1010616.jpg

Billy Wilder olisi voinut kävellä Broadwayn päästä päähän ilman että kukaan ohikulkija olisi tunnistanut häntä, mutta jos Hitchcock otti askeleenkin, hänet huomattiin heti. Kuinka olisi voitu ollakaan huomaamatta. Hän oli kävelevä tavaramerkki, maailman kuuluisin piirrosprofiili, mies joka näyttäytyi statistina omissa elokuvissaan ja mainosti, että häntä bongataan filmeistä niin innokkaasti, että hän joutuu esittäytymään aivan filmin alussa jotta yleisöltä ei menisi elokuva ohi silmien – mitä periaatetta hän ei tietenkään toteuttanut johdonmukaisesti.

Hitchcock-jutut ovat kuten suurin osa tämän blogin aineistosta – juttuja. Jätän mieluusti toisten pohdittavaksi, mitkä anekdootit ovat aitoja. Itse en yllättyisi ollenkaan, jos osoittautuisi että kaikki tarinat ovat Hitchcockin itsensä keksimiä.

Hitchcock oli kuriton vekara. Kerran kuusivuotiaana Alfredin isä antoi hänelle sinetöidyn kirjeen ja pyysi toimittamaan sen poliisiasemalle. Poliisi otti kirjeen vastaan, luki sen läpi, ja sulki pikku Alfredin putkaan. Jonkin ajan päästä (kymmenen minuuttia tai kaksi tuntia), poliisi tuli päästämään Alfredin ulos ja sanoi "näin tehdään tuhmille pojille".

1920-luvulla Hitchcock työskenteli Saksassa, otti oppia jyrkkäkontrastisesta saksalaisesta ekspressionismista ja ohjasi Berliinissä ensimmäisen elokuvansa. Nuoruudessaan Hitchcock oli monipuolinen ohjaaja. Myöhemmin hän leimautui jännitysfilmien tekijäksi ja yritti päästä yksipuolisesta maineestaan eroon, mutta se ei täysin onnistunut. Hitchcockilta oli alettu odottaa Hitchcockia. Kerran häneltä kysyttiin, miksi hän ei ollut ikinä ohjannut oopperaa. "Koska toisen näytöksen jälkeen päähenkilöt olisivat tapettuja."

Elokuva-alan ammattilaisten ja kriitikoiden arvostusta Hitchcock alkoi nauttia 1960-luvulla, kun huomattiin, että monet hänen filminsä perustuvat yhden ainoan teknisen kikan demonstroimiselle. Pelastusveneessä kaikki toiminta tapahtuu ajelehtivassa pelastusveneessä. Köydessä käytetään jatkuvaa kuvausta ilman yhtäkään leikkausta. Koska kameran kasetille ei mahtunut kuin seitsemän minuuttia filmiä, joka seitsemäs minuutti piti keksiä keino kohdistaa kamera johonkin, josta voitaisiin jatkaa saumattomasti seuraavalla kasetilla. Vaikkapa näyttelijän selkään.

Draama oli Hitchcockin mielestä elämää, josta oli leikattu tylsät kohdat pois. Sen sijaan Hitchcock kiisti, että hän olisi sanonut että näyttelijät ovat karjaa. "Tarkoitin että näyttelijöitä tulisi kohdella kuten karjaa." Disneyn tilanne oli kadehdittava. "Jos he eivät pidä näyttelijästä, sen kun vain repivät hänet."

Paitsi että tämäkään ei ollut tarkkaan ottaen totta. Ingrid Bergman oli epävarma kohtauksestaan ja meni kysymään Hitchcockilta neuvoa. "En usko, että osaan tehdä sen luonnnollisesti" hän selitti ja esitti eri vaihtoehtoja. Hitchcock kuunteli tyynesti ja nyökkäili vähän väliä. Kun Bergman oli lopettanut, Hitchcock totesi "Hyvä on, jos et osaa tehdä sitä luonnollisesti, niin - näyttele!" Bergmanin mielestä se oli paras neuvo, mitä hän oli koskaan kuullut.

James Stewart kertoi toisenlaisesta tapauksesta. "Vertigon kuvauksissa Kim Novak –parka kysyi "Herra Hitchcock, miten roolihahmoni tuntee ympäristöään kohtaan?" Kuvauspaikalle laskeutui hiljaisuus joka päättyi Hitchcockin puuskahdukseen "Tämä on vain elokuva, luoja paratkoon!" Novak ei enää ikinä esittänyt kysymyksiä." Samat sanat Hitchock kuului lausuneen Anthony Perkinsille Psykoa kuvattaessa.

