6046.jpg

7. The Shaggs: Philosophy Of The World (1969)

The Shaggs oli yhtye, jossa soitti kolme suurperheen sisarusta Betty, Helen ja Dorothy Wiggin. Heidän musiikkiaan lienee parasta kuvailla folkiksi, sillä he edustavat mitä puhtainta folkia,kuten meille kerrotaan Philosophy Of The Worldin levykansiteksteissä. The Shaggs ei ole tahrannut itseään ulkopuolisilla vaikutteilla. Heidän musiikkinsa on puhdasta, kotona itse tehtyä. Heidän musiikkinsa on erilaista, se on heidän omaansa. He uskovat siihen, elävät sitä, se on osa heitä ja he ovat osa sitä. Lopuksi kehoitetaan kuuntelijaa rakastamaan heitä, koska hekin rakastavat kuuntelijoitaan, ja muistutetaan että nämä taiteilijat ovat todellisia.

Esittely on lupaava. Odotuksissa ei tarvitse pettyä. Kappaleessa "The Philosophy Of The World" päällimmäinen vaikutelma on havainto, että rumpali Helen Wiggin on koko ajan puoli tahtia jäljessä. Betty ja Dorothy Wigginin yhteiskitarointi alkaa muistuttaa kappaleen loppupuolella hämmästyttävästi haitarinsoittoa. Laulun sanoista saa selvää. Maailman filosofia osoittautuu yleispäteväksi havainnoksi siitä, kuinka ihmiset eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. "Tytöt joilla on pitkä tukka, tahtovat lyhyen tukan. Tytöt joilla on lyhyt tukka, tahtovat pitkän tukan. Pojat joilla on auto, tahtovat mopon. Pojat joilla on mopo, tahtovat auton. Tässä maailmassa ei kukaan ole koskaan tyytyväinen."

The Shaggsien levytykset on julkaistu uudelleen moneen otteeseen, ja heillä on pieni, mutta asialle omistautunut kannattajakuntansa. Vuonna 1988 Dorothy Wiggins kertoi hieman surullisena "Saan paljon kirjeitä. Useimmat ovat mukavia, mutta jokin aika sitten sain ikävän kirjeen, jossa kysyttiin siihen malliin että miksi pilkkaamme kuulijoita. Ehkä he eivät pitäneet musiikista. Tai eivät pitäneet sitä musiikkina. Heitin kirjeen pois. Kaikilla on omat mielipiteensä. Jos he eivät pidä siitä, ei heidän tarvitse ostaa sitä."

http://www.shaggs.com/

8. Ringa ja Tuija sekä lapset: Juokse pois (1990)

Aikansa suosikkiurheilijat Ringa Ropo ja Tuija Helander katsottiin niin kiinnostaviksi ja myyviksi nimiksi, että heidät komennettiin levyttämään muutamia lauluja levylle, jota yritettiin markkinoida vuoden 1990 yleisurheilun EM-kisojen kunniaksi. Ringa Ropo rohkeni varovaisesti epäillä musiikkiteollisuuden harrastamia levytyskäytäntöjä, ja ihmetteli miksi artisteille ei annettu ennen levytystä ensimmäistäkään oppituntia tai harjoitusta esimerkiksi äänenmuodostuksessa.

Tulokset kuuluvat. Levyllä on mahdollista kuulla luonnollisen konstailematonta suomalaista naisääntä. "Kultamitalin / vain yksi saa / montakin / on ottajaa" lauletaan Veikko Samulin säveltämällä nimiraidalla "Juokse pois". Lapsikuoron säestyksellä laulettu kertosäe puolestaan kuuluu "Juokse pois kun pamahtaa".

