68461.jpg

Rafael Gomez Ortega (1882-1960), taitelijanimeltään El Gallo, kuului niihin matadoreihin, joiden käsissä härkä oli paremmassa turvassa kuin eläinlääkärin käsissä. Kun El Gallolta kysyttiin, kuinka hän harjoittelee, hänen vastauksensa kuului "polttamalla havannalaisia".

Härkätaisteluissaan El Gallo saapasteli kuumalle hiekalle moitteettomasti kirjaillussa asussaan, heitti kukan katsomoon paikalliselle kaunottarelle, ja piti uuvuttavan pitkän koristeellisen puheen, jossa hän pyysi että saisi luvan "yksin Teille omistaa tämän härän elämän". Sitten hän kääntyi kannoillaan ympäri, otti uljaan poseerausasennon, ja jäi odottamaan vastustajaansa. Kun härkä syöksähti esiin, El Gallo säännönmukaisesti pudotti punaisen vaatteensa, pakeni ympäri areenaa ja sukelsi pää edellä yli laidan.

10.10.1918 El Gallo omisti härän ei vähemmälle kuin kolmelle arvohenkilölle pisimmässä koskaan yleisölle pitämässään puheessa. Puheen jälkeen El Gallo kieltäytyi tappamasta härkää, koska se oli iskenyt hänelle silmää. Lopulta hänen veljensä oli tultava areenalle pelastamaan suvun kunnia. Ernest Hemingway huomioi, että härältä osoittaisi huonoa makua tappaa El Gallo.

Tämä ainutlaatuinen matadori selitti kärsivällisesti uskolliselle yleisölleen, että kaikillahan meillä on joskus huonot päivämme. Tämän herkän miehen sai pakokauhun valtaan yksinkertaisesti se tapa, jolla härkä katsoi häntä. Hän lopetti uransa seitsemän kertaa ja seitsemän kertaa hän yleisön pyynnöstä palasi areenalle.   

Espanjalaiset kommentaattorit luonnehtivat El Gallon uraa historiateoksissaan valikoiduin sanankääntein. "El Gallo oli kaikkien aikojen myyttisin ja hulluin härkätaistelija, mutta samaan aikaan kaikkein taiteellisin, persoonallisin ja ennennäkemättömin matadori. Taitelijan sielulla hän elehti ja esiintyi luonnollisesti tavalla, jonka loistokkuus ei ikinä avautunut edes hänelle itselleen", kirjoittaa Nestor Luján.