1032235.jpg

Pyhäinpäivän kunniaksi, ja koska näin unen jossa tapasin muutamia vainajia, on hauskaa tarkastella elävältä hautaamista, joka 1800-luvulla vaivasi kovasti lääkäreitä ja keksijöitä.

Viime yönä uusitussa Myytinmurtajien jaksossa herra Hyneman asettui teräsarkkuun, jonka päälle pudotettiin maata turhan korkealta ja turhan paljon kerralla. Ei mitenkään yllättävää, että arkku alkoi rusentua. Koe keskeytettiin ja johtopäätökseksi tuli, että maahan haudatussa arkussa on aika mahdotonta selvitä hengissä vuorokauttakaan. Jos maan paino ei tee tehtäväänsä, sen tekee ilman loppuminen.

Valekuolema ei ole kuitenkaan kovin tavaton asia. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä vuosisatojen takaa. Niitä löytää runsaasti vastikäisistä uutisista. Huomautettakoon, että myytinmurtajat eivät tutkineet, miten pätevästi voidaan todeta ihminen kuolleeksi, vaan kauanko hän voisi selvitä elävänä haudattuna.

MSNBC kertoi 27.1.2005, että 29-vuotias Larry Green oli joutunut Pohjois-Carolinassa auton yliajamaksi. Hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi, ennen kuin tarkastaja J.B.Perdue saapui kaksi tuntia myöhemmin onnettomuuspaikalle ja havaitsi ihmeekseen, että uhri hengitti. "Jouduin tarkistamaan asian kahdesti, niin heikkoa se oli", kertoi Perdue. Kriittisessä tilassa ollut uhri kuljetettiin teho-osastolle.
 
22.8.2003 BBC uutisoi, että 73-vuotias Nguyen Van Quan pelästytti tyttärensä pahanpäiväisesti kun tämä tuli hakemaan isänsä ruumista hautajaisiin. Oletettu kalmo liikehti lakanan alla. Ruumishuoneen työntekijät vetivät lakanan pois ja isäpapan silmät liikehtivät kiinnostuneena. Herra Nguyen oli todettu virallisesti kuolleeksi sydänkohtaukseen seitsemän tuntia aiemmin. Ruumishuoneseikkailu ei aiheuttanut suurempia vammoja kuin veriset huulet, koska Nguyen oli lämpimikseen purrut hampaitaan yhteen kylmässä. Lääkärit olivat ymmällä ja arvelivat, että kylmä ilma oli tehnyt hyvää ennenaikaisen vainajan sydämelle. Pian virkoamisensa jälkeen Nguyen kuitenkin vajosi koomaan.

12.8.2002 CNN tiedotti, että 68-vuotias ranskalaismies oli julistettu kuolleeksi bordeauxlaisessa vanhainkodissa. Lääkäri kirjoitti kuolintodistuksen ja ruumis lähetettiin ruumishuoneelle, jossa sitä pidettiin kylmässä viisi tuntia. Kun miehen ruumista alettiin valmistella haudattavaksi, ruumishuoneen työntekijä hätkähti nähdessään ruumiin vatsan nousevan ja laskevan. Mies kuljetettiin yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa hän kuoli muutaman päivän kuluttua. Ranskan lain mukaan hautausta ei saa suorittaa vuorokauden sisällä kuolleeksijulistamisesta, jotta ketään ei haudattaisi elävältä.

BBC ilmoitti 13.3.2002, että saksalainen nainen oli lähetetty ruumishuoneelle elossa. Wuppertalin vanhainkodissa menehtyneen 72-vuotiaan naisen ruumiinavaus osoitti, että hän oli kuollut vasta vähän aikaa sitten ruumishuoneella.

15.7.1997 Egyptissä sairaanhoitaja pelästyi kuoliaaksi ruumishuoneella, kun hän kuuli kuinka kuollut mies huusi apua. Lääkäreiden kuolleeksi julistama Abdel Satter Badawi oli maannut kylmiössä 12 tuntia, ennen kuin hän tokeni. Ennen kuolleeksijulistamistaan Batawi oli vajonnut koomaan munuaisvaurion takia. Sairaanhoitajaa ei saatu elvytettyä.

Yliolkaisessa sairaanhoitotyöskentelyssä ei ole mitään mystistä. Mutta jos 2000-luvullakin on välillä vaikeaa määritellä, onko henkilö säällisesti kuollut, niin voi vain kuvitella, miten asiat olivat 1800-luvulla, jolloin kaikki eivät vielä tunteneet edes suusta-suuhun-elvytystä. Menetelmän edut keksittiin, kun Tossach julkaisi 1744 raportin, jossa hän kuvaili kuinka "kliinisesti kuollut" hiilikaivosmies oli palautettu henkiin. 1760-luvulla yksityisten kansalaisten järjestämät yhdistykset alkoivat levittää tietoa hukkuneiden elvyttämisestä ja 1766 ensimmäisenä maana Sveitsin hallitus rohkaisi virallisesti käyttämään menetelmää.

