1239980020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Rockin hulluin heppu ei ole Michael Jackson, ei sinne päinkään. Omituisin ja vaarallisin rockin hahmo ei ole liioin ollut Ozzy Osbourne eikä Marilyn Manson, puhumattakaan Frank Zappasta. Imagonsa alla nämä velikullat ovat olleet kiinnostavia esiintyjiä ja kunnon kansalaisia. Aivan toista maata on Phil Spector, jonka puolustukseksi voi aina todeta, että hän ei osaa edes kunnolla soittaa. Tuottajan ja studiovelhon ei tarvitsekaan. Hänellä oli 1960-luvun alussa poikkeuksellinen näkemys siitä, miltä populaarimusiikin pitäisi kuulostaa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin yhtä vakuuttavaa käytännön epämusikaalisuutta edustanut Pete Waterman teki saman pahamaineisella Stock-Aitken-Waterman –tuotannollaan. Olematta varsinaisesti muusikko, keskittymällä studiotyöskentelyyn ja pitämällä kiinni omista aikanansa tuoreista ideoista Phil Spector mullisti käsitykset pop-musiikista.

Menestyksen ja maineen vastapainoksi hänen elämänsä on ollut sarja käsittämättömyyksiä ja vastoinkäymisiä. Jo ensimmäisellä kiertueellaan 1958 The Teddy Bears –yhtyeen kanssa tuolloin 18-vuotias Spector joutui miesten wc:ssä hyökkäyksen kohteeksi. Neljä karskia katukundia nappasivat kiinni rääpälemäisen Spectorin ja virtsasivat hänen päälleen. Ei ole mikään kumma, että kuollakseen järkyttynyt Spector on siitä alkaen kantanut asetta ja huolehtinut että hänen lähellään on henkivartija.

1960-luvun vaihteessa yhtyeet eivät kirjoittaneet itse omaa materiaaliaan. Se oli sääntö, jonka vasta The Beatles muutti. Ammattimaiset laulujentekijät, kuten kuuluisan Brill Buildingin hittitehdas Gerry Goffin ja Carole King hallitsivat markkinoita. Koska nepotismia ei pidä kannattaa, 1962 Goffin ja King päättivät antaa uusimman kappaleensa lastenkaitsijansa laulettavaksi. Lastenkaitsija oli sattumoisin muuan Eva Boyd, jonka nimellä Little Eva esittämästö Locomotionista tuli maailmanhitti. Eva tuli kertoneeksi Carolille että hänen poikaystävänsä pahoinpitelee häntä, mutta se vain osoittaa kuinka syvästi tämä häntä rakastaa. Carole King kirjoitti oitis Evalle laulun ”He Hit Me (It Felt Like A Kiss)”. Phil Spector laittoi The Crystalsit esittämään kappaleen äänivallin kanssa. Yhtye jostain kumman syystä vihasi laulua, ja niin amerikkalaisetkin. Levy vedettiin pois liikkeestä lähes heti julkaisunsa jälkeen.

Spectorin äänivalli oli käsite. Spector keräsi studioon suuren määrän muusikoita ja laittoi heidät soittamaan teemaa unisonona soinnuttamatta. Kaiun kanssa saatiin taustasta näin muhkeampi. Spector kutsui menetelmäänsä wagnerilaiseksi otteeksi rock’n’rolliin, pieniä sinfonioita pennuille.

Tyyli herätti sen verran huomiota, että Spector katsoi parhaaksi hankkiutua riitoihin levymerkin omistajan Lester Sillin kanssa. Koska Spectorin oli tarkoitus tuottaa määrätty määrä levyjä sopimuksen mukaan, Spector täytti sopimuksen tuottamalla The Crystalsille singlen ”(Let’s Dance) The Screw”. Se oli kaikkien aikojen levy. Kertosäkeen aikana Spector hoki sanoja ”dance the screw” monotonisen biitin päälle, eikä levylle muuta oikeastaan mahtunutkaan. Vielä parempi oli b-puoli, ”Part II”, jossa sama mukaansatempaava meno jatkui entisellään.

Äänivalli toimi hienosti radio- ja jukeboxlaitteissa. You’re Lost That Loving Feelingistä tuli tekijänoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan kaikkien aikojen soitetuin kappale maan radioasemilla. Äänivallin mallikappale, Spectorin tuottajuuden huipentumana pidetty Ike & Tina Turnerin River Deep Mountain High sen sijaan ei menestynyt aluksi yhtään. Sen korkein listasijoitus oli surkea 88. Spector otti takaiskun henkilökohtaisesti ja uhosi lopettavansa tuottamisen. Hän meni naimisiin Ronettesien Ronnie Bennettin kanssa ja vilahti huumediilerinä Easy Riderissä.

Vasta John Lennon sai Spectorin takaisin töihin. Kun Spectorin tuottamalta Imaginelta lohkaistu Instant Karma ampaisi 1970 kolmoseksi, Spector kutsuttiin Lontooseen kahlaamaan läpi Beatlesien suurin haaksirikko, Let It Be –sessioiden sadat tunnit ääninauhaa, josta riitaisa yhtye ei saanut aikaiseksi levyä. Spector lisäsi kuorot ja orkesterin Lennonin intiimiin Across The Universeen, päällekkäisäänitti McCartneyn Long And Winding Roadin kolmeen kertaan, ja suututti sillä McCartneyn, mutta ei kuitenkaan niin pahoin etteikö McCartney katsonut itselleen soveliaaksi ottaa vastaan vuoden 1971 oscaria parhaasta elokuvasoundtrackista (Let It Be).

