torstai, 11. elokuu 2005
1860: Wall Streetin Roope Ankka
Penninpihistäjä Russell Sage (1816-) syntyi newyorkilaisen maamiehen poikana, ja oppi lapsuudesta asti ymmärtämään kovan työn merkityksen. Hänen isänsä tapasi sanoa "typeryskin voi ansaita dollarin, mutta viisas mies osaa pitää siitä kiinni." Sage säästi ensimmäisen ansaitsemansa rahan, ja ylpeili myöhemmin sillä, että hän ei ole koskaan maksanut penniäkään veloistaan minuuttiakaan myöhässä.
Kahdentoista vanhana Sage ansaitsi sekatavarakaupassa neljä dollaria viikossa, ja sijoitti rahat iltakouluun, jossa hän opiskeli kirjanpitoa. Viidentoista ikäisenä hänellä oli kylliksi säästöjä ostaakseen kaksi tyhjää tonttia sekatavarakauppaa vastapäätä. Hän teki hevoskauppoja, osti lisää maata, ja hankki laivan kuljettamaan hevosia Troysta New Yorkiin. Pian hänellä oli oma kauppa, ja hän sijoitti kasvavaan rautatie-elinkeinoon. Kolmekymppisenä hän oli johtavia poliitikkoja, mutta kahden istuntokauden jälkeen hän lähti edustajainhuoneesta todeten että "politiikka ei maksa vaivaa".
Sisällissodan alussa Sage saapui Wall Streetille ja investoi Atlantin höyrylaivaliikenteeseen ja rautateihin. Hän kääri huomattavia voittoja ja oli lopulta kahdenkymmenen kuljetusyhtiön johtaja. 1884 hän kärsi ainoan huomattavan tappionsa Wall Streetillä, ja hävisi neljä miljoonaa dollaria. Sage otti tappion vastaan nurkumatta.
Omaisuudestaan huolimatta Sage käytti vuosikymmenet samoja kuluneita huonekaluja, pukeutui halpoihin vaatteisiin, ja toi töihin eväslaukun mieluummin kuin kulutti rahojaan ravintoloissa. Hän ei ostanut omaa ajoneuvoa, vaan käytti joukkoliikennevälineitä, ja silloinkin hän oli niin vastahakoinen maksamaan kymmenen sentin lippua, että matkusti pummilla aina kuin voi.
Sage tunnettiin itaruksena, mutta silti hänen vaurautensa houkutteli lainaajia hänen pakeilleen. 1891 Sagen toimistoon syöksyi mies, joka vaati 1 200 000 dollaria. Sage huitaisi kädellään ja käski miehen mennä matkoihinsa, jolloin mies otti takkinsa alta dynamiittitangon, sytytti sen, ja räjäytti itsensä kappaleiksi. Konekirjoittajatar kuoli ja viisi muuta virkailijaa haavoittui, mutta 74-vuotias Sage selvisi vähäisin vammoin. Tosin pankkiiri William Laidlaw haastoi Sagen oikeuteen syytettynä siitä että tämä oli tempaissut pankkiirin eteensä suojaksi.
Dynamiittitapauksen jälkeen Sage vannoi ettei ikinä lahjoita penniäkään hyväntekeväisyyteen, ja muuttui entistä kitsaammaksi, sikäli kun se oli mahdollista. Hän raivostui nähtyään lehdessä kuvan, jossa hänen vaimonsa syötti maapähkinöitä oraville. Totta tosiaan, eivätkö vanhat leivänmurut olisi kelvanneet yhtä hyvin? Sage sai päähänsä, että hänen ruumiinsa kaapattaisiin hänen kuoltuaan lunnaiden toivossa, joten hän kulutti 22 000 dollaria kuuden tonnin painoiseen kupariseen ruumisarkun koteloon, joka asetettin mahonkiseen arkkuun, joka upotettiin karkaistusta teräksestä valmistettuun sarkofagiin, johon kytkettiin sähköhälyttimet. Sagen kuoltua hänen vaimonsa Margaret päätti, että elämänikäisen itaruuden jälkeen Sagen omaisuuden oli aika hyödyttää kovaonnisia.
Kommentit