Edistysaskel loi aivan uuden pelon. Entä jos Finnegan ei olisikaan kuollut, vaan elvytettävissä? Entä jos paikalla ei ole henkilöä, joka osaisi tehdä Finneganille oikeat toimenpiteet oikeaan aikaan? Mitä neuvoksi Finneganille, jos hän ei herääkään ruumiinvalvojaispöydällä, vaan vasta arkussa? Taphofobia, elävältä haudatuksi tulemisen pelko, oli niin laajaa, että pelkästään USA:n patenttivirastoon lähetettiin vuosina 1868-1925 22 hakemusta varmuusarkuista, joihin rakennettujen vekottimien avulla haudassaan herännyt Finnegan saattoi ilmaista maan pinnalle, että hänet sopisi kaivaa ylös ja vähän pirun vikkelästi. Vielä 1983 Yhdysvaltojen patenttivirasto myönsi patentin sähkökäyttöiselle arkkuhälyttimelle.

Keksijä Franz Vesterille 25.8.1868 myönnetty patentti oli eräs eleganteimmista. Hälytysjärjestelmä oli rakennettu hautakiven sisälle. Hautakivestä arkkuun kulki nuora, josta vetämällä sai hautakiven kellon soimaan. Käyttöohje neuvoi, että nuora on sidottava vainajan ranteeseen, jotta hänen ei tarvitsisi ahtaudessa ja pimeydessä hapuilla nuoraa käteensä, vaan ruumiin liike automaattisesti saa ilmaisunsa.

Farnhamin ja Askewn konstruktio vuosimallia 1887 oli paljon modernimpi. Akkujen virralla toimiva sähkökello alkoi soida napin painalluksella kuin palvelusväen summeri. Straussin mallissa 1885 oli arkun rakenteeseen piilotettu ilmataskuja. Krichbaumin laitoksessa 1882 vainajan käsien ulottuvilla oli periskoopin ohjaustanko, jota pyörittämällä herätettiin yllä tallustavien huomio. Egelandin ja Freesen mallissa 1895 oli arkkuun sijoitettu sähkötyslaite.

1882 patentoidussa Fearnaughtin mallissa kellarin ilmanvaihtokanavaa muistuttavasta hormista voitiin nostaa ylös viuhka. Kwiatkowskin patentissa 1893 arkkuun johtavassa putkessa oli jousi, jonka vapauttamalla ponnahti putkesta maan pinnalle iloisesti pyörivä huiska. Belgialainen kreivi de Karnice-Karnicki esitteli 1897 mitä viimeistellyimmän pelastuslaitteiston. Havaitessaan rintakehän liikkeet arkun sisäinen mekanismi ponnautti maan pinnalle lipun ja lampun, soitti kelloa, ja avasi putken, jota pitkin arkkuun saatiin raikasta ilmaa.

Jos nämä vekottimet vaikuttavat liian epävarmoilta tapauksilta, siinä tapauksessa P.K.Cloverin ratkaisu vuodelta 1878 on omiaan. Cloverin keksintö on nimeltään "arkku-torpedo"!

Itsepintainen kansantarina väittää, että Christian Sciencen perustaja Mary Baker Eddy haudattiin arkussa, jossa oli puhelin. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko hänen tarkoituksenaan soittaa tästä puhelimesta, vai ilmaista itseään rajan toiselta puolelta sen välityksellä. Vielä vähemmän sitä, halusiko kukaan vastata.

Legendaarinen taikuri Harry Houdini haudattiin useammankin kerran arkussa, mutta hän livahti sieltä myös ulos. Houdini esitti temppua uransa viimeisenä vuonna. Aitona showmiehenä hän katsoi aiheelliseksi menehtyä Halloweenina 1926 sen jälkeen, kun hän oli esittänyt palleanjännittämistemppunsa kovakouraiselle ja väittämän mukaan jokseenkin yksinkertaiselle opiskelijankorstolle, joka ei ymmärtänyt jutun jujua, vaan tuntui aidosti uskovan että Houdinilla on teräsvatsa.

Onneksi niille, jotka haluavat välttää turhaa huolta ja paniikkia, on olemassa yksi varma ja pettämätön ratkaisu. Se on polttohautaus.