1925018.jpg

Monilahjakkuus Buckminster Fuller (1895-1983) oli arkkitehti, filosofi, futuristi, matemaatikko, yhteiskuntakriitikko, ja kaiken hyvän lisäksi ahkera päiväkirjanpitäjä, joka kuuluu samaan sarjaan Aleksanteri Ahola-Valon ja Robert Shieldsin kanssa.

Fuller ymmärsi jo varhain 1920-luvulla, että saadakseen ajatuksensa kaupaksi oli välttämätöntä kehittää niitä kuvaava mainostermi. Tämä termi oli dymaxion, lyhenne sanoista Dynamic Maximum Tension, joka sopi käytettäväksi jokaisessa yhteydessä. Sen avulla hän saattoi kerätä varoja ennakkoluulottomille projekteilleen, joita olivat nopeasti lueteltuina Dymaxion-talo, jonne ajettiin Dymaxion-autolla, jonka reitti katsottiin Dymaxion-kartalta ja niin edelleen.

Unohtumaton osa Fullerin legendaa oli valaistumiskokemus, jonka hän sai 1920-luvulla. Se ei ollut helppoa aikaa. Hän oli työtön ja perheeseen oli syntynyt vauva. Hän taivalsi Lake Michiganin rannalla ja ajatteli sanoja "Buckminster Fuller – elämä tai kuolema". Seuraavassa hetkessä hän tunsi leijuvansa valon keskellä useita metrejä maanpinnan yläpuolella. Aika pysähtyi ja hän kuuli sanat "Sinulla ei ole oikeutta eliminoida itseäsi. Et kuulu itsellesi. Kuulut maailmankaikkeudelle."

Siitä hetkestä alkaen unitaarikirkon pastorin pojanpoika aloitti elämänmittaisen kokeen, jonka tarkoituksena oli saada vastaus kysymykseen: Mitä, jos mitään, yksittäinen yksilö voi tehdä ihmiskunnan hyväksi. Hän muutti vaimoineen ja tyttärineen Chicagon slummeihin ja opiskeli kaiket päivät kirjastossa imien vaikutteita muun muassa Gandhilta ja Leonardolta. Fuller suhtautui itseensä koe-eläimenä. Hän jopa kutsui itseään leikkisästi nimellä Guinea Pig B (koekaniini B).

Vuonna 1928 koekaniini B oli koonnut 50-sivuisen käsikirjoituksen ajatelmiaan ja lähetti sen rohkeasti niin Bertrand Russellille kuin Henry Fordillekin, muiden huomattavuuksien lisäksi. Teos 4D Time Lock oli mahdotonta luettavaa, ei sisältönsä puolesta vaan koska sen polveilevat ja ideasta toiseen rynnivät lauseet eivät tuntuneet koskaan päättyvän, mikä sai hänen elämäkerturinsa arvioimaan että 4D Time Lock on mikäli mahdollista, kurjinta proosaa mitä ikinä on kirjoitettu. Teoksessa Fullerin kritiikin pääkohde oli rakennusteollisuus. Hän kehotti lukijaa kuvittelemaan, mitä tapahtuisi jos hän haluaisi ostaa automobiilin, mutta sitä varten jouduttaisiin palkkaamaan suunnittelija, joka vie suunnitelmat pankkiin lainaa varten, seuraavaksi kaupungintalolle rakennuslupaa varten, ja sitten vasta alkaisi itse rakentaminen. Autojen suhteen tällainen järjestely olisi naurettava, joten miksi sitten taloja rakennetaan näin?

Koska parasta kritiikkiä on esittää parempi vaihtoehto, Fuller teki niin. Yhdessä suunnitelmassa Fuller luonnosteli ilmaa kevyempiä torneja, jotka koottaisiin yhdessä paikassa ja kuljetettaisiin sitten zeppeliinillä tilaajille kaikkialla maailmassa. Tämä suunnitelma ei kohonnut piirustuspöydältä koskaan lentoon. Mutta sen vikoja analysoidessaan Fuller keksaisi ensimmäisen huomattavan ideansa, Dymaxion-talon.  