Sellaiset levylaulajat kuin Matti Nykänen tai Esa Saarinen voivat aina hätätapauksessa selittää levytyksensä campiksi ja itsensä esiintymistaiteen moniottelijoiksi. Ringa Ropo ja Tuija Helander eivät voi niin tehdä. Olen samaa mieltä, se on väärin, ja siksi heidät pitää palkita. Matti Nykänen ja Esa Saarinen levyttivät tavoitellen jotakin. Siksi he edustavat Suurta Mitätöntä Keskinkertaisuutta, joka ei ansaitse tulla huomioiduksi. Ringa Ropo ja Tuija Helander ovat toista maata. He tulivat studioon ja lauloivat kun pyydettiin. Kumarran heidän edessään.

Karate-Pekalla on myös vankkumaton ihailijakuntansa, mutta ymmärtääkseni hänen tuotantonsa ei ole virallisesti julkaistua, vaan ne ovat bootleggejä, mistä syystä hänet on diskvalifioitava.

9. Daniel Johnston: Walking The Cow (1983)

Maineikkaan amerikkalaisen lauluntekijän Richard Thompsonin sävelmä Walking The Cow kuuluu tyylilajiin, joka on lähellä tyypillistä harmaanhaikeaa brittipoppia. Se on levytetty uudestaan lukuisia kertoja, mm. Pearl Jamin toimesta. Kaikista mahdollisista ja mahdottomista cover-versioista Daniel Johnstonin tekemä on kuitenkin ohittamattomin.   

Omaperäinen muusikko, piirtäjä, taiteilija Daniel Johnston on kulkenut ylväänä omalla linjallaan vuosikymmeniä. Hänen tyylinsa on minimalistinen. Walking the Cow:ssa Johnston säestää itseään kovakouraisesti yksinkertaisella syntetisaattorilla välittämättä turhia pienistä hapuiluista ja takelteluista. Lopputuloksen Casio-estetiikka vetää vertoja Philip Glassillekin. Rytmin ajoitukseen liittyvä satunnaisuus tekee hänestä suorastaan John Cagen koulukunnan edustajan.

Punkin eräs tärkeimmistä piirteistä oli, että se haistatti pitkät laskelmoidulle tuottamiselle, oikein soittamiselle, ja sille ideologialle jossa musiikista tehtiin kulutustuote, jonka kuuntelija ja harrastaja oli loppukäyttäjän asemassa, vailla oikeutta antaa omaa panostaan itse. Casiota naputtava Daniel Johnston on ulkoisilta piirteiltään ja musiikkinsa soundin perusteella mahdollisimman kaukana punkkarista, mutta älkää antako sen hämätä. Hänellä on punkkarin sielu.

http://www.hihowareyou.com/

10. Shooby Taylor: Stout Hearted Men

"Human Horn", ihmistorvi Shooby Taylor on kiinnostavimpia koskaan kuultuja scat-laulun taitajia. Shooby Taylorin moniulotteisuudesta kertoo, että hänen repertuaariinsa sisältyi jazz-klassikoiden (Miles Davis) lisäksi Mozartia ja Frank Sinatran standardeja. Laulujen sanoilla ei ole merkitystä, koska ihmistorvi, poskisolisti Taylor keskittyykin matkimaan trumpetin ja saksofonin fraseerauksia ja juoksutuksia siten kuin näiden instrumenttien suurimmat taitajat aikoinaan soittivat. Manhattan Transfer ja Bobby McFerrin ovat monin verroin tunnetumpia Taylorin kollegoja tällä alalla. Taylor ei valitettavasti saanut koskaan yhtä suurta huomiota, vaan hänen tuotantonsa levisi omakustannekasetteina.

Hammersteinin musikaalisävelmä Stout Hearted Men on levytys, joka ensi kerran kuultuna synnyttää kuulijassaan äkillisen halun heittää se ulos ikkunasta. Hän dipattaa, dupattaa, nauraa, itkee, läähättää ja hihkuu, samalla kun jossakin takana humppaa ravintolaorkestereista tutuksi tullut yksinkertainen hammond-tausta. Hämmästyttävintä on Taylorin notkeus, jolla hän pystyy henkeä haukkoessaankin pudottautumaan falsetista baritoniin ja takaisin. Taylor on niin tosissaan ja niin sumeilematon, että hänen taiteensa synnyttää välittömän vaikutelman. Sellaiseen monet eivät koskaan kykene.

