Jules Vernellä oli esikuvansa, kun hän kirjoitti science-fiction -kirjallisuuden varhaisteoksen "Matka maan keskipisteeseen". Esikuva oli John Cleves Symmes (1780-1829), USA:n armeijan veteraanisotilas ja innokas lukutoukka. Päivänä muutamana Symmes oivalsi, että Newton on täysin väärässä. Painovoiman sai aikaan mikroskooppisen ohuet eetterikerrokset, jotka leijuvat sisäkkäin maan ilmakehässä. Lisäksi maa on ontto, ja sen sisällä on tilaa jopa viidelle planeetalle. Maan navoilla on reikä, joten kävisi päinsä purjehtia sieltä maan sisuksiin. Eikä epäilystäkään, että maan sisuksista tulemme tapaamaan toisen ihmisrodun, toisia kasveja ja eläimiä. Jo babylonialaiset, Symmes huomasi, uskoivat että maa on ontto vuori, joka kelluu vedessä. Vuoren sisällä sijaitsi manala. Sitten hän kiirehti siteeraamaan muita oppineita, jotka ovat esittäneet samantapaisia ajatuksia, ja oli enemmän kuin tyytyväinen saksalaiseen matemaatikkoon, jonka mielestä maan sisällä leijui toinen planeetta, jolla on kukoistava sivilisaatio. Lopullisesti hän vakuuttui huomatessaan, että Halleyn komeetan keksijä sir Edmund Halley oli spekuloinut 1600-luvulla planeetoista maankuoren alla.

Toiminnan miehenä Symmes painatti 500 lentolehtistä ja postitti niitä USA:n silmäätekeville kootakseen varoja retkikunnan muodostamiseen. Liitteeksi hän oheisti, viisasta kyllä, lääkärintodistuksen, jossa vakuutettiin, että Symmes on täysijärkinen. Hän lähti luentokiertueelle, kuvaillen niitä suurenmoisia mahdollisuuksia mitä maan uumenissa tarjoutuu, ja sai kohtauksia, jos kohtasi yleisön joukosta pilkantekoa tai vastarintaa.

Kongressiedustaja Richard M. Johnsonissa, josta myöhemmin tuli varapresidentti, Symmesin sanat upposivat hedelmälliseen maaperään. Johnson pyysi kongressilta varoja kahden aluksen varustamiseksi tutkimusmatkaa varten. Lyhyen keskustelun jälkeen kongressi päätti kuitenkin hylätä ehdotuksen, koska se oli "vailla pohjaa". Symmes kävi uuteen taisteluun aatteensa puolesta. 1823 hän kokosi addressin, jonka allekirjoittivat sadat hänen kannattajansa, joukossa huomattavia aikalaisia. Symmes tähdensi, että hänen retkensä tuloksena ei vain kirjoitettaisi tieteen oppikirjat uusiksi, vaan myös tarjoutuisi lukemattomia kaupallisia mahdollisuuksia. Johnson esitti Symmesin suunnitelman toistamiseen, tällä kertaa senaatille, josta löytyi 25 hengen vähemmistö, joka olisi toimittanut mieluusti Symmesin pohjoisnavalle, porot, kelkat ja urhoolliset toverinsa mukanaan.

Symmes sairastui rasittavalla luentokiertueella Kanadassa ja kuoli ennen 50:ttä ikävuottaan.