Edistykseen ja tekniikan kehitykseen hurmaantuneella 1920-luvulla Fuller näki että hyvin pian ihmiset eläisivät standardisoiduissa etukäteen elementeistä kootuissa rakennuksissa ja tämä mahdollistaisi asutuksen sellaisissakin paikoissa, joista ennen ei oltu tohdittu haaveilla – Pohjoisnavalla! Etelämantereella! Saharassa! Vuorten huipuilla!

Pyöreä Dymaxion-talo sisälsi lämmityksen ja ilmastoinnin, katolle asennettavat vesisäiliöt ja funktionaalisen arkkitehtuurin ihannoimaa tehokasta tilankäyttöä. Suihku suihkutti sumua, jotta vettä voitaisiin säästää ääriolosuhteissa. Rakennukseen piti sijoittaa myös "radio-televisio-vastaanotin", mutta sen ja muiden aivan uusien ja radikaalien ideoiden toteuttamiseen olisi tarvittu miljoonia, ja Fuller ymmärsi että hänen kuvittelemassaan muodossa Dymaxion-talo pääsisi todella sarjavalmistukseen vasta kun muu teknologia on kehittynyt sen vaatimalle tasolle. Rakennuksen runkoon hän halusi mahdollisimman vahvaa ja samalla kevyttä materiaalia, joten hän valitsi alumiinin. Kuljettamisen ja kokoamisen helppous oli ensisijaista, ja kuljetus tapahtuisi tietysti Dymaxion-autolla.

Lentokonesuunnittelun ideoita lainaten Fuller rakensi kolme prototyyppiä, jotka olivat aivan toista kuin mitkään markkinoilla olleet mallit. Dymaxion-autossa oli kolme pyörää, joista yksi takana, ja tällä takapyörällä ohjattiin autoa. Moottori oli myös takana. Suuren tipan muotoinen vekotin kuljetti peräti 11 henkilöä ja sen kulutus 7.8 litraa satasella oli ennenkuulumattoman vähän vuonna 1933. Valitettavasti onnettomuus Chicagon maailmannäyttelyssä 1933 romutti auton maineen, vaikka Fuller väitti että onnettomuus aiheutui toisesta autosta, joka seurasi Dymaxionia liian lähellä. Dymaxion-auton sisätiloista ei ole olemassa yhtäkään piirrosta eikä valokuvaa, joten nykyiset rekonstruktiot ovat tältä osin arvailtuja.

Fuller toipui takaiskuista ryhtymällä suunnittelemaan lisää keksintöjä, joita ei ikinä otettu käyttöön. Kartesiolainen koordinaattijärjestelmä oli Fullerin mielestä päin seiniä, joten hän kehitteli omansa, synergeettisen geometrian. Sen perusyksikkö oli 60 asteen kulma 90 asteen suorankulman sijasta. Kolmikulmioiden avulla pystyttiin luomaan erilaisia pintoja, kupuja ja malleja, kuten Dymaxion-maailmankartan, jonka etuna oli että se esitti pinta-alat toisiinsa suhteutettuna oikeassa mitassa. Lisäksi siinä ei ollut pohjoista eikä etelää, ei mitään mikä olisi ollut ylhäällä eikä alhaalla, koska ne olivat Fullerin mielestä kulttuurisidonnaisia arvoarvostelmia, joilla ei ollut sijaa objektiivisessa maailmantarkastelussa. Lisäksi tämän kartan avulla hän välttyi käsittelemästä lukua pii, joka Fullerin mielestä oli aina ollut "syvästi mauton".

60 asteen kolmioita saattoi käyttää myös perusyksikköinä, joista sai kootuksi kupuja ja palloja. Fuller patentoi menetelmän 1948 ja vihdoinkin hän sai kannatusta. Fullerin kasvihuonemaiset pallopinnat, jotka koottiin pienistä kolmi- viisi- tai kuusikolmioista, tulivat muodikkaiksi. Vuonna 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn Yhdysvaltojen paviljonkiin tilattiin Fullerilta lasikupu, joka kattoi koko USA:n näyttelyalueen. Se oli näyttävä, kaunis ja yksinkertaisuudessaan viehättävä ja edusti hyvin Fullerin näkemystä että vähemmällä saa aikaan enemmän. Nikita Hrushtsev sai nähdäkseen Fullerin rakennelmia valtiovierailulla 1960 ja innostui. "Buckingham Fuller, teidän täytyy tulla Neuvostoliittoon ja opettaa meidän insinöörejämme!"

