Nyt lähestymme erästä mediahuijausten jättiläisistä, joka on omistanut elämänsä humoristisille tempauksille, joilla hän satirisoi yhteiskuntaa ja aikakausien muoti-ilmiöitä. Tämä jättiläinen on jazzrumpali ja kirjailija Alan Abel (1930-). Hän on omalla esimerkillään osoittanut, että on hyödytöntä suuttua asioista, jotka ovat päin honkia. Taitavampi ja älykkäämpi pystyy tasoittamaan pelin tekemällä hienovaraista pilkkaa.

1976 Melbournen Sun Herald luonnehti Abelia mieheksi, jolle hölynpöly on ammatti ja elinkeino, jolla hän oli ansainnut leipänsä jo 20 vuoden ajan. Hän näyttelee olevansa joka alan asiantuntija, joka pitää tuulesta temmattuja luentoja yliopistoissa ja kokouksissa. Abelin palkkio oli 750-1500 dollaria per luento. Abel tuli lyhyessä ajassa niin tunnetuksi, että saadakseen temppunsa tehdyksi hän joutui rutiininomaisesti esiintymään väärällä nimellä ja naamioituneena. Vuosikymmenet hän kirjoittautui hotelleihin aina väärällä nimellä.

"75 prosenttia yleisöstä arvostaa juttujani, ja 25 prosenttia vihaa niitä. Mutta esimerkiksi luentoja pystyn pitämään vain kerran kuussa. Jokainen luento edellyttää kolmen viikon valmistelua. Se on oikeasti kovaa työtä."

Ohion yliopistossa Abel kertomansa mukaan keksi kykynsä saada yleisö nauramaan. "Kävelin näyttämölle mukanani oikein tärkeä ja vakava puhe oikein tärkeästä ja vakavasta musiikista. Putosin suoraan orkesterisyvennykseen."

Tämän terveellisen kokemuksen jälkeen Abel suuntasi New Yorkiin ja yritteli koomikon uraa. Se ei lähtenyt nousuun, joten hän löysi itsensä Amerikan Autoliiton neuvontatiskin takaa jakelemassa absurdeja ajo-ohjeita rasittaville asiakkaille. Hän keksi, että hän voisi manipuloida mediaa, joka oli jo silloin yhtä käsittämättömän hyvä- ja herkkäuskoinen kuin tänäänkin.

Abelin suuri läpimurto ja hänen kuuluisin tempauksensa alkoi 1959. Se on elänyt tähän päivään asti.

G. Clifford Prout oli mies jolla oli missio. Hänen missionsa oli tehdä loppu alastomien eläimien häpeällisestä vaatteettomuudesta, ja asiaansa edistämään hän perusti yhdistyksen Society for Indecency to Naked Animals, SINA. Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että yhdistyksen nimi oli hitusen kummallinen. Jos tarkoitus oli vastustaa alastomuutta, sanan "for" paikalla olisi pitänyt olla tietysti "against". Tämä mitätön yksityiskohta ei vaikuttanut siihen suureen mediahuomioon, jonka kohteeksi SINA pääsi. 27.5.1959 herra Prout esitteli ajatuksiaan TV:n Today Showssa. Katselijat reagoivat välittömästi. Tuhansia innostuneita kirjeitä tulvi yhdistyksen postilaatikkoon.

Prout jatkoi esiintymisiään, joissa hän hoki iskulauseita "Säädyllisyys tänään merkitsee moraalia huomenna" ja "Naku hevonen on nolo hevonen". Prout väitti että yhdistyksessä on 50 000 jäsentä, ja hän kehotti heitä ottamaan aktiivisen roolin yhteisöissään ja kohtaamaan ne ihmiset, jotka häpeämättömästi taluttivat alastomia lemmikkejä kaduilla.

21.8.1962 CBS:n uutisissa Walter Cronkite esitti raportin SINA:n aktiviteeteista. CBS:n henkilökunta tunnisti  äkkiä, että herra Prout oli todellisuudessa CBS:n työntekijä Buck Henry. Yhdysvaltojen medialta oli kestänytkin vasta kolme vuotta tajuta, mistä oli kyse. SINA, Alan Abelin keksintö, oli kuitenkin niin hyvä, että se julkaisi vielä vuosien ajan menestyksellisesti lehdistötiedotteita ja ompeluohjeita, joissa neuvottiin askartelemaan vaatteita alastomille eläimille.

Mainoskonsulttina Abel kiinnitti huomiota ilmoitustilan ja -ajan jatkuviin hinnannousuihin. Hän esitti ratkaisuksi mainosten sijoittamista kaljujen miesten päänahkaan, 4 dollaria tunnilta. Autovuokraamo Avis ei pitänyt ajatusta päättömänä. Abel väittää, että Avis yritti palkata 2000 kaljua miestä palvelukseensa Denverissä.

