lihaa", "Olen ollut sisälläsi", "Beibi, ota hampaasi pois", ja Nixonille omistettu "Dickie on persreikä". Ennen kaikkea on mainittava kitarasooloja sisältänyt kolmois-LP, jonka osat olivat "Turpa kiinni ja soita kitaraa", "Turpa kiinni ja soita lisää kitaraa", ja "Turpa kiinni ja soita kitaraa:n pojan paluu".

Zappa menehtyi eturauhassyöpään 1994. Kaipaamaan jäivät vaimo Gail, ja lapset Moon Unit, Diva, Ahmet ja Dweezil, sekä miljoonat kannattajat ympäri maailmaa. Vilnaan hänelle pystytettiin patsas. Kaupunginisät puolustivat muistomerkkiä sanomalla, että "Zappa olisi varmasti käynyt Vilnassa, jos hän ei olisi kuollut."