105907.jpg

Ehkäpä Lontoon herrasmiesklubit ilmaantuivat historiaan sittenkin sen vuoksi, että ne olivat ainoa mahdollinen näyttämö ikävystyneiden miljoonikkojen pähkähulluille vedonlyönneille, joita ilman maailma olisi ollut paljon ikävämpi paikka.

Amerikkalainen pankkiiri John Pierrepoint Morgan, joka on tullut vastaamme aiemminkin, oli henkilö, josta sanottiin että hänen toinen nimensä on huijaus. Päivänä muutamana klubillaan herra Huijaus ja Lordi Lansdale ryhtyivät keskustelemaan legendaarisesta Bastiljiin vangitusta miehestä nimeltä Rautanaamio, josta Alexander Dumas oli kirjoittanut suositun romaanin. Rautanaamion esikuva vietti vankilassa 34 vuotta samettinaamioon verhoutuneena. Kaksi muskettisoturia oli aina hänen lähellään valmiina surmatakseen tämän, jos hän riisuisi naamionsa. Dumas oli taiteilijan vapaudella vaihtanut samettinaamion haarniskan kypärään. Oliko kyseinen henkilö kuningas Ludvig XIV tai hänen kaksoisveljensä (kuten Dumas esitti) vaiko Ludvig XIV:n isä (kuten toiset väittivät), oli jäänyt arvoitukseksi.

Morgan ja Lansdale päätyivät väittelemään kysymyksestä, kuinka Rautanaamio menestyisi modernissa vuoden 1907 maailmassa. Olisiko mahdollista matkustaa maailman ympäri tunnistamattomana? Entä jos matka pitäisi suorittaa kävellen? Entä jos matkavaroja ei olisi lainkaan? Ja miten kyseinen naamioitunut henkilö, jota varmaankaan kukaan ei palkkaisi mihinkään toimeen, selviäisi taloudellisesti? Morgan piti ajatusta mahdottomana, mutta Lansdale oli vakuuttunut että vilpittömällä mielellä (hmm) varustettu kunnon mies (toinen hmm) selviäisi brittiläisellä tyyneydellä, kohteliaisuudella ja huumorintajulla missä vain. Morgan pisti peliin 100 000 dollaria. Se oli suurin panos, mikä tiettävästi oli koskaan asetettu vedonlyöntiin missään.

Tarvittiin enää sopiva höynä, anteeksi, vilpittömällä mielellä varustettu kunnon mies, joka suostuisi suorittamaan tehtävän. Morganin ja Lansdalen mieleen tuli heti sopiva ehdokas, muuan 30-vuotias playboy nimeltään Harry Bensley, joka oli tässä eräänä iltana pelannut herroja vastaan pokeria. Tuhlaajapoika oli pitkän yön ryypiskelyn ja pelihimon jäljiltä sijoittanut Venäjältä saamansa vuotuiset 5000 punnan osingot yhden kortin varaan ja hävinnyt. Tätä ei tietenkään ikinä kerrottu julkisuudessa, vaikka rautanaamion eksentristä maailmanympärysmatkaa muuten markkinoitiin varsin ansiokkaasti.

Toinen teoria esittää, että koko tempaus oli Morganin ja Lansdalen opetus nuorelle rikkaalle naistenmiehelle. Matkan ehdottomat säännöt, joista ei pitänyt poiketa missään oloissa, tukevat tätä ajatusta. Bensleyn tuli menetellä seuraavasti:

1. Kävellä maailman ympäri naamioituneena, lastenvaunuja työnnellen.
2. Pysytellä naamioituneena ja tuntemattomana koko matkan ajan.
3. On sallittua myydä valokuvia ja lehtisiä matkan aikana.
4. On sallittua kuluttaa korkeintaan 1 punta myytäviin postikortteihin ja lehtisiin matkan alussa.
5. Lähtöpaikka on Lontoon Trafalgarin aukio, 1.tammikuuta 1908, tasan kello 10.30.
6. Vierailla luettelon mukaan jokaisessa Englannin kreivikunnan pääkaupungissa ja kolmella muulla paikkakunnalla kussakin kreivikunnassa.
7. Hankkia pormestarin tai vastaavan viranomaisen vahvistama asiakirja vierailusta, jossa mainitaan paikkakunta ja päivämäärä.
8. Hankkia postileima jokaisesta kaupungista, jonka poikki matkan aikana kuljetaan.
9. Kaikki varat matkantekoon ansaitaan yllä mainittujen valokuvien ja kirjasten kaupustelulla.
10. Käyttää naamiota kaiken aikaa kävellessään ja kaikilla julkisilla paikoilla.
11. Vaatetus on seuraava: Yksi puku, yksi pari sukkia, yksi paita, yhdet liivit, yhdet alushousut, pari saappaita, villapaita, nenäliina, naamio.
12. Matkan varrella on löydettävä vaimo.
13. Toimitettava arvio kävellyistä maileista ja kaupungeista tarpeellisten asiakirjojen kera jokaisesta Englannin kreivikunnan pääkaupungista ja muista kaupungeista jotka luettelossa on mainittu.
14. Vierailtava muissa maailman maissa luettelossa mainitussa järjestyksessä.
15. Ajankäyttö on vapaa.
16. Kaikkia yllä mainittuja ehtoja on tiukasti noudatettava, muuten veto mitätöityy.