11. Luie Luie: El Touchy (1974)

Luie Luie on monien laskelmien mukaan maailman eniten levytetty rock'n'roll-sävelmä. Nyt sen versioiminen voidaankin kaikessa hiljaisuudessa lopettaa, sillä äärimmäinen versio on jo tehty, eikä se ole kappale, vaan esittäjä itse, meksikolaisen oloinen yhden miehen yhtye Luie Luie. El Touchy on tekijänsä mukaan tarttuva uusi muotitanssi, joka eroaa kaikista muista kaltaisistaan siinä, että tässä tanssissa tanssipartneria kosketellaan. Kun raita ilmestyi Songs In The Key of Z -kokoelman osassa 2, alkuperäinen single julkaistiin heti uudestaan. Mainosteksti: "On käytännössä mahdotonta kuvailla El Touchyn musiikkia. Luie Luie soittaa kaikkia instrumentteja, mukaan lukien kitarat, rummut, ja torvet. Komeuden kruunaa maailman huonoin ja epävireisin moog-syntetisaattori, jota koskaan on kuultu. Tämä levy saa oudon musiikin keräilijät, tiskijukat, harvinaisuuksien metsästäjät ja sämplääjät villeiksi." Viimeksi kun tarkistin, kysyntä oli ollut niin villiä, että 300 kappaleen rajoitettua painosta on yhä kaupan.

12. Joe Meek: Telstar - Rough Demo (1962)

Kuka on se tautinen torvi, joka on saanut ihmiset uskomaan, että alkuperäinen versio olisi paras? Tässä on Telstar sen säveltäjän omana demona kesällä 1962. Taustalla kuuluu standardikomppi, se sama tausta, jota käytettiin sadoissa hiteissä, ja jonka avulla The Beatleskin aikoinaan aloitti. Tämän päälle Joe Meek ölisee mikrofoniin Telstarin melodian hiukkasen sävelestä sivuun horjuen. Koska taustalla on standardikomppi, soinnutus menee toisinaan pirteään disharmoniaan. Ja koska Joe Meek yrittää imitoida äänellään sähkökitaraa, äänessä on kaikua. Rankasti kaikua!

Joe Meekin kunniaksi on sanottava, että hän ymmärsi hyvin mitä kappaleelle olisi tehtävä. Hän laittoi The Tornadoesit studioon soittamaan sävelmän kunnolla sovitettuna. Kun se saatiin valmiiksi, Meek aloitti ankaran jälkikäsittelyn. Hän dubbasi päälle tuon ajan alkeellisella syntetisaattorilla, Claviolinella, ulkoavaruudellisia soundeja. Lopuksi hän äänitti wc-pytyn vetämisen, ajoi nauhan takaperin hidastettuna, ja presto: siinä oli kantoraketin ääni! Telstarista tuli rautalankamusiikin suurin hymni ja maailmanhitti.

Telstar oli ensimmäinen Atlantin ylle laukaistu viestintäsatelliitti, joka välitti lyhyen toimintansa aikana heinäkuussa 1962 ensimmäiset suorat televisiokuvat Euroopan ja Amerikan välillä. Suuri mediatapahtuma televisioitiin kaikkialle maailmaan. Joe Meek koki myöhemmin elämässään takaiskuja. Häntä väitettiin okkultistiksi ja homoseksuaaliksi - eikä ehkä aiheetta, ja hän joutui ikävän julkisuuden kohteeksi. Meek sai tarpeekseen musiikkiteollisuudesta ja elämästä, ja riisti hengen itseltään 1967. Sittemmin hänen työtään etenkin studiotekniikan alalla on pidetty käänteentekevänä.