Pelastusveneen kuvauksissa tuntui olleen hauskaa. Vuoden 1944 läpinäkyvä sota-allegoria, jossa näyttelijät joutuivat asettumaan pelastusveneessa rähjääntyvien nahkoihin, tuotti hankaluuksia Hollywoodin naistähdille. Mary Anderson halusi tietää ohjaajalta mikä puoli hänessä on edustavin. Hitchcock vastasi katsettaan nostamatta "Kultaseni, istut sen päällä."

Samaisen elokuvan tuotannossa Tallulah Blankhead herätti huomiota kiipeämällä tikkaita kirkkaissa valoissa, jolloin saatettiin havaita, että hänellä ei ollut mitään hameensa alla. Kun Hitchcock kieltäytyi nuhtelemasta tähteä, tuotantopäällikkö intti, että jotakin on tehtävä. Hitchcock heittäytyi pohdiskelevaksi. "Minkähän osaston vastuualueeseen asia kuuluu. Olisikohan tämä puvustuksen alaa, vai maskeeraajien alaa, vai pitäisikö kutsua kampaajat ja kähertäjät?"

Hitchcock halusi että Pelastusveneeseen ei sisälly musiikkia. "Tämä tapahtuu veneessä keskellä merta. Jos siinä olisi musiikkia, yleisö ihmettelisi mistä kummasta musiikki tulee." Perustelu ei huvittanut musiikkiosastoa. "Kysäiskääpä herra Hitchcockilta mistä lemmosta kamera tulee, niin kerron hänelle mistä musiikki tulee."

Hollywoodin itsesensuuri oli brittiläisen Hitchcockin mielestä naurettavaa, ja sai aikaan vain sen, että aikuista yleisöä jouduttiin kohtelemaan tomppeleina. Vuosien varrella hän kapinoi onnistuneesti hollywoodilaista ylihäveliäisyyttä vastaan ja onnistui kiertämään rajoitukset näppärillä keinoilla. Notorious – kohtalon avain valmistui 1946, jolloin oli sääntönä, että elokuvasuudelma ei saanut kestää kauempaa kuin kolme sekuntia. Niinpä hän järjesti Cary Grantille ja Ingrid Bergmanille suutelukohtauksen, jossa Grant ja Bergman suutelivat 3,0 sekuntia, juttelivat, suutelivat uudelleen 3,0 sekuntia, nojailivat toisiinsa, suutelivat jälleen, näykkivät toistensa korvia ja suutelivat taas. Elokuva selvisi sensuurista leikkaamattomana ja suutelukohtausta mainostettiin sensaationa.

Cary Grant ei saanut elokuvasta oscaria. Palkinto annettiin kätensä menettäneelle sotainvalidi Howard Russellille elokuvasta Parhaat Vuotemme. Grant ei ollut edes ehdolla. Kun hän kuuli Russellin palkinnosta, Grantin kuultiin mutisevan "mistäs sitä dynamiittia saa?"

Koska lemmenkohtauksia ei käynyt päinsä kuvata realistisesti, mutta väkivaltaa ei pidetty pahana, Hitchcock kehitti persoonallisen tavan kuvata murhakohtaukset lemmenkohtauksina ja lemmenkohtaukset murhakohtauksina. Parhaiten tämä näkyy Täydellisessä rikoksessa, jossa Grace Kelly puolustautuu tappajaa vastaan iskemällä hänen selkärankaansa saksilla. Murhaaja jäykistyy asentoonsa kuin kokisi siemensyöksyn.

Seuraavan kerran Hitchcock kolisteli ennenkuulumattomuuden rajoja Psykossa 1960. Uskomatonta mutta totta, Psyko mainitaan ensimmäiseksi Hollywood-elokuvaksi, jossa vedetään WC-pönttö. Tosin kohtauksessa Janet Leigh huuhtelee vain silputtua paperia alas pöntöstä. Kaikkea Hitchcock ei kuitenkaan saanut läpi. Avauskohtauksessa, jossa rakastavaiset makaavat vuoteessa, he ovat verhoutuneet lakanoihin.

Psykon esikatselussa suihkumurhan nähtyään Hitchcockin vaimo tokaisi pontevasti "Alfred, tällaista ei voi esittää." Hitchcock hätkähti ja alkoi ihmetellä oliko hän sittenkin mennyt liian pitkälle. "Mitä tarkoitat? Murha on murha. Se ei ole kaunista eikä…" "Etkö nähnyt sitä? Janet räpytti silmiään! Tuo pitää kuvata uusiksi." Ja näin tehtiin.

Janet Leigh muisteli myöhemmin, kuinka Psyko oli hänelle rasittava kokemus. Ei pelkästään ammeessa lojumisen takia (viiltelykohtauksessa esiintynyt alaston oli sijaisnäyttelijä), vaan koska Hitchcock käytti häntä koekaniinina. Hitchockilla oli eri mallisia ruumiita käytettäväksi Norman Batesin äidin roolissa ja hän testasi niitä Janet Leighiin. "Niin minä sitten palaan lounaalta, avaan pukuhuoneen oven, ja siellä on tämä kammottava hirviö istumassa tuolissani. Hän varmasti mittasi kirkunani omalla Richterin asteikollaan. Sen perusteella hän päätti, mitä ruumisnukkea käytettiin."  

