Joillekin saattaa olla outo ajatus, että sarjakuva olisi 5000 vuotta vanha keksintö. Se onneton, joka on opetellut ulkoa hokeman, että maailman ensimmäinen sarjakuva oli Yellow Kid vuonna 1896, koska alan ensimmäiset amerikkalaiset 1970-luvun historiat eivät tunteneet vanhempia, on koko lailla hukkateillä. Painettua sarjakuvaa alkaen 1730: http://konkykru.com/earlycomics.chronological.html

Kun kuljemme ajassa taaksepäin ja päädymme aikakauteen, jolloin sarjakuva käsitteenä oli vielä tuntematon, niin puhumme protosarjakuvasta. Esisarjakuvaksi katsotaan nykyään niin sarjalliset kirkkomaalaukset, Bayeux’n seinävaate, japanilaiset kuvakääröt, tai Keski-Amerikan ja Egyptin muinaiset seinämaalaukset. Aiemmin on ajateltu (huolimattomasti), että seinämaalauksissa ei voi olla kysymys sarjakuvasta, koska sitä ei ole painettu paperille lehdessä.

Viimeistään lukulaitteiden ja tietokoneiden myötä on alettu tajuta, että paperille painaminen ei ole millään tavalla sarjakuvan pakollinen ominaisuus. Sarjakuvan määrittää muu. Kysymys tulisi esittää niin päin, että millä perusteella loogiseen aikajärjestykseen asetettu, tapahtumien kulun eri vaiheita kuvaava piirrossarja ei olisi sarjakuvaa, koska sitähän sarjakuva useimmiten on. Puhekuplakin esiintyy ensimmäistä kertaa jo 1400-luvulla fylakterin muodossa. Jos muinaiset teokset täyttävät sarjakuvan kriteerit, niin pahus, sitten ne täyttävät.

Tämä oli pohjustus sille, että 1800-luvun suomalaiset sarjakuvat eivät ole aivan odottamaton ilmiö. Käytännössä suurempi ongelma on, että joudumme halkomaan hiuksia sarjakuvan ja muiden piirroslajien kanssa. Rajat ovat hämäriä ja liukuvia. Oliko esimerkiksi Max ja Moritz sarjakuva vai kuvakirja? Ilmeisesti kumpaakin. Onko kahden-kolmen ruudun mittainen pilapiirros sarjakuva vai pilapiirros? Ehkä se on sarjakuvamainen pilapiirros. Onko kuvitettu artikkeli, jossa esitellään esimerkiksi tietyn kaupungin nähtävyydet piirroksin, sarjakuva vai kuvasarja? Enemmän kuvasarja. Jos kaikissa kuvissa esiintyy yksi tietty hahmo, joka puuhastelee omiaan, niin siinä tapauksessa asia pitää arvioida uudelleen. Ja niin edelleen. Reijo Valta on osoittanut, että suomenkielinen termi ”sarjakuva” esiintyy ensimmäisen kerran nykyisessä merkityksessään vuonna 1904.

Otamme esiin pilalehden Kompia, joka ilmestyi 11 numeron verran vuonna 1899. Huomatkaa Kompian ensimmäisen sarjakuvan vasemmalla puolella julkaistut mitä vitsikkäimmät ja sattuvimmat lausahdukset, jotka kuulostavat 115 vuotta myöhemmin täsmälleen yhtä riemukkailta kuin ilmestymisaikanaan. Ainakin haluaisin ajatella näin. Jos ikinä Suomessa on ilmestynyt vaatimattomampaa tekelettä huumorijulkaisujen saralla, niin en pysty kuvittelemaan millainen se voisi olla. "Vitsit" ovat hädin tuskin tajuttavia, kuten oheinen sarjakuvakin osoittaa.

Kompia-lehden pilapiirroksia on laatinut nimimerkki "Sasu R". Hänen jäljittämisestään on tarjolla palkkioksi mainetta ja kunniaa. Toistaiseksi tutkimusyritykset taidematrikkelien parissa ovat vetäneet vesiperän. Vuoden 1899 kuluessa hänen yrityksiinsä alkaa tulla tiettyä tyyliä. Esimerkiksi kelkkailijan uppoaminen tervaämpäriin on notkeudessaan suorastaan elokuvamainen.