Valitettavasti Fullerin lasikuvut vuotavat. Tasojen saumoja ei ikinä voida tiivistää täydellisesti. Fullerin oma koti Carbondalessa ja Ford-yhtiön Rotunda kärsivät samasta ongelmasta. Kun työmiehet yrittivät keksiä kuinka välttää Rotundan lasikupua vuotamasta, he päätyivät polttamaan toivottoman tapauksen maan tasalle.

1970-luvulle tullessa Fullerin termi "avaruusalus Maa" alkoi tuntua kipeän todelta. Mutta hän pysyi optimistina. Vuoteen 2000 mennessä koulutus, tietoisuus ja kierrätys saisivat aikaan sen että kilpailu käy tarpeettomaksi. Itsekkyys tulee tarpeettomaksi ja epärationaaliseksi. Sodat loppuvat yksinkertaisesti siksi, että niistä ei ole enää hyötyä. Kaikki maailman ongelmat nälästä ja lukutaidottomuudesta alkaen voidaan ratkaista teknologialla. Idologisista dogmeista ja uppiniskaisista poliitikoista päästään eroon luottamalla tietokoneisiin.

Ilmaa kevyempien asumusten uusin painos oli Cloud Nine, jota ei yritettykään toteuttaa. Cloud Nine oli äärimmäisen kevyt polyetyleenikuorinen pallo. Kun aurinko lämmitti ilmaa sen sisällä, pallo rakennuksineen kohoaisi ilmaan. Mailin läpimittaisiin rakennelmiin voitaisiin majoittaa tuhansia matkustajia.

1970-luvun lopulla Fuller ilmoittautui tukemaan Werner Erhardtin est-liikettä, joka pyrki kohottamaan ihmisten kollektiivista tietoisuutta. Fuller myös suositteli ruokavaliota, joka koostui kuivatuista luumuista, teestä, paistista ja hyytelöstä. Maailmanmatkoillaan Fuller oli kuuluisa siitä, että hän käytti kolmea kelloa. Yksi näytti lähtövyöhykkeen aikaa, toinen saapumisvyöhykkeen aikaa ja kolmas senhetkisen aikavyöhykkeen aikaa.

Kaiken tämän rinnalla Fullerin päiväkirjat ovat melkein sivuseikka. Hän dokumentoi elämänsä 15 minuutin tarkkuudella vuodesta 1915 vuoteen 1983. Suuret nahkakantiset leikekirjat sisältävät hänen kaiken kirjeenvaihtonsa, laskunsa, muistilappunsa, luonnoksia ja lehtileikkeitä. Lopulta hän aikaa säästääkseen lakkasi järjestämästä elämäänsä leikekirjoihin ja tyytyi vain tallettamaan materiaalin arkistolaatikoihin. Yhteensä Buckminster Fullerin elämä käsitti 80 metriä paperia. Sitä pidetään maailman tarkimmin dokumentoituna ihmiselämänä. "En halua enkä voi olla tuomari, joka päättää mikä osa elämästä on merkittävää ja mikä ei. Siihen tulee sisältyä kaikki. Niinpä arkistot ovat hyvin laajat."

"Olen päättänyt että ihmistä ei voi uudelleenkouluttaa. Se on aivan liian vaikeaa. Mitä voin tehdä, on muuttaa ympäristöä siten että ihmiset alkaisivat liikahtaa suositeltavampaan suuntaan. Jos pitäisin koulua, niin antaisin keskimääräiset arvosanat niille oppilaille jotka antavat oikeat vastaukset, palkkioksi siitä että he ovat hyviä papukaijoja. Huippuarvosanat antaisin niille, jotka tekevät paljon virheitä, kertovat minulle niistä, ja selittävät mitä he ovat oppineet virheistä."  

Vuonna 1970 ilmestyneessä kirjassaan Näytän olevan verbi Buckminster Fuller kirjoitti "Elän maan päällä nykyhetkessä, enkä tiedä mikä minä olen. Tiedän että en ole luokiteltavissa. En ole substantiivi. Näytän olevan verbi, kehitysprosessi, olennainen osa maailmankaikkeutta." Verbi taipui imperfektiin 1.7.1983 Los Angelesissa.

Maailman tarkimmat päiväkirjat
Jälkipolville museoitu elämä