Spectoria voinee luonnehtia jokseenkin omistuksenhaluiseksi aviomieheksi. Los Angelesin kartanonsa pohjakerrokseen Spector teetti Disneyn Lumikin tyylisen lasiarkun. Vakuuttaakseen tunteidensa syvyyttä Spector johdatti anoppinsa Beatrice Bennettin arkun äärelle ja vakuutti, että tuonne Ronnie joutuu, jos tämä ikinä saa päähänsä lähteä hänen luotaan. Mustasukkaisuuden yltyessä Spector käytännössä lukitsi perheensä kartanoon jopa kuukausien ajaksi kerrallaan. Asia ratkesi, kun paljasjalkainen Ronnie äitinsä avustuksella pakeni kartanosta tangoilla vahvistettujen ikkunoiden läpi, piikkilanka-aidan ali ja aseistettujen henkivartijoiden ja vahtikoirien ohitse 1972.

Näissä oloissa tuottaminen ei onnistunut kovin paljoa paremmin. Kun John Lennon suoritti kuuluisan paluunsa juurille ja levytti albumin Rock And Roll, jonka tarkoitus oli saada Yoko Ono hyväksymään Lennonin elämäänsä takaisin, Spector ja Lennon joivat toisiaan kilpaa pöydän alle, sekä haistattelivat ja huusivat päivät pitkät. Sessioiden aikana Phil Spector heilutteli käsiasettaan, uhkasi sillä Beatlesien roudaria Mal Evansia ja ampui ilmaan. Lopuksi sekopäinen Spector katosi nauhojen kanssa, joiden takaisinperintään Lennonilta kului kuukausia.

Samaan aikaan Spector kävi entistäkin sulkeutuneemmaksi ja erakkomaisemmaksi, missä tärkeää osaa näytteli hänen joutumisensa liikenneonnettomuuteen. 31.3.1974 Spector lensi autonsa tuulilasin läpi. Spector olisi julistettu paikalla kuolleeksi, ellei poliisi olisi hämmästyksekseen erottanut heikon pulssin. Kasvojen vammat vaativat tuntien mittaisen leikkauksen ja yli 300 tikkiä. Arvellaan, että todennäköisesti tästä syystä Spector otti tavakseen käyttää naurettavia peruukkeja. 

Asefriikki Spector ei tästä tasaantunut. Leonard Cohen kertoo, mitä tapahtui kun he tekivät 1977 Cohenin levyä Death Of a Ladies Man. ”Minä olin sumussa ja deekiksellä, ja niin totisesti hänkin. Minua vaivasi melankolia ja vetäytyminen, häntä suuruudenhulluus, mielisairaus ja omistautuminen aseistukselle, joka oli todella kohtuutonta. Siinä tilassa hän oli jälkiwagnerilainen, sanoisinpa hitleriläinen. Ilmapiiriä hallitsi aseet, musiikki oli sivutuote. Erässä vaiheessa Phil lähestyi minua kädessään pullollinen kosher-punaviiniä ja neljävitonen toisessa kourassa. Hän halasi minua, työnsi revolverin piipun kaulaani vasten ja sanoi ’Leonard, rakastan sinua’. ’Toivottavasti’ vastasin minä.” Cohen luonnehti herrojen yhteistyönä syntynyttä albumia groteskiksi.

1979 Spector tuotti punk-jättiläisten Ramonesien levyn. Spector laittoi yhtyeen soittamaan samaa aloitussointua uudelleen ja uudelleen saadakseen sen miksatuksi juuri haluamallansa tavalla kappaleeseen Rock And Roll High School. Kahdeksan tunnin jälkeen yhtye alkoi saada tarpeekseen yhden soinnun soittamisesta ja teki lähtöä. Silloin Spector veti aseen esille ja pakotti Ramonesit soittamaan Ronettesien 1960-luvun hitin Baby I Love You.

Kymmenen vuotta myöhemmin Phil Spector kutsuttiin Rock and Roll Hall of Fameen. Hän saapui kolmen henkivartijan kanssa, joilla oli koko ajan käsi revolverinperällä. Spectorin puhe oli sekava ja paikoin käsittämätön, eikä se loppunut ennen kuin herra Spector putosi alas lavalta. Kun Ronettes vastaanotti saman huomionosoituksen vuonna 2007, he eivät maininneet kiitospuheessaan Phil Spectoria kertaakaan nimeltä. 2000-luvun vaihteessa kerrottiin että hra Spector vaelteli öisin kartanonsa tiluksilla pukeutuneena Batman-asuun.

Viime tiistaina valamiehistö totesi 69-vuotiaan Spectorin syylliseksi murhaan. Hän oli ampunut kotonaan 40-vuotiaan näyttelijän Lana Clarksonin helmikuussa 2003 sen jälkeen kun Clarkson oli lähtenyt yökerhosta tuottajagurun matkaan. Syyttäjän mukaan tuottaja oli jo pitkään käyttäytynyt väkivaltaisesti naisia kohtaan, jos nämä yrittivät jättää hänet. Viisi naista todisti oikeudenkäynnissä, että Spector oli uhannut heitä aseella.