Pienoinen epäilys herää, onko ”Sasu R” tarkkaan ottaen ollut koskaan olemassa, koska tyyli vaihtelee hurjasti. Viimeistellyn kelkkajutun rinnalla akrobaattipyöräilijän kiemurat ovat yllättävän paljon luonnosmaisempia. Hyvässä lykyssä kaikki Sasu R:n piirrokset ovat olleet uudelleenpiirrettyjä tai kopioita. Matti Meikäläinen-lehti esimerkiksi leikkeli ja taittoi huoletta Weilin&Göösin levittämiä saksalais-englantilais-ruotsalaisia kuvasarjoja, pyyhki niistä piirtäjien nimet pois, ja varusti ne uusilla suomalaiseen todellisuuteen istuvilla teksteillä.

Syyskuussa 1898 Matti Meikäläinen sai ensimmäisen omalla nimellään esiintyneen piirtäjän Weilin&Göösin ja Tilgmannin syndikoitujen kuva-arkistojen tilalle. Piirtäjä oli Kaarlo Kari, toinen suomalaisen pilapiirtämisen isistä yhdessä Alex Federleyn kanssa.

Matti Meikäläinen oli äkäisehkö sensuurin suhteen, eikä asiaa ollenkaan auttanut se, että lehti ilmoitti selvästi, milloin sen sivuja oli peukaloitu. Sensuuriasetuksen mukaan näin ei olisi saanut tehdä. Määräyksessä edellytettiin, että sensuuri ei saanut näkyä sivulla. Tyhjä tila oli täytettävä aineistolla, eikä poistoja saanut protestoida. Myöhemmin Tuulispää ja Fyren käyttivät tällaisissa tilanteissa ilmaisua "tämä numero on myöhästynyt", mikä kertoi lukijoille että jotakin on leikattu pois.

Viimeinen pisara oli Kaarlo Karin piirros Kyyrölän koulurettelöistä 01.09.1899. Kaikissa lähteissä poistopediaa myöten väitetään, että piirros olisi julkaistu 14.4.1899, mutta kyllä se tapahtui 1.9.1899. Matti Meikäläinen oli saanut ko. vuonna jo neljä varoitusta. Häätäjän kädessä näkynyt venäläisvallan symboli, solmuruoska, oli liikaa ja lehti lopetettiin siihen.

Fyren kunnioitti kilpailijaansa ja laittoi Alex Federleyn piirtämään rivin piruja, jotka saapuvat pyytämään painoylihallituksen johtajalta, että älkää kieltäkö enempää lehtiä, koska hornassa on jo aivan täyttä.

Kaarlo Kari jatkoi Tuulispäässä alkaen 1903, mutta Matti Meikäläisessä 1898-1899 häneltä ilmestyi useitakin kuvasarjoja, joista tässä näytteitä. Maailman vanhin koululaisvitsi "tapan kiinalaisia" on aina tuntunut minusta isoisän aikuiselta jutulta. Satuinpa löytämään sen Matti Meikäläisestä vuodelta 1897. Nämä voisi koostaa teokseksi "mille isoisäsi nauroi".

En usko, että Kari itse ajatteli tekevänsä sarjakuvaa. Monissa kuvasarjoissa on reportaasimainen ote: näkymiä polkupyöräkilpailuista, näkymiä juhannuksesta, jne. Periaatteessa kyse on kuvapäiväkirjasta. Muutamissa jutuissa on kuitenkin tietynlainen kertova jänne. Strippi se on alkeellinenkin strippi. Vuonna 1898 siis alkaa vaikuttaa kaksi suomalaista strippisarjakuvan tekijää; murheellisen "Kompia"n Sasu R ja uhittelevan radikaalilehden Matti Meikäläisen Kaarlo Kari.