169 Englannin kreivikunnan lisäksi luettelossa oli mainittu 18 epämääräistä maailman maata. Skotlannin ja Irlannin seurana oli "Etelä-Amerikka" (Uruguay, Argentiina, Chile), sekä sellaisia kävellen ja lastenvaunuilla vaivattomasti tavoitettavia seutuja kuten Kiina, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka, Kanada, USA, Intia ja Egypti.

Bensley lähti matkaan. Hän kaupusteli itseään ja vaunuja esittäviä postikortteja, jotka erikoisuudellaan kävivät jopa kaupaksi. Newmarketin raviradalla hän myi kuningas Edvard VII:lle maisemakortin viidellä punnalla. Kuningasta huvitti hänen matkansa, ja hän pyysi Bensleyltä nimikirjoituksen, mutta se olisi paljastanut hänen henkilöllisyytensä, joten hänen oli kieltäydyttävä. Ehdoissa mainittu vaimon etsiminen olisi myös tuottanut yllättävänkin hyviä tuloksia, sillä eksentrinen herrasmies sai lukuisia avioliittotarjouksia. Ehto 12 oli kuitenkin tosiasiassa kaikkein helpoin, sillä jo ennen matkaa Bensley oli avioitunut manchesterilaisen pianistin Katen kanssa.

Bensley herätti huomiota virkavallan taholla. Kentin kreivikunnassa hänet pidätettiin luvattomasta postikorttien kaupustelusta. Tuomioistuimessa tuomari käski Bensleyä riisumaan naamionsa. Hän kieltäytyi. Kun tuomari kuuli, että kyseessä on vedonlyönti, hän toimitti toivottoman tapauksen matkoihinsa sakottamalla 2 shillinkiä ja 6 pennyä.

Bensleyn matkanteko Englannissa on hyvin dokumentoitu, mutta todisteet siitä että hän olisi ulkomailla työnnellyt lastenvaunuja naamio kasvoillaan ovat parhaimmassakin tapauksessa hämäriä. Virallisen tarinan mukaan Bensley olisi kävellyt 30 000 mailia, kun hän saapui Genovaan kesällä 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi. Veto peruutettiin, Morgan maksoi hyväntahdon eleenä Bensleylle 4000 puntaa, jotka hänen sanottiin lahjoittaneen eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Bensley värväytyi sotaväkeen, haavoittui, ja poistettiin vahvuudesta invaliidina vuotta myöhemmin.

Jos Bensleylle jäi jäljelle mitään sijoituksia Venäjällä, bolshevikkivallankumous teki niistä selvää jälkeä. Bensley eli lopun elämänsä Essexissä, työskenteli mm. elokuvateatterin ovimiehenä, osallistui paikallispolitiikkaan työväenpuolueen edustajana, ja kuoli Brightonissa 1956 uskollinen vaimonsa Kate hänen vuoteensa vierellä.

Vaikka Bensley ei ikinä työnnellyt lastenvaunujaan Kiinassa, ei ole epäilystä siitä etteikö hän olisi todella kävellyt naamio kasvoillaan. Hänen saavutuksensa tällaisenakin on aivan riittävä mihin tahansa tarkoitukseen. Todellinen kysymys kuuluukin, mikä oli tarkoitus. Aikoiko Morgan markkinoida ja myydä Bensleyn avulla joskus jotakin, oliko Bensleyn matka tapa kuitata pelivelat, vai oliko kaikki tosiaan hupsujen herrojen päähänpisto. Kuka tietää. Pitäisikö meidän tietää?

http://mcnaught.orpheusweb.co.uk/HarryB/