Filippiineillä Abel esiintyi golfammattilaisena. Hän kertoi oppilailleen kehittäneensä tavan parantaa puttaustarkkuutta. Putin aikana piti tehdä varvasaskelia kuin balettitanssija. Useimmat kokeilijat kaatuivat ruohikolle rähmälleen, mutta yksi kirjoitti myöhemmin Abelille kiitoskirjeen, jossa hän totesi neuvojen parantaneen hänen peliään.

Myyntikonsultti Abel kertoi kauppamiesten kokoukselle että hän kerran sai myydyksi 2000 kappaleen erän kiikareita palkkaamalla ammattimaisen itsemurhataiteilijan, joka kiipesi pilvenpiirtäjän huipulle ja uhkasi hypätä alas. "Kaikki haluavat nähdä kunnon itsemurhan läheltä" Abel totesi.

Televisiossa entinen CIA:n agentti Abel tunnusti että CIA oli yrittänyt ottaa hengiltä tunnetun Vietnamin sodan vastustajan Jane Fondan myrkyttämällä hänen annoksensa ravintolassa. Hanke meni myttyyn, koska Fonda ei koskaan syönyt ravintolassa muuta kuin terveysruokaa, jota hän kantoi mukanaan käsilaukussaan. 

1980-luvulla Alan Abel näki kuinka kerjäläinen istui New Yorkin kadulla hattu jalkakäytävällä. Kun rahaa oli kertynyt kylliksi, kerjäläinen Abelin ällistykseksi meni kulman taakse, istuutui Mercedes-Benziinsä, ja kaasutteli pois paikalta. Abel keksi samassa idean kerjäämiskoulusta. Työttömyyden ja lama-ajan tarpeisiin vastasi Kerjäläinen Omarin kerjäyskoulu. Herra Omar kertoi kiinnostuneelle lehdistölle soveltavansa kerjäämiselinkeinoon samoja oppeja, joita hän oli oppinut liike-elämässä ennen kuin kovat ajat koittivat. Kerjäläiset maksoivat koulutuksensa Omarille maksamalla hänelle provision kerjäämisen tuotoista. Omar kehaisi olevansa jälleen varakas mies. Lukuisat TV-ohjelmat kilpailivat Omarin huomiosta ja uutisankkurit olivat loukkaantuneita, kun he eivät saaneet haastattelua heti.

Uutenavuonna 1980 useista lähteistä ilmoitettiin uutinen Alan Abelin kuolemasta. Maailmalle levisi kuolintodistuksen kopio ja kuva hautajaisista, joissa Abelin vaimo seisoi miehensä arkun äärellä. New York Times julkaisi 2.1.1980 muistokirjoituksen, jossa käsiteltiin hiihtokeskuksessa sydänkohtaukseen menehtyneen Abelin vaiheita. NYT mainitsi, että Abelin merkitys oli siinä, että hän yhtenä harvoista kyseenalaisti itsestäänselvyydet ja lausui julki pöyristyttävyydet. Alan Abel kirjoitti New York Timesille kirjeen, jossa hän kiitti lehteä näistä lämpimistä sanoista, joita hän ei olisi odottanut kuulevansa elinaikanaan.

1997 Abel näki kenkämainoksen, jossa Playboy-malli ja tähtönen Jenny McCarthy istuksi wc-pöntöllä. Abel perusti välittömästi lahjatavarayrityksen, joka myi lahjapakkauksessa Jenny McCarthyn virtsaa. Tuotetta kaupanneen yrityksen markkinointipäällikkö esiintyi nimellä Stoidi Punekaw. Siinä vaiheessa kun tajuttiin, että markkinointipäällikön nimi oli oikeastaan "herätkää nuijat" toisinpäin, oli Jenny McCarthyn asianajaja jo uhannut oikeustoimilla, ellei kampanjaa lopeteta.

Alan Abel pyrki myös kongressiin. Hänen vaaliohjelmansa oli rehellisyydessään virkistävää luettavaa. Kansanedustajat saisivat palkkansa provisioina. Suurlähettilään paikat myytäisiin eniten tarjoavalle. Valkoiseen Taloon pitäisi asentaa valheenpaljastin ja senaatin juomahanoihin totuusseerumia. Lääkärit pakotettaisiin julkistamaan arvosanansa lääketieteellisestä ja ne painettaisiin puhelinluetteloon heti heidän nimensä perään. Lopuksi keskiviikko lakkautettaisiin, jotta voitaisiin siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon.

Republikaanien puoluekokouksessa 2000 Abel esitteli suurisuuntaisen kampanjan rintaruokinnan kieltämiseksi. "Imettäminen luo insestisen suhteen äidin ja vauvan välille. Se tietää oraalista riippuvuutta, joka saa nuorison polttamaan, juomaan, ja lopulta tekee heistä homoja." Kahden vuoden aikana kampanjan tiimoilta annettiin kaksisataa haastattelua, ennen kuin Abel itse tunnusti keksineensä koko jutun.

"Annan ansaitun kolauksen niiden ihmisten älykkyydelle, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan tietää paremmin. Se on ammattini."

http://www.alanabel.com/