Psykon jälkeen Hitchcock sai kirjeen mieheltä, joka valitti että hänen vaimonsa ei uskalla enää kylpeä eikä käydä suihkussa. Mikä neuvoksi? Hitchcock vastasi: "Hyvä herra, oletteko harkinnut kuivapesua?"

TV:n Alfred Hitchcock Esittää –sarjassa 1955-1962 Hitchcock juonsi shownsa rutikuivalla huumorilla ja mikä huomiotaherättävintä, pilkkasi avoimesti mainostajia, jotka tunkevat kesken draaman pilaamaan esityksen. "Murhan näkeminen televisiosta voi lievittää vihamielisyyttä. Ja jos ette tunne vihamielisyyttä, mainokset saavat sitä aikaan." Todellisuudessa Hitchcockilla ei ollut mitään televisiota vastaan. Televisiohan oli tuonut murhat koteihin, minne ne kuuluvatkin. Hitchcockin TV-repliikit kirjoittivat aivan muut, mutta hänen eleetön ja niukka esiintymisensä teki niistä taidetta.

Hitchcockin joulukirjeissä ei ikinä ollut kirjainta L. Ne jotka tajusivat vitsin, eivät mielellään halunneet paljastaa muille, mitä se tarkoitti. (No el).

Hitchockin tarinankerronnassa pääroolia esitti tekniikka, jolle hän antoi nimen MacGuffen, jota siitä alkaen on kaikkien muiden toimesta kutsuttu nimellä McGuffin. Kyseessä on esine, esimerkiksi matkatavaralokeron avain, josta kamppaillaan ja jonka joutuminen vääriin käsiin saa aikaan dramaattisia seurauksia. 1939 Columbian Yliopiston luennolla Hitchcock selitti, mistä nimi tulee. Skotti matkusti junassa ja kertoi matkustajille, että hänellä on MacGuffen, vekotin jota käytetään pyydystämään leijonia Ylämaalla.
"Ylämaalla ei ole leijonia", huomautti matkustaja.
"No siinä tapauksessa tämä vekotin ei ole MacGuffen." vastasi skotti.

Kroonisen ylipainoinen Hitchcock arvosti suuresti hyvää ruokaa. Kertana muutamana hän sai kutsun illallisille, joiden gourmet-annokset olivat Hitchcockin kannalta surkuteltavan mitättömiä. Hitchcock teki lähtöä ärsyyntyneenä ja nälkäisenä, kun illallisten emäntä toivotti "toivottavasti saamme pian illastaa taas yhdessä." "Kaikin mokomin!" riemastui Hitchcock. "Aloitetaan heti!"

Hitchcockin vaimo valmisti kohokasta. Alfred katseli tarkasti kuinka vaimo laittoi paistoksen uuniin. Kohokkaan valmistuessa tulee välttää kovia ääniä ja tärähdyksiä, koska ne saisivat paistoksen lässähtämään. Niinpä Hitchcockin hermot olivat pian mennyttä hänen joutuessaan kuiskailemaan "Mitä nyt tapahtuu?", "Onko se kohta valmis?". Lopulta rouva Hitchcock avasi uunin ja otti esiin täydellisen kohokkaan. Hermoraunio Hitchcock istuutui alas pyyhkimään hikeä ja ilmoitti lujasti "Ei enää yhtäkään kohokasta ennen kuin saamme uunin, jossa on lasiovi! En kestä tätä jännitystä!"

"Pelkään munia", tunnusti jännityksen mestari rehellisyyden puuskassaan. "Ei, en pelkää, tunnen vastenmielisyyttä niitä kohtaan. Valkoinen pyöreä olio jossa ei ole reikiä… oletteko ikinä nähneet mitään vastenmielisempää kuin munankeltuainen, joka rikkoutuu ja valuttaa sitä keltaista mäihäänsä? Veri on hauskaa, punaista. Mutta keltuainen on inhottavaa, keltaista. En ole ikinä pystynyt maistamaan sitä."

USA:n elokuva-akatemian sinnikkäästi palkinnotta jättämä Hitchcock sai lopulta kunnia-Oscarin 1967. Tyylilleen sopivasti hän ylenkatsoi amerikkalaismallista ylitsevuotavuutta ja piti kaikkien aikojen lyhyimmän kiitospuheen: "Kiitos". Hän kuoli munuaisten vajaatoimintaan kotonaan Los Angelesissa huhtikuussa 1980.